torstai 31. joulukuuta 2015

Videopelimeme vuodeksi 2016


LilnYellow'n  Ragequit-blogista lähti liikkeelle joulukalenterinomainen videopelimeme, jonka sitten Mikkoakin kiinnostaa -blogin Mikko suomensi. Myös minä ihastuin tähän memeen, mutta totesin, ettei joka päivä postaaminen ole tällä kertaa vaihtoehto, joten päätin toteuttaa memen hieman eri tavalla. Tarkoituksena on siis postata tästä aiheesta pari kertaa kuussa vuoden 2016 aikana.

Ensimmäistä postausta voitte odotella tammikuun puolella. Karsin parista kohtaa kysymyksiä pois, koska niitä oli useampi samalle päivälle ja olen vastaaviin mielestäni blogissa aiemmin vastannut. Lisäksi siirsin yhden kysymyksen vielä erilliselle päivälle, joten voi olla, että yhdessä kuussa näitä postauksia tulee sitten kolme.


Päivä 1 - Ensimmäinen videopelisi
Päivä 2 - Lempipelihahmosi
Päivä 3 - Peli, joka ei ole saanut ansaitsemaansa arvostusta
Päivä 4 - Salainen pahe -pelisi
Päivä 5 - Pelihahmo, johon samaistut eniten
Päivä 6 - Inhottavin pelihahmo
Päivä 7 - Suosikkipariskunta peleissä
Päivä 8 - Paras soundtrack peleissä
Päivä 9 - Surullisin kohtaus peleissä
Päivä 10 - Paras pelattavuus
Päivä 11 - Suosikkipelijärjestelmä
Päivä 12 - Peli, jota kaikkien pitäisi pelata
Päivä 13 - Peli, jota olet pelannut yli 5 kertaa
Päivä 14 - Nykyinen tai viimeisin peliaiheinen taustakuvasi
Päivä 15 - Peli, jossa parhaat välianimaatiot
Päivä 16 - Suosikkipahis
Päivä 17 - Suosikkisankari
Päivä 18 - Kuva pelin ympäristössä, jossa mieluusti asuisit
Päivä 19 - Suosikkigenre
Päivä 20 - Pelin jatko-osa, johon petyit
Päivä 21 - Peli, jossa on ollut parhaimmat grafiikat
Päivä 22 - Peli, jota meinaat pelata lähiaikoina
Päivä 23 - Paras ääninäyttely
Päivä 24 - Peli, josta et uskonut pitäväsi, mutta aloitkin pitämään paljonkin 
Päivä 25 - Eeppisin kohtaus pelissä

Tämän julkistuksen myötä Level up! toivottaa kaikille hyvää  uutta vuotta! Olkoon se täynnä mielenkiintoisia pelihetkiä, kivoja uutuuksia ja sopivasti vanhoja klassikkoja tai mitä kukakin tykönänsä haluaakaan pelailla.

http://www.pelit.fi/

torstai 24. joulukuuta 2015

Hyvää joulua!

Ja niin se joulu taas kerran joutui. Allekirjoittanut suuntaa kohti joulupöytää ja lahjakasaa. Haluan kuitenkin toivottaa teille kaikille lukijoille oikein mukavaa ja rattoisaa joulua!


Joulun kunniaksi blogista löytyy nyt spesiaalia luettavaa, jonka voit ladata omalle koneelle tai vaikkapa puhelimeesi.


Tähtivalonjuhlan loitsu [Final Fantasy XIV]


keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Vuoden 2015 pelit

Vuosi lähenee taas loppuaan ja melkoinen blogivuosi se on ollutkin. Paljon on riittänyt kirjoiteltavaa. Nyt on kuitenkin aika julkistaa oma vuoden 2015 pelien TOP 3 -listani. Yllätyksiä tuskin on luvassa, mutta näitä listauksia on aina kiva tehdä.



Sija 3: Tales of Zestiria


En ole vielä pelannut Tales of Zestiriaa loppuun ja olen itse asiassa blogiinkin raapustellut siitä vasta yhden postauksen. Joka tapauksessa se on ollut varsin positiivinen pelikokemus. Olen pelannut useamman Tales-pelin tänä vuonna ja Zestiria nousee ehdottomasti kärkikastiin kyseisessä sarjassa.

