lauantai 30. huhtikuuta 2016

Videopelimeme: päivä 7 - suosikkipelipariskunta


Jumitin edellisen postauksen kanssa niin kauan, että huhtikuu on melkein ehtinyt jo loppua. Nyt tuli siis hieman kiire saada toinen postaus videopelimemeen aikaiseksi. Tästä syystä nämä siis tulevat nyt peräkkäin, vaikka minulla olisi muistakin aiheista asiaa. Ne muut jutut jääköön nyt toukokuun puolelle.

Tänään on siis aiheena suosikkipariskuntani videopeleissä. Olen ehkä muutamaan kertaan saattanut kirjoittaa erinäisistä parituksista (71 postausta tätä kirjoittaessa). Blogia pidempään lukeneet ovat varmasti täysin selvillä suosikeistani, jotka tuntuvat vuodesta toiseen pysyvän matkassani mukana. Aina välillä tulee kyllä uusia pariskuntaihastuksia, mutta kestosuosikit eivät suostu päästämään minusta irti.

Tässäpä taas kerran TOP 3:ni (ja samalla pääsette ihastelemaan ei-niin-hienoa fanitaidettani):

3. Yuffie Kisaragi x Vincent Valentine (Final Fantasy VII)

Voin jo melkein kuulla lukijoiden mylvivän, etteivät Yuffie ja Vincent ole pariskunta ollenkaan. Ette edes olisi väärässä. Kaanonista ei mitään isoja viitteitä tällaiseen rakkaustarinaan löydä. Huomatkaa kuitenkin, että sanoin "isoja viitteitä", sillä pieniä vihjeitä on olemassa vähintäänkin Yuffien yksipuoliseen ihastukseen. Kaikki toki riippuu siitä, miten asioita haluaa tulkita, ja fanityttöhän tulkitsee tasan oman makunsa mukaan.

Teini-Afeni samastui tuhannen shurikenin voimalla Yuffieen, kun ensimmäistä kertaa pelasi Final Fantasy VII:n. Teini-Afeni tuijotteli myös sydämet silmissä vampyyrimäisen salaperäistä Vincentiä, joten silloin ei ollut kovinkaan kummallista, että ajatus näiden kahden pariutumisesta syntyi innokkaan mielikuvituksen pyörteissä. Vuosien saatossa ehdin kuitenkin unohtaa koko parituksen, koska toiset Final Fantasyt tempaisivat minut paremmin mukaansa kuin VII milloinkaan.

Sitten kävi niin, että eräänä juhannuksena kaivoimme kaverin kanssa vielä muoveissa odottavan Dirge of Cerberuksen esiin ja päätimme perehtyä siihen. Seurauksena oli kuuluisa lumivyöryefekti. Muistin taas, kuinka paljon Vincentistä pidinkään ja Yuffie ihastutti edelleen, vaikken enää häneen samalla tavalla samastunutkaan kuin nuorempana. Dirge of Cerberusta voi moittia monesta asiasta, mutta se sisältää fanitytölle aivan mahtavaa Yuffie x Vincent -materiaalia, kunhan vain osaa lukea myös rivien välit. Ihan vain sen takia haluaisin pelata kyseisen pelin uudestaan... jos se itse pelaaminen ei olisi suoranaista tuskaa. Ehkä tyydyn Youtube-videoihin.

Veikkaan, että seuraavan kunnon Yuffie x Vincent -puuskan saan taas FFVII:n remaken ilmestymisen myötä. Tosin voipi olla, ettei kumpaakaan hahmoa näy remaken ensimmäisessä pelissä, mutta voisin olettaa heidän ennemmin tai myöhemmin astuvan kuvioihin. Voin jo arvata fanityttöilyn määrän. Toivon vain, etteivät ficcaajan aivoni ala käydä ylikierroksilla, koska minulla on paljon muutakin kirjoitettavaa kuin fanficit.

Koska omia tarinoita on kiva mainostaa, tässä muutama lukuvinkkaus tuolta kirjoittamieni ficcien puolelta:

Projekti S. R. (Huom! tarinan loppupuolen vuoksi suositusikäraja on K-18)
Vincent on saanut vihdoin elämänsä järjestykseen Omega-tapauksen jälkeen. Hänen rauhansa kuitenkin rikkoutuu, kun Reeve haluaa pestata hänet WRO:n tiedustelupalvelun avuksi.

Yuffiella ei ole kaikki hyvin. Sen voivat nähdä kaikki, vaikka ninjaprinsessa yrittää näyttää iloiselta ja huolettomalta. Erinäisistä syistä Vincent joutuu tarjoutumaan Yuffien avuksi.

2. Oerba Dia Vanille x Oerba Yun Fang (Final Fantasy XIII)

Myös Vanillea ja Fangia pariskuntana kyseenalaistetaan jonkin verran, muttei sentään yhtä paljon kuin Yuffieta ja Vincentiä. Minusta Vanille ja Fang kuitenkin käyttäytyvät pelissä kuin pariskunta ja myös puhuvat siihen sävyyn, että heidän välillään on jotain ystävyyttä syvempää.

