FFXIV - pääjuoni pelattu, paljon vielä edessä

Final Fantasy XIV on ollut minulla pitkään kesken ja tulee olemaankin, mutta pelin alkuperäinen pääjuoniosuus tuli huitaistua loppuun marraskuussa eli aika lailla kaksi vuotta sen jälkeen, kun pelin hankin. Tästä voi päätellä pelin tahdin olleen rauhallinen.


Samassa rytäkässä tuli pingottua läpi pääjuonen kaksi viimeistä dungeonia Castrum Meridianum ja Praetorium. Kumpikin ovat siis 8 pelaajan dungeoneita. Mukaan sain mieheni ja yhden kaverin, loput viisi olivat randomeja eli minulle tuntemattomia pelaajia. Rehellisesti sanottuna kokemus ei ollut kaikkein miellyttävin, muttei myöskään niin kamala kuin pelkäsin.

Olimme katsoneet ennakkoon Youtube-videot dungeoneista, kuten kuulemma hyviin tapoihin kuuluu. Vannoutuneena yksinpelien rakastajana en vieläkään kykene tätä toimintamallia täydellisesti hyväksymään, mutta ymmärrän, miksi sitä kanssapelaajilta toivotaan. Onhan se kivempi, kun kaikki tietävät valmiiksi, mitä pitää tehdä, mutta samalla se syö ensikertalaiselta kokemisen ja yllättymisen riemun.

Kummassakin paikassa on paljon välivideoita, joita tietenkään ei saa katsoa dungeonin aikana, ellei halua muiden hermostuvan. Kiltisti nämä skipattiin ja juostiin silti konkareiden jäljessä. Ilmeisesti porukka oli kokonaan kytkenyt asetuksistaan välivideot pois päältä. Itse en tätä suostu tekemään, joku raja sentään. En ala kikkailla näitä asetuksia edestakaisin sen mukaan, missä olen menossa. Jälkimmäisessä dungeonissa meillä oli matkassa yksi pelaaja, joka jäi videot katsomaan ja sen seurauksena ei osallistunut ainoaankaan taisteluun. Vedettiin siis seitsemällä pelaajalla homma kotiin loppumatsissa, mutta se ei merkittävästi haitannut. Jos kyseinen pelaaja olisi ollut tankki tai parantaja, ongelma olisi ollut suurempi, mutta yhden damage dealerin puuttuminen remmistä ei pakkaa kaatanut. Oli jokseenkin absurdia, kun tämä heppu sitten tupsahti viimeiselle taisteluareenalle vasta lähes kaikkien muiden jo poistuttua paikalta.

Minulle jäi kokemuksesta todella ristiriitainen olo. Oli tosi kiva päästä alkuperäinen pääjuoni vihdoin läpi, mutta fiilis ei silti noussut kattoon. En katsonut välivideoita ja dungeonit käytännössä juostiin läpi niin, etten ehtinyt tajuta, mitä ympärillä tapahtuu. Pyrin tekemään taisteluissa osani, mutta useimmiten tuntui, että roikuin messissä ja häsläsin jotain. Kukaan ei puhunut mitään eikä vastannut kysymyksiin. Tiimipelaus tuntui olevan hommasta aika kaukana.

Mikään ei varsinaisesti mennyt pieleen, mutta onnistumisen tunnetta ei päässyt silti syntymään. En nauttinut samalla tavalla kuin yksinpelattavien Finaleiden loppukähinöistä.

Seuraavana päivänä tuli sitten katsottua ne välivideotkin. Nekin on ikävästi jaettu kahteen eri valikkoon. Dungeoneissa tapahtuneet asiat löytyvät omasta alivalikostaan ja juoni omastaan, vaikka nuo kaksi dungeonia kuuluivat juoneen. Koska en heti tätä tajunnut, tuli videot tuijoteltua osittain väärässä järjestyksessä.

Illuusio rikkoutui siis täysin. Videot katsottiin, mutta ei siten kuin ne on tarkoitettu. Pääsin kärryille tarinan käänteistä, mutta fiilis siitä, että olin saavuttanut jotain, ei koskaan tavoittanut minua. Osittain tämä saattoi johtua loppuvideon viimeisistä hetkistä (jotka peliteknisistä syistä ymmärrän täysin), mutta sanoisin suurimman vian olleen siinä, että katsoin videot ns. väärään aikaan. Minä elän tarinoista, joten haluan omani kokonaisuuksina yhdellä kertaa eikä palasina missä sattuu järjestyksessä.

Olisi tosi jees saada oma 8 hengen pelitiimi, jonka kanssa voitaisiin dungeonit vetää yhdessä sopien, että tällä kertaa ne välivideot katsotaan. Valitettavasti en tunne niin montaa pelaajaa ja olen huono tutustumaan tyyppeihin. Ei siis ainakaan ihan tässä hetkessä ole näkyvissä tällainen onnenkantamoinen.

Onneksi muutama pelikaveri kuitenkin löytyy. Meillä onkin nyt neljän hengen lanit suunnitelmissa tammikuulle ja odotan niitä jännityksellä. Ensimmäiset lanini ikinä! Tarkoitus on pelata nimenomaan FFXIV:ää ja tuota viikonloppua varten ollaan nyt haalittu listaan mahdollisimman paljon dungeoneja, jotka voidaan yhdessä vetää. Suurin osa taitaakin olla neljän hengen pelattavia, joten saadaan nauttia ihan oman porukan kesken. Laneista tulee varmasti myöhemmin sitten oma postauksensa.

Mutta niin, pääjuoni saatiin periaatteessa loppuun, mutta koska kyseessä on mörppi, se tietenkin jatkuu. Seuraava tavoite on saada pelattua kaikki A Realm Rebornin jälkeen julkaistu sisältö, jotta pääsemme siirtymään miehen kanssa Heavenswardiin. Tahtoisin vain jo ryhtyä pieneksi ja sieväksi machinistiksi... mutta ehkä se vielä jonain päivänä onnistuu.

http://www.pelit.fi/

6 kommenttia

  1. Voin allekirjoittaa nämä tuntemukset ihan täysin. Menin FFXIV:n päätarinan vähän yli vuosi sitten ja jo silloin kaikki skippasivat välikuvat/olivat tuppisuuna/rynnivät eteenpäin. Tästä tuli juurikin mainitsemasi epämiellyttävä tunne kiireestä ja epäsosiaalisuudesta. Mietinkin, että olivatko kaikki muut pelaajat (randomit) menneet dungun jo aikaisemmin ja farmasivat vain loottia? Todennäköisesti.
    Ja siinä onkin suurin harmitukseni MMORPG-pelejä kohtaan. Niitä ei voi pelata porukalla rauhassa, jos et omaa suurta kaveripiiriä pelinörttejä. Lisäksi kulttuurissa on paljon kirjoittamattomia sääntöjä jotka "pitää vain tietää" muuten olet bad sport ja muutenkin huono pelaaja/ihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuo on kyllä ikävä puoli. Joskin FFXIV on ainoa MMORPG, josta minulla on omakohtaista kokemusta. Sosiaalinen pelaaminen muiden kanssa ei ole koskaan ollut minulle se juttu vaan ajauduin tämän pelin pariin oikeastaan siksi, että kyseessä on FF-sarjan peli ja konsolilla pelaaminen on mahdollista. Kaikki lieveilmiöt ja "pitää tietää" -jutut tulivat jokseenkin (ikävänä) yllärinä.

      Harmillinen piirre MMORPG:ssä tosiaan, vaikka ymmärrän sen, että ihmiset pelaavat eri motiiveilla eivätkä omat voi aina kohdata toisten kanssa.

      Poista
    2. Itse olen kokeillut FFXI:ta juuri tuon takia, koska Final Fantasy enkä päässyt puusta pitkään, koska siinä kaikki olivat kovaksi keitettyjä veteraaneja. Eräs pelaaja sanoikin onlinessa, että harvoin enää näkee Vana 'dielissä ihan täyttä neitsyttä.
      FFXIV:tä harkitsin todella kauan juuri tuon kokemuksen valossa, mutta päätin sitten kuitenkin yrittää. Eorzea osoittautui huomattavasti sooloiluystävällisemmäksi ja sen takia sen parissa loppuun asti viihdyinkin. Mutta tuohon päätarinan loppuun se jäi. Ei vain jaksanut enää x) Ehkä paremmin hotsittaisi, jos tosiaan puoliso/joku todella hyvä kaveri pelaisi kanssa :)

      Poista
    3. Se peliseura kyllä auttaa todella paljon. Mekin miehen kanssa lopetettiin jo kertaalleen FFXIV pelaaminen ja taukoa tulikin noin vuoden verran. Nyt kun kesällä pari irl-kaveria innostui pelistä myös, oli ihan kiva palata sen pariin. Tietää, että ainakin neljän hengen dungeoneihin on seuraa saatavilla ja isompiinkin aina sen light partyn verran.

      Poista
  2. Muutenkin sotii välianimaatioiden etukäteen/jälkikäteen katsominen kaikkea sitä vastaan, mitä peleissä rakastan, eikä sitä tuolla lailla varmasti ole suunniteltu tehtäväksi. Mutta massiivimoninpeleillä on oma kulttuurinsa, minkäs sille voi. Samaa on esimerkiksi Dark Soulsin honor koodi, jossa pitää kumartaa ennen taistelua, ja auta armias jos käytät parannusesineitä niin joudut ikuiseen häpeään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eipä tuolle kulttuurille taida oikein mitään voida. Pitää vaan elää sen kanssa ja yrittää sopeutua. Joissain jutuissa on toki järkeäkin, esim. juuri tuo Dark Soulsin "kunniakoodisto" on minusta ihan jees. :)

      Poista