sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Keskelle suurta pakoa

Päädyin hieman yllättäen pelaamaan AR-K: The Great Escapea, joka on AR-K-sarjan kolmas episodi. Kahta ensimmäistä en ole koskaan pelannut enkä siis näin ollen tiedä niistä muuta kuin mitä pikaisesti ehdin lukaista ennen tähän kolmoseen tarttumista. Myönnettävä on, että olo on yhtä pölähtänyt kuin aikoinaan, kun vielä tuijottelin telkkaria ja satuin katsomaan sarjasta X jakson Y ilman käsitystä, mikä juttu edes oli kyseessä. Tuo on taakse jäänyttä aikaa, sillä nykyisin tuotantokaudet voi hankkia sievässä paketissa ja jaksot katsoa omaan tahtiin. Ei tarvitse enää olla tv-aikataulujen orja.

Peli siis herätti heti nostalgiaa, mutta ei ehkä sitä kaikkein positiivisinta. Joskaan ei ensifiilistä voi silti negatiiviseksikaan haukkua.

Ehkä on kuitenkin syytä hypätä pykälä taaksepäin ja kertoa, miksi ihmeessä edes päädyin episodipelin aloittamaan jaksosta numero kolme. Sehän kun ei äkkiseltään kuulosta loogisen ja järkevän (eikä varsinkaan perfektionismiin taipuvaisen) ihmisen toiminnalta.

Minuun siis otti yhteyttä espanjalainen peliyhtiö Gato Salvaje, joka on mainitun AR-K-sarjan luonut. En ollut kuullut pelistä, saati peliyhtiöstä aiemmin, mutta kaikkeenhan voi aina tutustua. Minulle tarjottiin mahdollisuutta päästä pelailemaan AR-K:n kolmososaa ja sen enempää asiaa ajattelematta tartuin tilaisuuteen. Nyt kun miettii järjellä, olisi ehkä ollut viisasta pelata ensin ne kaksi ensimmäistä episodia, mutta... no, en pelannut vaan hyppäsin veneeseen kesken matkan ja tavallaan aiheutin ihan itse itselleni nuo hölmöt nostalgiahuurut.

Mutta niin, peliä vastaan lupasin kirjoittaa siitä samanlaista pelikokemushöpinää, mitä olen muistakin peleistä blogiin raapustellut. Kyseessä on siis yhteistyöpostaus, mutta mielipiteeni ovat täysin omiani.


En ole aikoihin pelannut mitään "point & click" -peliä, osittain varmaankin siksi, että pelaan PC:llä todella vähän. Nyt tosiaan tuli kuitenkin tartuttua mahdollisuuteen ja kokeiltua jotain erilaista.

Käytin tänään aamupäivän The Great Escapen parissa ja viihdyin kyllä ihan hyvin. Alussa oli pieni "tapahtui viime kerralla" -tyyppinen kertaus, jonka ansiosta sain hämärän mielikuvan siitä, missä mennään. Täydelliseksi valaistumiseksi sitä ei kuitenkaan voi kutsua, mutta epäilemättä peliä aiemmin pelanneille se on toimiva ratkaisu. Minulle jäi vähän sellainen pöhelö fiilis, etten nyt aivan osaa yhdistää kaikkia paloja toisiinsa, mutta kuten sanottua; tavallaan oma vika.

En tiedä, kuinka paljon hahmoja on esitelty kahdessa ensimmäisessä episodissa. The Great Escapessa hypättiin suoraan tapahtumien ytimeen, kun pelin päähahmo Alicia putoaa putkea pitkin jonkinlaiseen varastohuoneeseen tai vastaavaan ja murtaa jalkansa. Alicialla on mukanaan jonkinlainen kännykän vastine ja kultainen, valoa hehkuva pallo, jonka uskoisin liittyvän tarinan ytimeen vahvastikin. Se oli kuitenkin myös niitä asioita, joiden todellisesta merkityksestä en ole vielä oikein päässyt jyvälle.

