tiistai 15. maaliskuuta 2016

Videopelimeme: päivä 4 - salainen pahe -pelini



Päivä 4 - Salainen pahe -pelini

Tähän kysymykseen ei tarvinnut miettiä vastausta kovin pitkään. On eräs peli, jonka olemassaolon hoksasin jo lapsena ja jota edelleen pelailen miltei päivittäin aina, kun on sopiva luppohetki. Sen pariin on helppo hairahtua ja se jaksaa viihdyttää vuodesta toiseen. Siinä ei ole pelikelloa, mutta voi hyvinkin olla, että olen sitä pelaillut jopa enemmän kuin Final Fantasyja.

Ja kyseessähän on...

pasianssi!

Pikkunappulana seurasin usein sivusta, kun äiti lätki kortteja päällekkäin. Olisin halunnut osallistua, mutta pian sain kuulla sen olevan yhden hengen peli. Tyydyin siis katselijan rooliin ja omaksuin säännöt pikku hiljaa.

Jonain kauniina päivänä löysin tuon saman korttipelin kotitietokoneen uumenista ja sehän oli menoa sitten. Toki muut pelit innostivat yhtä lailla, mutta tuo äidin pahe, johon en ollut saanut sotkeutua, houkutti ja koukutti vuosiksi eteenpäin.

Pasianssi on nykyisinkin osa jokapäiväistä elämääni. Se on hyvä tapa keskeyttää kirjoittaminen hetkeksi ja nollata aivot. Kun on läiskinyt erän tai pari, pystyy taas kummasti keskittymään kirjoitustyöhön. Pelaaminen ei vie kerralla paljon aikaa, mutta peli on helppo ja nopea käynnistää hetken huviksi. Se toimii siis optimaalisena taukoviihdykkeenä, mihin monista muista pelaamistani peleistä ei ole. Vaikka ne viihdyttävät, niiden pariin ei voi hypätä minuutiksi ja jatkaa sitten taas muita hommia.

Ennen minulla oli pasianssi tietokoneella. Nykyisellä sitä ei enää ole, mutta puhelimeen olen sen ladannut ja sitä aktiivisesti pelailen. Harmikseni en ole Windows Phonelle löytänyt vielä aivan täydellistä yksilöä. Korttien pitää miellyttää visuaalisesti, puhelimen olla pelitilassa vaaka-asennossa ja ylimääräistä sälää (eli mainoksia) ei tarvitsisi olla.

Tuo kuvassa näkyvä pasianssi oli aikoinaan täydellinen. Sitten siihen lisättiin mainokset ja se muuttui turhan vilkkuvälkyksi. Kaiken lisäksi osa mainoksista ei edes näy, mutta niihin saattaa silti pelatessa sohlaista sormella... jolloin peli katkeaa ja puhelin alkaa ladata mainossivustoa selaimeen. Todella ärsyttävää. Tämä kiukuttaa minua erityisesti siksi, että olen tykännyt tuosta pelistä ja tehnyt siihen kohtalaiset ennätyksetkin. Etsinnässä on siis uusi ja parempi pasianssi ilman rasittavia mainoksia. Ehkä sellainen vielä joskus osuu kohdalle.

Mutta niin. Tästä pelistä ei ole suuremmin kerrottavaa. Kaikki taitavat sen periaatteet tuntea. Pasianssi viihdyttää ja antaa toivotun tauon aherrukseen. Se on minun salainen paheeni, jonka parissa vietän päivittäin aikaa luultavasti saman verran kuin jotkut toiset tupakkatauoillaan.

Onkos teillä muilla jotain tällaisia salaisia pahepelejä?

Tulossa seuraavaksi: Pelihahmo, johon samaistut eniten

http://www.pelit.fi/

2 kommenttia:

  1. Pakko se on tunnustaa, että pelaan Candy Crushia AIVAN LIIKAA!! Edes se tieto, että peli lopulta päästää eteenpäin omista taidoista riippumatta, ei saa lopettamaan. Justiin sopivaa aivot narikkaan touhua. Tällä hetkellä tasolla 431...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta, mikäs siinä, jos peli viihdyttää ja tarjoaa kivaa ajankulua. :)

      Poista