Pelin hahmot ovat tasaisen kivoja, kukaan ei kutkuttele ärtymyshermoja. Dezelistä jopa pidän hieman enemmän kuin muista (mies tosin pitää häntä tympeimpänä hahmona). Pelin tarina on ihan okei, se ei pidä otteessaan samalla tavalla kuin joissain muissa pelisarjoissa. Ei siis tule tunnetta, että on ihan pakko päästä pelaamaan heti lisää, mutta se on kuitenkin riittävän mielenkiintoinen.

Tales of Zestiriasta näkee valitettavan hyvin, että se on toteutettu PS3:n ehdoilla (välillä tulee jopa mieleen, että PS2:n :P) ja turhautumista aiheuttaa myös PS4:n screenshottien estäminen. Muuten sillä ei olisi väliä, mutta näin pelibloggaajan näkökulmasta kyse on kriittisen tärkeästä ominaisuudesta.

Kaikista noista tylsistä jutuista huolimatta olen Zestiriasta tykännyt ja aion sen pelata loppuun. Haluan nähdä, miten tarina päättyy ja tietää erityisesti, mitä Dezelille vielä tapahtuu.


Sija 2: Life Is Strange


En ole juurikaan episodipohjaisia pelejä pelannut, mutta Life Is Strange kuulosti minusta mielenkiintoiselta, kun siitä saatiin ensimmäiset uutiset. Aloinkin odottaa peliä innoissani ja ostin koko pelin heti julkaisupäivänä. Episodit toki pääsi lataamaan yksi kerrallaan vasta sitä mukaa, kun ne ilmestyivät.

Maxin ja Chloen tarina piti otteessaan aivan viime metreille saakka. Episodit oli vain yksinkertaisesti pelattava loppuun yhdeltä istumalta. Koska arvostan peleissä hyvää tarinaa, oli melkoisen selvää, että Life Is Strange pääsi listalleni.

Viimeisestä episodista en pitänyt aivan yhtä paljon kuin neljästä ensimmäisestä. Happotrippailusta tuli epämukava fiilis, mikä oli varmaan iso tekijä. Kaikki osuudet kahdessa erilaisessa loppuratkaisussa eivät myöskään miellyttäneet minua, mutta eivät ne silti pelikokemusta kokonaisuutena pilanneet.

Minulle Life Is Strange oli ennen kaikkea erilainen pelikokemus. Jos toinen kausi joskus tulee, aion sen hankkia. En sano, että tätä on pakko saada lisää, mutta jos sitä on tarjolla, en kieltäydykään.


Sija 1: Final Fantasy Type-0



Kuka yllättyi? Aivan, ei kukaan.

Aloin odottaa Final Fantasy Type-0:a jo silloin, kun siitä uutisoitiin ensimmäisen kerran. Pettymykseni oli valtava, kun peli ei sitten saapunutkaan länteen. Pohdiskelin jo, miten saisin fanikäännöksen toimimaan PSP:ssäni. Minulla on siis pelin japanilainen versio, mutten osaa japania tarpeeksi, että olisin voinut pelata sen "kuiviltaan". Nyt kun länsiversio on pelattu, luulisin selviäväni japaninkielisestäkin.

No, siihen aikaan, kun tuota fanikäännöstä pohdiskelin, tulikin hieno uutinen. Type-0 saadaan sittenkin lähteen ja vielä PS4:lle. PSP:llä pelaaminen ei ole lempipuuhaani, joten tuo konsolin vaihtaminen oli minulle vain hyvä uutinen.

Kun julkaisupäivä vahvistui, laitoin loma-anomuksen menemään esimiehelleni. Sen suhteen ei onneksi ollut ongelmia. Tein kuitenkin sen virheen, että tilasin Collector's Editionin Square Enixin kaupasta. Vaikka pelin oli luvattu saapuvan julkaisupäiväksi, se tuli vasta seuraavan viikon keskiviikkona (kiitti vaan, en tee samaa virhettä toistamiseen). Onneksi kivijalkakaupasta sai perusversion ja pääsin pelaamisen kuitenkin aloittamaan. Seuraavalla viikolla muuten myin ekaa kertaa elämässäni FF-pelin pois, kun tuo CE saapui.

Mutta en ole sanonut vielä mitään varsinaisesta pelistä! Tykkäsin ja valtavasti tykkäsinkin! Olin suorastaan yllättynyt siitä, miten hyvin jokaiselle 14 päähahmosta oli saatu oma persoonallisuus. Pelkäsin heidän jäävän tyhjiksi kuoriksi, kun heitä kuitenkin on aika monta. Erilaiset taistelutyylit olivat myös loistava juttu, vaikka sekin alkuun vähän pelotti minua. Löysin pian omat suosikkini eri tilanteisiin... ja toki nekin hahmot, joilla en halua pelata, ellei ole aivan pakko.

Type-0 oli hyvin erilainen Final Fantasy -kokemus, mutta FF-sarjan tunnuspiirteet olivat kuitenkin mukana. Tarina oli hyvä (joskin synkkä), hahmoihin ei voinut olla tykästymättä (vaikkakin omat ärtymyksen herättäjätkin joukossa olivat) ja musiikkiinkin tykästyin. Mooglet ja chocobot olivat myös kivalla tavalla mukana.

Pelin toinen pelikerta on jäänyt kesken, kun on niin paljon muutakin pelattavaa. Minulla on kuitenkin vahva tunne siitä, että Type-0 on pakko pelata vielä toisenkin kerran loppuun. Muuta vaihtoehtoa ei vain ole.


Kunniamaininta: Final Fantasy XIV



Kyseinen pelihän ei ilmestynyt tänä vuonna (tosin lisälevy Heavensward tuli kesällä, mutten ole päässyt sen sisältöön asti vielä). Haluan silti ojentaa tällekin pelille pystin, koska löysin kesällä tieni uudestaan sen syövereihin ja olen nyt saanut A Realm Rebornin pääjuonen pelattua loppuun (siitä postaus myöhemmin).

Nyt kun peliä pelaa useampi kaveri, olen saanut siitä aivan uudella tavalla kiinni. Dungeon-ahdistus ei ole enää yhtä paha vaan niissä seikkailemisesta on tullut hauskaa. Varsinaisesti pelailen peliä lähinnä miehen kanssa, mutta dungeoneissa pyöriminen hoituu useimmiten omassa kaveriporukassa.

Pelin tarina on vähintäänkin kiinnostava, vaikkei ehkä ihan samaa tasoa kuin yksinpelattavien Finaleiden. Tykkään juonellisista sivutehtävistä, erityisesti rogue-ammatin kehittämistehtävät ovat olleet kiintoisia. Lisäksi erilaiset kausittaiset sivutehtävät piristävät peliä tasaisin väliajoin. Näistä suosikkini taitaa olla näin joulukuussa pyörivä Starlight Celebration.

FFXIV on kamala aikasyöppö ja nieleehän se rahaakin joka kuukausi. Olen onneksi päässyt yli siitä, että maksetusta peliajasta pitäisi saada maksimaalinen hyöty. Pelaan silloin, kun kivalta tuntuu.


Tässäpä oli minun listani tältä vuodelta. Mitkä olivat teille ne vuoden 2015 pelit ja miksi?


lauantai 19. joulukuuta 2015

Vastauksia lukijakysymyksiin

Miwwin pelilaatikko lätkäisi minua muutamalla kysymyksellä.Vastailen kysymyksiin tietenkin oikein mielelläni, joten sellaisia saa minulle jatkossakin laittaa.

Kaikki tämänkertaiset vastaukset tuskin tulevat yllätyksenä blogia pitkään lukeneille, mutta koska matkassa voi aina olla uusiakin lukijoita, ei pieni kertaus liene pahasta. Pitkään mukana roikkuneet voivat vaikkapa katsoa, montako vastausta arvasivat oikein (tuloksen voi ilmoittaa kommentilla).

1. Mikä peli on ikisuosikkisi, jota olet pelannut eniten? Paljon peliaikaa kyseisessä pelissä on käytetty?

Ikisuosikkejani on kaksi: Final Fantasy IX ja Final Fantasy XII. Edellisestä en osaa pelituntimäärää sanoa, mutta yli 150 tunnin se epäilemättä menee. Jälkimmäisessä tunteja on 200-300, jos kaikki peliaika sekä alkuperäisestä että International Zodiac Job Systemistä lasketaan mukaan.

Ikisuosikin määritelmäksi annettiin tässä kohtaa kuitenkin myös käytetty aika, joten listaan lienee lisättävä Final Fantasy XIV, jonka parissa olen viettänyt varmasti myös reilusti yli sen 100 tuntia. Pelikelloahan kyseisessä teoksessa ei valitettavasti ole, joten tarkkaa määrää en pääse tarkistamaan.

2. Kun joku uusi kauan odotettu peli saapuu, miten valmistaudut pelin ensimmäiseen pelihetkeen?

Valmistautuminen alkaa jo ennen pelin julkaisua. Peli pitää tietenkin ennakkovarata. Se tehdään kivijalkakaupasta, koska muuten sitä ei välttämättä saa julkaisupäivänä hyppysiinsä. Jos kyseessä on tosi, tosi haluttu peli, aloitetaan neuvottelut pelilomasta esimiehen kanssa myös heti, kun julkaisupäivä on ihan varma (ei, en elä pelkällä blogilla, joten päivätöitä on tehtävä). Pelilomaa on yleensä viikon verran silloin, kun sellaista lohkeaa, ellei peli sitten tule sopivasti kesäloma-aikaan.

Kun H-hetki koittaa, pyrin pääsemään töistä ajoissa. Peli pitää noutaa kaupasta ja sitten kipitetään kiireesti kotiin. Kaupassa on käyty joko edellisenä iltana tai viimeistään samana päivänä, jotta virvokkeita on riittävästi. Peli laitetaan asentumaan (nykyisin tähän saa aina menemään konsolillakin aikaa) ja samalla voi sitten kokkailla evästä, jotta illan jaksaa pelailla. Ennen luin ohjekirjaa syödessä, nykyisin sellaista harvoin enää tulee pelin mukana. Jos on tilannut itselleen Collector's Editionin, voi pakkauksella olla kuitenkin tutkailtavaa ruokailuhetkeenkin.

Näiden toimintojen suorittamisen jälkeen on aika napata vielä hyvää juotavaa ja asettua sohvalle mukavaan asentoon. Sitten vain peli pyörimään ja pelataan niin pitkään kuin jaksaa. Ensimmäinen sessio on yleensä vain 2-4 tuntia, koska Euroopassa pelit tapaavat ilmestyä perjantaisin ja työviikon jälkeen väsyttää. Seuraavina päivinä jaksaa pelailla sitten enemmän.

3. Jos pitäisi valita puolisoksesi mikä tahansa pelihahmo, kuka se olisi ja miksi?

Joskus olen vastannut blogissa vähän samantapaiseen kysymykseen eli siihen, ketä pelihahmoa deittailisin. Silloin taisin vastata Fangin Final Fantasy XIII:sta. Puolisosta ei kuitenkaan ole aiemmin ollut puhetta.

Taidan nyt olla vähän tylsä ja vastaan, että ottaisin puolisokseni miehen Final Fantasy XIV -hahmon, Gareth Leonclaw'n. Itse asiassa olemme pelissä naimisissa, joten olen tavallaan tämän jo tehnytkin.


Miksikö? Noh, oma mies vastaa käsitystäni ihannepuolisostani ja olen projisoinut hänen hyvät ominaisuutensa myös hänen pelihahmoonsa. En vain osaa kuvitella puolisokseni ketään muuta, joten näillä mennään. 

4. Mikä paljon suosiota saanut peli ei koskaan löydy sinun pelikokoelmastasi, etkä halua antaa pelille edes mahdollisuutta?

Mikä tahansa Angry Birds -peli! Candy Crush Saga on myös toinen. Kumpikin aiheuttaa kylmiä väreitä, enkä totisesti halua edes ottaa niistä selvää. Jostain syystä kyseiset pelit ovat pelejä vihaavien tuttujeni suosikkiajanvietettä. Niissä täytyy siis olla jotain pahasti vialla, kun pelejä kammoksuvat niitä rakastavat eivätkä edes oikeastaan miellä peleiksi. Ei kiitos.

5. Kuka pelihahmo voisi olla paras ystäväsi oikeassa elämässä?

Vaikea sanoa... Minulla ei muutenkaan ole sellaista "yhtä parasta ystävää" vaan useampi läheinen ihminen. Ehkä kuitenkin vastaan tähän Final Fantasy IX:n Vivin. Vivi on symppis ja samalla tavalla pohdiskeleva tyyppi kuin minäkin, joten uskon, että tulisimme hyvin juttuun. Hän on ehkä hieman vakavampi, mutta se ei missään nimessä haittaa.
 
6. Missä pelissä on mielestäsi kaikkein upeimmat ja kauneimmat maisemat?

Pitäisikö tähän muka pystyä nimeämään yksi peli? Voi apua! Monissa peleissä on kauniita ja upeita maisemia, joita katselee ilokseen. Esimerkiksi Eorzeassa tulee välillä vain ihmeteltyä ympäristöä (ja sitten jokin mölli tulee iskemään puukon selkään, kun ei ole varuillaan), mutta olin aikoinaan myös melkoisessa hurmiossa Final Fantasy IX:n ja Final Fantasy XII:n kohdalla. Ja hämmentävää kyllä, myös Revenant Wingsin maisemat ihastuttivat, vaikka kyseessä on DS-peli. Samoin Bravely Default (3DS).

Tosin eiväthän upeat maisemat ole välttämättä kiinni pelkästään pelin grafiikoista. Tai siis... toisaalta ovat, joo, koska maisemat ovat visuaalisia ja kun pelikoneella pystyy pyörittämään parempaa grafiikkaa, on mahdollista tuottaa elävämpiä, aidompia ja upeampia  maisemia. Silti laitteen tehot eivät ole tässä kohtaa kaikki kaikessa.

Ei kai tähän voi muuta sanoa kuin, että tykkään kauniista fantasiamaisemista. Minuun iskee sekä kaupunki- ja kylänäkymät että erilaiset luontokohteet. Noissa mainitsemissani peleissä näkymät ovat kaikin puolin kohdallaan.

7. Jos tehtäisiin paras peli ikinä, yhdistämällä 3-5 erilaista peliä, mitkä ne pelit olisivat ja mitä asioita kustakin pelistä haluaisit? (Esim simsin hahmonmuokkaus, minecraft rakennustyyli, witcher grafiikat tms.)

Tähän tarvittaisiin taistelusysteemi Final Fantasy XIV:stä, maailmaksi Ivalice (FFXII ja FF Tactics -pelit) ja lisäksi haluaisin yhdistää komboon Hironobu Sakaguchin tarinan (vanhemmat Finalit). Lisäksi haluaisin peliin soundtrackin, jolla yhdistyisivät Nobuo Uematsun ja Hitoshi Sakimoton taidonnäytteet.

Joo, ei kai voi sanoa, että nuo ovat niin kauhean erilaisia pelejä, mutta minä nyt satun olemaan FF-fanityttö nyt ja aina. :P

8. Minkä pelin pariin haluaisit päästä takaisin, mutta aika ei riitä/joku muu peli vie kaiken aikasi?

Jos minulla olisi oikeasti aikaa, haluaisin pelata koko FF-sarjan alusta uudestaan. Todellisuudessa uusia pelejä pukkaa koko ajan ja on tehtävä paljon muutakin kuin pelattava, joten tuo on jäänyt toteuttamatta. Ehkä sitten eläkkeellä pelaan ne kaikki?

9. Onko jokin tapahtuma/hahmo/muu asia pilannut jonkun muuten todella hyvän pelin?

Periaatteessa, joo. Bravely Default on aivan loistava peli neljän ensimmäisen chapterin ajan. Neljä seuraavaa ovatkin sitten kaikkea muuta. En mene tässä nyt yksityiskohtiin, mutta ainakaan minä en käänteestä tykännyt. Ymmärrän sen merkityksen juonellisesti, mutta pelillisesti ratkaisu oli rasittava, tympeä ja puuduttava.

10. Minkä pelin ja mikä vihollinen/hirviö on kaikkein pelottavin mitä tiedät?

En oikeastaan osaa pelätä pelien möllejä sinällään. Jos on kuitenkin käynyt bossimatsissa ja saanut turpaansa oikein kunnolla, saattaa syke nousta uuden yrityksen koittaessa. Syke voi myös nousta, jos pelaa peliä uudestaan läpi ja muistaa, että kohta on edessä se bossi, joka ensimmäisellä kerralla pyyhki lattiaa pelihahmollani.

11. Mitkä pelit löytyvät sinun "pakko saada" listaltasi?

Tällä hetkellä ostoslistalla on Star Ocean: Integrity and Faithlessness (kenen mielestä tuo on ollut hyvä nimi?), Bravely Second: End Layer, The Legend of Legacy sekä tietenkin Final Fantasy XV ja Final Fantasy VII remake (episode 1?). 

Luonnollisesti listaan voi lisätä kaikki tulevat Final Fantasy -pääsarjan pelit, ehkä jotkut sivuharhailutkin. Listani on muutenkin eläväinen, koska peleistä tulee jatkuvasti uutta tietoa, jolloin jokin peli alkaakin kiinnostaa enemmän ja jonkin toinen taas vähemmän.



perjantai 11. joulukuuta 2015

Final Fantasy VII Remake trailer - paljon puhetta parista minuutista

Square Enix julkisti hiljattain uuden trailerin Final Fantasy VII:n remakesta. Hetihän se tietysti piti mennä katsomaan ja niin taisi tehdä moni muukin.


Traileri oli kieltämättä kaunis. Myönnettävä on, että siitä tuli se vähän samanlainen viba kuin FFVII:n alkuvideosta joskus vuosia, vuosia sitten. Se sellainen "vau, kaunista!" -fiilis. Tunnelma oli silti omansa, eikä pelkkää nostalgiahuurua, mikä on tavallaan positiivistakin. Nostalgiatripille pääsee aika helposti starttaamalla vanhan seiskan, joten en välttämättä tarvitse sitä tämän uusion kohdalla.


Hahmoja tuli tietysti myös tarkasteltua traileria katsellessa. Jessiestä tykkäsin kovastikin, mutta Cloudista ja Barretista jäi vähän ristiriitaiset fiilikset. Barret oli kyllä barretmainen, mutta aurinkolasit näyttivät vain typeriltä. Midgarissa ei paljon päivä paista, joten miksi? Tiedän kyllä, että esim. Rude on myös aurinkolasien vannoutunut ystävä, mutta onko Barretinkin pakko olla? Ja ylipäätään kokonaisvaikutelmana Barret toi liikaa mielen Bladen.

Cloudin tunnistaa edelleen
Mitä taas Cloudiin tulee, on toki sanottava, että kyllä hän hyvältä näyttää. Ei sillä tavalla, että erityisemmin iskisi juuri minun makuuni, mutta ei herraa voi rumaksikaan sanoa. Hän kuitenkin näytti liiankin heiveröiseltä. Busterin heiluttelemisen luulisi vaativan vähän enemmän lihaksia, vaikka olisi  makobuustaus alla... tai ylipäätään voisin kuvitella sen makobuustauksen juuri kasvattavan niitä lihaksia. Katsokaa vaikka Angealin käsivarsia!

Toisaalta mietin sitä, että Cloudin olemus voisi olla seurausta pitkästä pakomatkasta Zackin kanssa. Eikös se päättynyt aika vähän ennen seiskan alkua? Vai muistanko täysin väärin? Silloin vain voisi kuvitella, että reissun riuduttama Cloud ei miekkaa juuri heiluttaisi, mutta... no... olisihan se toki aika tylsää, jos Cloud ei jaksaisi taistella ollenkaan.

Jossain taisi olla Square Enixin maininta, että Cloudin hentous johtuu valaistuksesta eikä niinkään siitä, ettei herralla ole lihaksia tarpeeksi. Nämä omat spekulaatiot ovat kuitenkin paljon, paljon hauskempia ja mielenkiintoisempia.

Cloudissa häiritsi lisäksi vielä hänen taistelutyylinsä ja liikehdintänsä. Square Enix on ilmeisesti käyttänyt aika suoraan Final Fantasy XV:n luotua taistelusysteemiä ja Cloudin elehdinnästä tulikin valitettavan paljon mieleen Noctis. Toivottavasti lopulliseen tuotokseen saadaan hahmojen liikkeisiin enemmän omaperäisyyttä.


Ylipäätään taistelusysteemi huolestuttaa minua hieman. En ole missään vaiheessa edes kuvitellut, että vanha rivitanssi palautettaisiin. En oikeastaan usko, että se sopisi remaken tyyliin. Toiminnallisempi systeemi oli siis odotettavissa, mutta toistaiseksi en ole tykästynyt FFXV:n taisteluihin, joten toivon, ettei FFVII remake ole tosiaan lopulta siitä täysi kopio. 

Minulle tärkeitä asioita taistelussa olisi ainakin se, että materiat olisivat jossain roolissa ja että olisi mahdollisuus pelata eri hahmoilla. Edellinen on juonen huomioon ottaen melko todennäköistä, koska materia näyttelee siinä isoa roolia. Ja jos erinäisistä juonielementeistä pidetään kiinni, pitäisi pelissä myös tulla tilanteita, jolloin Cloudilla pelaaminen ei ole vaihtoehto.

Veikkaisinkin, että itse pelaisin mieluiten Tifalla. Lähitaistelu on kuitenkin se minun juttuni ja melkeinpä heiluttelen mieluummin nyrkkejä kuin miekkaa (pelimaailmassa, todellisuudessa heiluttelen lähinnä pölyhuiskaa uhkaavasti, jos siivoaminen ei tapahdu riittävän ripeästi). Yuffieta ja Vincentiä kokeilisin myös erittäin mielelläni, joskin enemmän siitä syystä, että he ovat hahmoina omia suosikkejani. Cid saattaisi olla taistelutyyliltään taas enemmän oikeasti minun makuuni kuin ninjaneito ja vampyyriherra. Aerithilla, Barretilla ja Cait Sithilla pelaaminen ei kiinnosta pätkääkään, mutta Red XIII / Nanaki voisi olla ihan ok.


Aika pian trailerin jälkeen seurasi uusi uutinen: FFVII:n remake ei tulekaan olemaan yksi kokonainen peli vaan se julkaistaan useammassa osassa. Ilmeisesti jokainen näistä osista tulee olemaan oma kokonaisuutensa niin tarinan kuin pelikokemuksensa puolesta. Syyksi tähän valintaan on mainittu se, että peli on niin massiivinen, ettei sitä voi julkaista kerralla.

Olen koko ajan suhtautunut tähän remake-hässäkkään lievän skeptisesti (ja joskus vähemmän lievän) enkä varsinaisesti ilahtunut tästä ideasta. Alkuperäinen FFVII julkaistiin kolmella levyllä, koska se ei mahtunut yhdelle. Jos remake on myös massiivinen kokonaisuus, voitaisiin sekin laittaa useammalle levylle ja myydä kuluttajille kerralla yhtenä pelinä sen sijaan, että rahastetaan samalla teoksella yhä uudestaan ja uudestaan. Tarinaa ei voi pelata heti kokonaan vaan joutuu odottelemaan jatkoa siihen asti, että sitä jälleen suvaitaan julkaista. Ei se mahdotonta ole, mutta mieluummin pelit kokisi omassaan kuin jonkun muun määrittelemässä tahdissa.

Yksi syy pelin pilkkomiseen saattaa olla yksinkertaisesti aikataulullinen. Square uutisoi entisestä Final Fantasy Versus XIII:sta, nykyisestä Final Fantasy XV:stä aivan liian aikaisin. Peli ei ole tullut vieläkään ulos vaan sitä hiotaan edelleen. Varmastikaan Square Enix ei halua, että seiskan remaken kanssa käy samalla tavalla. Osissa julkaisu toisi pelin pelaajien hyppysiin aikaisemmin, koska loppujen osioiden ei tarvitsisi olla valmiina ensimmäisen julkaisun yhteydessä. Kukaan ei siis voisi vinkua siitä, että taas tehdään kymmenen vuoden projektia, joka ei tunnu etenevän.

Kokonaan eri asia on, haluavatko FF-fanit pelata pelinsä osissa. Itse odottaisin mieluummin vähän pidempää ja ottaisin koko pelin kerralla. Tuntien itseni tässä kuitenkin käy niin, että sorrun, kun julkaisupäivä ensimmäiselle osalle ilmoitetaan ja marssin tekemään oman ennakkovaraukseni kivijalkaliikkeeseen. Verkkokaupastahan sitä ei voi tehdä, koska silloin sitä ei välttämättä saisi julkaisupäiväksi.




lauantai 5. joulukuuta 2015

Oi, hahmoni mun!

Kun syksyllä 2013 aloin pelata Final Fantasy XIV: A Realm Rebornia, en osannut arvatakaan, millaisen suhteen loisin omaan hahmooni. Tein alkuun uudestaan betassa käyttämäni hahmon, Ariana Nadellin, mutta lopulta "hylkäsin" hänet ja loin uuden hahmon, jota oli tarkoitus kehittää samaan tahtiin kuin mies omaansa.

Syntyi Nabia Leonclaw, josta olen kirjoitellut tarkemmin jo tässä postauksessa. Lyhyenä kertauksena kuitenkin, että Nabia on siis Seeker of the Sun -alarodun miqo'te. Hänen iäkseen päätin 26 vuotta ja kuuluu Immortal Flamesin Grand Companyyn. Tätä kirjoittaessa hän on pääammatiltaan level 52 Monk. Tarkemmat yksityiskohdat voi katsoa täältä.

Nabia Ul'dahissa joskus syksyllä 2013
Nabiaa luodessa minulle oli jo selvää, että haluan ehdottomasti tehdä (taas) miqo'te-hahmon. Jostain syystä tarjolla olleista roduista nuo kissankorvaiset ihanuudet vain kiehtoivat eniten. Lalafellit ovat söpöjä eivätkä ihmiset ja elezenitkään hullumpia ole, sen sijaan roegadynit eivät niinkään minuun iske. Jos tuolloin olisi ollut mahdollista tehdä au ra -hahmo, olisin luultavasti väännellyt käsiä tuskissani ja repinyt hiuksia päästäni, kun en olisi osannut päättää au ran ja miqo'ten väliltä.

Nythän minulla on Heavensward ja mahdollisuus siten siirtyä pelaamaan au ralla. Ajatus kävi kyllä mielessä, mutta sitten totesin, että ei käy. En vain voi.

Minulla ei ole halua aloittaa peliä alusta ja tehdä kaikkea, mitä olen tähän mennessä tehnyt, uudestaan. Peli on hyvä, mutta haluan edetä, en junnata paikoillani. Tällöin ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi käyttää fantasia-pullo (jollainen minulla kyllä on) ja muuttaa Nabia au raksi. Kun pohdiskelin tuota ajatusta, se alkoi välittömästi tuntua epämiellyttävältä.

Tajusin kiintyneeni hahmooni. Nabialla oli oma tarinansa alusta asti. Tuo tarina kytkeytyy betan aikaiseen hahmooni ja samaan aikaan Nabia on myös sidoksissa mieheni pelihahmoon, Garethiin. Nabia on miqo'te, mutta minulle hänestä on tullut myös persoona, jolla on oma menneisyytensä, nykyhetkensä ja tulevaisuutensa. En voi vain riistää häneltä niitä kaikkia ja tehdä hänestä yhtäkkiä au raa sen enempää kuin voisin muuttaa itseni japanilaiseksi.

Nabia syksyllä 2015

Minulla ei ole ollut ongelmaa vaihtaa Nabian meikkiä tai hiustyyliä ja sitä olen surutta tehnytkin (vaikka kyllähän se 2000 gilin hinta moisesta aina kirpaisee). Se on kuitenkin sitä samaa, mitä teen itsellenikin silloin tällöin. Perusolemusta ei voi silti lähteä muuttamaan, joten niin kauan kuin Final Fantasy XIV:ää pelaan, pelaan sitä miqo'te-Nabialla.

Aloittaessani en olisi osannut ajatella, miten tärkeäksi tällainen juttu voi itselle muodostua. En sanoisi, että kyseessä on pelkkä rotuun liittyvä asia vaan jokin suurempi kokonaisuus. Ehkä yksi tekijä on sekin, että pelaamme miehen kanssa yhdessä ja valitsimme hahmoillemme myös yhteisen sukunimen (tämä oli ajalla, ennen kuin naimisiin meneminen pelissä tuli mahdolliseksi). Sanokaa ällöromantikoksi, mutta minusta on mukava liikuskella pelimaailmassakin pariskuntana.

En väitä sitäkään, etteikö miqo'te-mies voisi olla yhdessä au ra -naisen kanssa, mutta olisihan se vähän outoa, jos pariskunnan toinen osapuoli yhtäkkiä muuttuu täysin. Vai olisiko? En oikeastaan tiedä. Ja onko tällä pohdinnalla edes merkitystä?

Luultavasti näiden ajatusten pyörittely on muiden mielestä turhaa. Kyseessähän on vain pelihahmo. Ja mitä nyt olen muutamien muiden pelaajien kanssa jutellut, monikaan heistä ei ole miettinyt hahmonsa persoonaa, taustatarinasta puhumattakaan. Hahmo toimii vain pelaajan jatkeena, jonka avulla maailmaa tutkitaan eikä sillä ole oleellista merkitystä. Ehkä olenkin siis outo hyyppä, kun olen onnistunut kehittämään Nabiaan näinkin tiukan kiintymyssuhteen.

Toisaalta tällaisen suhteen syntyminen voi johtua myös kirjoittajataustastani. Elän koko ajan tilanteessa, jossa päässäni pyörii hahmoja. Nuo hahmot ovat persoonia, joilla on oma elämänsä. Tuo elämä sitten tihkuu paperille (tai oikeammin tietokoneen näytölle Word-asiakirjaan) minun sormieni välityksellä. Olen siis ennenkin luonut hahmoja ja herättänyt heidät henkiin. Kenties käsittelen Nabiaa samalla tavalla kuin tarinoideni hahmoja, vaikka hänestä olen raapustellut vain yhden ficin ja muuten keskittynyt pelaamiseen. Minun tapani suhtautua hahmoihin voi olla erilainen kuin muiden pelaajien.

Vai onko? Kuulisin mieluusti, miten asia on teidän lukijoiden kohdalla? Tuleeko omiin pelihahmoihin kiinnyttyä ja heille mietittyä taustoja? Vai ovatko hahmot vain puhtaasti pelaamista varten eikä heidän persoonallaan ole merkitystä?