Hieman myöhemmin käy ilmi, että Alicia on päätynyt jonkinlaiselle tehdasalueelle orjatyöhön. Syytä tähän en tiedä, mutta uskoisin, että sekin olisi paremmin selvillä, jos olisin ne aiemmat pelannut. Samaisessa paikassa on myös hänen ystävänsä Franky, joka on minotauri tai jokin vastaava eeppinen elukka, tosin kovin säyseä sellainen.

Hahmojen taustat ovat minulle hämärän peitossa, mutta ensivaikutelma Aliciasta oli, että hän on sarkastinen vaikeuksien kerjääjä, joka ei tunne pelon käsitettä. Toisaalta hän osaa olla myös ystävällinen ja kohtelias ja tulee kyllä tarvittaessa muiden kanssa toimeen... yllättäen jopa silloin, kun keljuilua tulee päin naamaa. Iso osa NPC:sta tuntuu olevan elämäänsä kyllästyneitä, katkeroituneita ja pelon lamauttamia työmuurahaisia, joiden suurinta hupia on ilkeillä vastaantulijoille. Tosin vain jos nämä ovat tarpeeksi vaarattomiksi tulkittavia.

Franky vaikutti hahmona hauskalta ja symppikseltä kaverilta. Veikkaan, että hän on päätynyt orjakolhoosiin lähinnä Alician toimien seurauksena, ei niinkään omiensa (mutta korjatkaa toki, jos olette enemmän pelanneet ja tiedätte paremmin). Minulle tuli Frankysta tunne, että hän on vähän kuin isovelihahmo Alicialle; pitää huolta ja kuria tarpeen mukaan, mutta on lopulta kuitenkin liian lepsu.

Tykkäsin ehkä Frankysta enemmän kuin Aliciasta, mutta en Aliciaakaan erityisemmin inhonnut. Hän vaikutti varsin suorapuheiselta nuorelta naiselta, joka tekee tasan oman päänsä mukaan ja jolla on selkeä käsitys oikeasta ja väärästä. Siitä en sitten ole aivan varma, kulkeeko hänen näkemyksensä käsi kädessä yleisen moraalikoodiston kanssa, mutta ehkä olisi jopa hitusen tylsää, jos näin olisi.

The Great Escape näyttää nimensä mukaisesti keskittyvän Alician ja Frankyn pakoyritykseen. Käytännössä tosin Alicia hoitaa likaisen työn ja Franky hengaa lemmikkikoiransa kanssa (ellei ole tekemässä orjatyötä) puhelinyhteyden päässä. Hän on siis aina valmiina kommentoimaan asioita, muttei osallistu toimintaan.

Toiminta tosin ei ole kovin vilkasta, mutta eipä sellainen taitaisi lajityypille ollakaan ominaista. Alueita saa tutkiskella rauhassa ja ihmisten kanssa on aikaa jutella. Valitettavasti kovin moneen miellyttävään tyyppiin en tosin ole vielä törmännyt, joten juttelua ei voi sanoa mukavaksi ajanvietteeksi. Asiansa se kuitenkin ajaa ja tiedonmuruja kertyy hiljalleen.

Yksi hahmo täytyy silti nostaa esille vielä erikseen. Nimittäin Grigor, jonka Alicia tapaa episodin alkupuolella. Grigor paljastuu Alician fuck buddyn (?) Saschan kaksoisveljeksi. Sascha vilahtikin alun flashbackeissa eikä varsinaisesti vaikuttanut kivalta kaverilta, mutta sen sijaan kaksoisveljestä kyllä tykkäsin kovastikin. Voisin kuvitella, että tästä asetelmasta saadaan vielä kiitettävästi draamaa, joten odotan mielenkiinnolla, miten Alician ja Grigorin välit kehittyvät episodin aikana.

Näin keskeltä aloitettuna tarinan koukku on minulta pahasti hukassa, mutta aion kyllä silti episodin pelata loppuun saakka. Ja jos se on tarpeeksi mielenkiintoinen, voi olla, että perehdyn niihin aikaisempiinkin.

Onko teistä lukijoista joku pelannut AR-Kia? Mitä tykkäsitte?





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti