torstai 22. lokakuuta 2015

Päätösjakson päätöksiä

Life Is Strange sai päätösjaksonsa tiistaina 20.10.2015 ja luonnollisesti se piti heti ladata ja pelatakin läpi samana iltana. Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun piti kirjoittaa mietelmäni viimeisestä jaksosta heti keskiviikkona töiden jälkeen, mutta Tales of Zestiria vei voiton. Tänäänkin piti harjoittaa jonkinasteista suostuttelua. Onneksi vihreä jasmiinitee ja karpalosuklaa ovat melko hyviä motivaattoreita moneenkin asiaan.

Tässä postauksessa on spoilereita, joten suosittelen lukemaan sen vasta, kun olet itsekin pelannut päätösjakson läpi. 


Jakso alkaa aika pitkälti siitä, mihin edellinen jäi. Max herää Jeffersonin salaisesta lymypaikasta tuoliin köytettynä ja on autuaan pihalla, mitä Chloen ampumisen jälkeen on tapahtunut. Hyvin pian sitten aikatrippaillaan valokuvien kautta erilaisiin todellisuuksiin, sillä Max luonnollisesti haluaa pelastaa ystävänsä varmalta kuolemalta. Aivan alkuun hypitäänkin siis useampaan kertaan paikasta toiseen ja muutellaan yksityiskohtia menneestä toivotun lopputuloksen aikaan saamiseksi. Homma ei kuitenkaan pelitä ja lopulta ollaan lähtöpisteessä, jossa Jefferson on voitettava muin keinoin.

Valitettavasti tämä johtaa siihen, että Chloe on edelleenkin kuollut, joten Maxin on löydettävä uusi valokuva, jonka kautta piipahtaa menneisyyteen. Koko jakso perustuikin nyt enemmän tämän kyvyn käyttämiseen kuin aiemmin suuremmassa roolissa olleeseen ajan kelailuun. Toki kelaamista sai tehdä nytkin, mutta painopiste oli kuviin sukeltamisessa ja jo tehtyjen asioiden muokkaamisessa sekä tietysti Chloen hengen pelastamisessa yhä uusien ja uusien yritysten kautta.

Pelaajalle tehtiin hyvin selväksi, että kaikki sai alkunsa siitä hetkestä, jolloin Max pelasti Chloen kelaamalla aikaa vessassa ensimmäisessä jaksossa. Tosin voidaan kysyä, olisiko hän koskaan päätynyt vessaan, jos ei olisi ensin nähnyt näkyä tornadosta Jeffersonin tunnilla? Näyn kuitenkin täytyi olla seurausta Maxin yliluonnollisesta tavasta taivuttaa aikaa ja muuttaa tapahtumia mieleisekseen. Kumpi siis oli ensin? Kyky vai näky?

Toinen oleellinen pointti viimeisessä jaksossa on, että Maxin ei tosiaan olisi alun alkaenkaan pitänyt pelastaa Chloea. Tuo teko aiheutti lopulta tornadon (Miten? Se ei minulle selvinnyt, mutta kenties olen sitten vähän hidas tai jotain), joka olisi voinut tuhota koko Arcadia Bayn. Kyvystä tosin oli hyötyä muillekin kuin Chloelle, sillä sen avulla Max sai lopulta ratkottua kadonneen Rachelin arvoituksen ja pahiskin saatiin kiinni, jolloin uhreja ei tullut enää enempää. Tästä huolimatta peli jätti tunteen, että kyvyn käyttäminen oli väärin eikä Maxin olisi pitänyt lainkaan puuttua toisten ihmisten ennalta määriteltyihin kohtaloihin.

Miksi Max siis sai kyvyn, jos sitä ei kuitenkaan olisi saanut käyttää? Entä mistä kyky ylipäätään ilmestyi? Näihin kysymyksiin Life Is Strange ei mielestäni vastaa ollenkaan tai sitten onnistuin vastaukset missaamaan hyvin tehokkaasti. Kenties idea ei ollut edes paneutua näihin osa-alueisiin, mutta minä jäin silti kaipaamaan vastauksia. Tosin se, ettei niitä saatu, ei sinällään pilannut peliä minulta.

Suurempi pettymys minulle olikin pelin loppu. Kun mainostetaan sitä, kuinka pelaajan valinnat muokkaavat tarinaa ja teoilla on merkitystä, tuntuu jokseenkin tympeältä, että viimeinen valinta on kuitenkin ainoa lopun määrittävä tekijä. Voit siis käytännössä valita oman loppusi yhdellä napin painalluksella ja tietyllä valinnalla vielä kaiken lisäksi pyyhkiä tyhjäksi kaiken, mitä valitsit aiemmissa jaksoissa.

En oikein tiedä, mitä lopulta odotin Life Is Strangen lopulta, mutta en tätä. En edes osaa sanoa, millainen ratkaisu olisi lopulta ollut parempi, mutta olisin kaivannut jotain muuta. Tiedän, että tällainen napina, joka ei tarjoa minkäänlaisia kehitysideoita, on turhaa, mutta narisenpa nyt silti.

Life Is Strange oli mielenkiintoinen peli ja se piti hyvin otteessaan, vaikkei tämä päätösjakso minun mieleeni ollutkaan. Tykkäsin tarinasta ja hahmoista hyvinkin paljon. Etenkin hahmoista. He olivat hyvin persoonallisia ja ihanan tavallisen näköisiä. Peleissä yleensä näkee täydellisiä supernaisia ja -miehiä, joten tässä mielessä Life Is Strange oli erittäin ilahduttava poikkeus. Toisenlaisella loppuratkaisulla se olisi saattanut saada minut innostumaan vielä huomattavasti enemmän.

Pelin kakkoskaudesta on liikkunut spekulaatioita ja huhuja. Jos kakkoskausi nähdään, ei se ilmeisesti sijoitu Arcadia Bayhin eikä siinä ole samoja hahmoja. Minusta se onkin oikein hyvä ratkaisu. Maxin ja Chloen tarina tuli käsiteltyä enkä näe syytä, miksi sitä pitäisikään palata vatvomaan. Sen sijaan odotan mielenkiinnolla, mitä mahdollisella kakkoskaudella olisi annettavaa. Uusi hieno tarina upeine hahmoineen luultavasti.



8 kommenttia:

  1. Tarinaan vaikuttaminen taitaa olla näissä peleissä vain illuusio. Tietyt asiat tulevat vääjäämättä tapahtumaan, vain tapa jolla niihin päädytään vaihtelee vähän, todellakin vähän. Tykkäsin pelistä kuitenkin todella paljon ja erityisesti kuten mainitsit niin tavallisten hahmojen vuoksi. Tämä hieman harmittaakin itseäni seuraavassa kaudessa kun rima on jo valmiiksi niin korkealla että sitä on vaikea ylittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se tuntuu olevan. Vaikutusmahdollisuudet ovat lopulta pienet ja pointti on vahvassa tarinassa. Jos vaikuttamiseen olisi suuremmat mahdollisuudet, saattaisi jopa käydä niin, että lopulta tarina kärsisi siitä.

      Sekin on totta, että rima on nyt asetettu melkoisen korkealle. Toivotaan silti, ettei mahdollinen kakkoskausi aiheuta suuria pettymyksiä.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Itse sain viimeisellä rutistettua eilen 1,5 episodia kasaan ja taputeltua LiS:n loppuun! Yay for that! \o/
      Kieltämättä tuo lopetus oli melko antiklimaattinen ja toi mieleen paljon purnausta aiheuttaneen MassEffect 3n lopun. Toisaalta pidin lopetuksesta ja siitä että molemmat vaihtoehdot olivat katkeransuloisia (Minkä vaihtoehdon te valitsitte? nimim."The needs of the many outweigh the needs of the few, or the one"), toisaalta se tympi. En edes ajatellut lopetuksen lässähdystä vasta kuin pelin suljettuani ja tunteiden vyöryn loputtua.
      Olen muistaakseni aiemmin kirjoitellutkin siitä, minkälainen suhtautuminen minulla on juonellisiin/sandbox-tyylisiin peleihin ja todennut tämänlaisten pelien sopivan minulle juuri passelisti. Aivan kuin Afeni sanoo, tarinan jouhevuus ja yhtenäisyys ei kärsi pelaajien valinnoista, mutta toisaalta antaa illuusion siitä, että voi itse vaikuttaa tapahtumiin. Jos vielä tätäkin saataisiin jotenkin kehitettyä niin, että illuusiosta kasvaisi aivan oikea vaikuttamisen mahdollisuus eikä vain...no se illuusio, niin varmaan pakahtuisin onnesta.

      Lopetus ei kuitenkaan pilannut peliä, vaan olen ihan samassa veneessä teidän kanssa! Loisto peli, jonka jäänteitä ei sopisi mennä kaivelemaan kakkososassa. Ja jos kakkososa sijoittuu nimenomaan Maxin elämään, mielestäni se pitäisi linkittää jotenkin ykkösosan valintoihin niin että siinä huomioitaisiin ketkä ovat elossa ja minkälaiset välit kehenkin jäi. Mahdotonta se ei ole, Mass Effect sen teki jo. Toisaalta taas kakkososa voisi sijoittua paikaltaan jo aivan jonnekin muualle (esim.Portlandiin)...? Kartan itse usein jatko-osia, mutta jos sellainen Life is Strangesta tulee, voitte olla varmoja että se tulee olemaan Steamini kirjastossa.

      P.S. Afeni, se tornaado oli (meikän käsityksen mukaan) aika kirjaimellinen perhosefekti sille, että Max käytti kykyään muuttaakseen tapahtumien kulkua. Perhosefekti kaaosteoriassa on siis vertaus siitä (seuraa suora lainaus Wikipediasta), "että perhosen siivenisku maapallon toisella puolella voisi saada aikaan myrskyn toisella puolella maapalloa. Laajemmin ja tarkemmin se käsitetään epälineaarisessa järjestelmässä olevaksi ominaisuudeksi, jossa pienet muutokset alkutilassa tai välivaiheissa aikaansaavat suuria muutoksia tapahtumassa. Perhosefektissä kaaoottisuus syntyy kun muutoksen koko ei ole verrannollinen sen määrään vaan erot kasvavat "korkoa korolle", jolloin pienikin muutos tai häiriö voi aikaansaada suuria vaikutuksia." - siis tuon parempaa selitystä ei pelissä tuolle tornadolle ollut, mutta toisaalta ei supervoimillekaan.

      HUH, olipa pitkä ja vähän ehkä repaleinen kommentti! :D

      Poista
    4. Kiitokset sinullekin kommentista :)

      Katsoin molemmat loput läpi, koska se oli käytännössä melkoisen helppoa. Tosin varsinaiseen pelitallennukseen jätin sen, jossa Arcadia Bay pelastetaan. Minusta se tuntui enemmän todelliselta lopulta ja uskoisin, että näin on tosiaan tarkoitettukin.

      Perhosvaikutus on tuttu käsite kyllä ja ymmärsin myös, että sitähän tuossa on ajettu takaa. Koin siitä huolimatta, että selitykset ja loppu eivät olleet minulle pelaajana riittävän tyydyttäviä ja että vastauksia saatiin liian vähän. Olen ehkä joskus vähän sitä rasittavaa ihmistyyppiä, joka kyselee loputtomiin "miksi" :D

      Poista
    5. No joo, myönnettävää on että aika löyhästi sitä loppujen lopuksi perusteltiin. :D

      Poista
  2. Maxin kykyjä tai niiden syytä ei pelissä tosiaan mitenkään suoraan eritellä, mutta ainakin osin fanilähtöisistä tulkinnoista mielestäni pätevimmältä kuulostaa tulkinta, että Maxin vessassa ja Arcadia Bayn-pelastuslopussa näkemä sininen perhonen on Chloen henkieläin/inkarnaatio/ilmentymä jostain toisesta aikajanasta, jossa tämä myös kuoli ja tämä henki-Chloe tahtoi antaa Maxille ja itselleen lisäaikaa, jonka nämä voivat viettää yhdessä. Maxin voimien syy ei näin ollen olisi mikään kohtalon sanelema tarkoitus saavuttaa jotain merkittävää, vaan ne olisivat vain avain toiseen mahdollisuuteen, joka olisi muuten Maxin ulottumattomissa. Tämän tulkinnan mukaan Life is Strangen yksi keskeisin teema olisi ajatusleikki, jossa rakkaan läheisensä menettänyt henkilö saa mahdollisuuden korjata mainitun menetyksen, muttei ilmaiseksi. Monet läheisensä menettäneet ajattelevat, että antaisivat mitä vain saadakseen heidät takaisin ja Life is Strangen voi ajatella kyseenalaistavan tämän ajatuksen; yksi lisäviikko Chloen kanssa maksaa Maxille monta epämiellyttävää ja epäilemättä traumaattista kokemusta ja yhteinen tulevaisuus Chloen kanssa tuhoaa neitien kotikaupungin ja tappaa lukuisia ihmisiä. Ja pelin viimeinen kysymys pelaajalle näin ollen olisi, oletko todella valmis maksamaan jälkimmäisen hinnan ja elämään valinnan kanssa?
    Minä itse muuten valitsin pelastaa Chloen Arcadia Bayn sijaan, enkä kokenut sitä noista kahdesta huonommaksi valinnaksi. Toki tämä lopetus on kahdesta lyhyempi ja epämääräisempi, mutta mielestäni se käy järkeen, koska jos meille paljastettaisiin suoraan ketkä kaikki selvisivät tornadosta ja ketkä kuolivat siinä, lopun painoarvo ei todennäköisesti olisi sama ja se saattaisi ohjailla liikaa pelaajan tunteita valinnan suhteen. Chloen pelastus-loppu on tietoisen tulkinnanvarainen ja tekijät Dontnodilla ovat itsekkin todenneet, etteivät he pidä sitä huonona tai vääränä valintana, eikä heidän mielestään pelaajan, tai Maxinkään pitäisi pitää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! :)

      Tuo onkin mielenkiintoinen teoria. Fanipiireissähän ne parhaimmat yleensä syntyvät. Täytyy myöntää, ettei tämän pelin osalta ole keskustelua tullut seurattua, että olisin bongannut tuon jutun itse. Sinällään kyllä ihan järkeenkäyvä ja potentiaalinen selitys.

      Varmastikin on näin, ettei yhtä ratkaisua ole tarkoitettu toista huonommaksi. Veikkaisin kuitenkin myös pelaajan persoonan jonkin verran vaikuttavan siihen, miten ratkaisut kokee oli tarkoitus mikä tahansa :)

      Poista