Kun XIII:sta alkoi ensimmäisen kerran tulla juttuja, minun huomioni kiinnittyi söpön ja herttaisen näköiseen Vanilleen. Hänen luonteestaan en tiennyt tuolloin mitään, mutta olin jo tavallaan päättänyt, että pitäisin hänestä. Hieman myöhemmin näin ensimmäisen kuvan Fangista ja siinä vaiheessa minut oli myyty. Päätin myös, että Vanille ja Fang ovat selkeä pariskunta... edelleen mitään pelin tarinasta tai naisten taustoista tietämättä.

Lopulta pääsin pelailemaankin. XIII:ssa oli paljon sellaista, mistä en pitänyt, mutta Vanille ja Fang pitivät mielenkiintoni yllä koko putkijuoksun ajan. Kun party saadaan Palamecialla vihdoin yhteen, jolloin Fang ja Vanille kohtaavat jälleen, minä oikeasti hihkuin innosta. Kohtaus näiden kahden välillä osoitti, että paritushaaveeni muuttuivat yhtäkkiä epärealistisesta unelmasta todellisuudeksi (edelleen tästä on olemassa eriäviä mielipiteitä, mutta ne eivät oikeastaan sisäistä fanityttöäni kiinnosta pätkän vertaa).

FFXIII:n jatko-osat eivät valitettavasti tehneet Vanillen ja Fangin tarinalle oikeutta, mutta alkuperäisen FFXIII:n suola tämä paritus ehdottomasti oli. Peli ei lukeudu omiin suosikeihini, mutta ihan vain heidän takiaan voisin vielä joskus palata sen pariin.

Tässä taas loppuun lukuvinkkejä ficeistäni:

Dum spiro, spero I (Huom! suositusikäraja on K-18)
Noin 500 vuotta ennen FFXIII:n tapahtumia Vanille elää omaa elämäänsä kaikessa rauhassa Oerban kylässä. Rauha kuitenkin rikkoutuu, kun Cocoonin hirviöt saapuvat Oerbaan ja vievät mukanaan kaiken, minkä irti saavat. Vanillen elämä muuttuu yhdessä yössä.

Vanille herää uudessa ja oudossa paikassa, jossa ei ole mitään tuttua. Hänellä ei ole aavistustakaan, minne on joutunut ja miksi. Ficci sijoittuu Lightning Returnsin lopun jälkeiseen aikaan.


1. Fran x Balthier Bunansa (Final Fantasy XII)

Jostain syystä päädyn tällaisiin parituksiin, joista aina joku tulee minulle sanomaan, etteivät ne ole virallisia parituksia ollenkaan. Myös Franin ja Balthierin monet tulkitsevat vain työtovereiksi tai korkeintaan ystäviksi, minä näen heidän välillään syvempiä tunteita.

Vaikka odotin FFXII:ta kuin nälkäinen Rabanastren orpolapsi seuraavaa ateriaa, en tiennyt Franista ja Balthierista mitään, kun peliä vihdoin pääsin pelaamaan (kuvia vieroista olin kyllä nähnyt). He kuitenkin varastivat show'n heti Rabanastreen saapuessaan ja vangitsivat mielenkiintoni täydellisesti. Edelleen tämä pariskunta saa minut kihisemään innosta. He vain ovat jotain niiiin ihanaa, etten osaa sitä edes kunnolla selittää.

Pidän siitä, miten pelissä piraattikaksikon väleistä vihjaillaan hienovaraisesti. Tapa, jolla he piikittelevät toisiaan, kertoo mielestäni läheisistä ja luottamuksellista väleistä. Kaikille ei ole okei puhu sillä tavoin. Toisaalta julkisia hellyydenosoituksia ei nähdä, mutta sellaiset tuskin sopisivat Franin hillitylle luonteellekaan eikä Balthierkaan välttämättä muiden edessä ryhtyisi herkistelemään.

Juuri siksi Pharosin majakan huipulla tapahtuva kohtaus on niin merkityksellinen. Kun Fran romahtaa lattialle ja hetkeä myöhemmin kehottaa Balthieria kiirehtimään pois paikalta, katseet ja kosketukset kertovat enemmän kuin lausutut sanat. Toisaalta myös Balthierin "I suppose you'd better hang on then" -repliikki äänenpainoineen antaa ymmärtää, ettei piraatti aio todellakaan päästää irti rakkaastaan.

Toivon todella, että Square Enix tekee vielä lähivuosina HD Remastered -version Final Fantasy XII:sta, koska haluan päästä elämään piraattipariskunnan suuren seikkailun uudestaan. Toki voisin kaivaa PS2:n ja alkuperäisen pelin esille, mutta toisaalta olisi upeaa nähdä tämä peli paremmalla kuvanlaadulla. Eikö teistäkin?

Tässä vielä lukuvinkit:

Rakasta minua nyt, kun kaikki muut ovat menneet... (Huom! suositusikäraja on K-18)
Kuinka Fran ja Balthier tapasivat? Tämä ficci on minun versioni tapahtumista.
Balthierin ajatuksia Franista

Tämä postaus ei varmaan tarjoillut mitään kovin uutta, ainakaan blogin vakituisille lukijoille. Käsi ylös, kuinka moni tiesi jo, mitä tuleman piti. Sitä minäkin, aika monta teitä on.

Minä sen sijaan en tiedä, mitkä pelipariskunnat ovat teidän mieleenne. Kommenttilootassa saa kertoa. ;)

Tulossa seuraavaksi: Paras pelisoundtrack

http://www.pelit.fi/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti