torstai 21. heinäkuuta 2016

I am Setsuna - uusi peli täynnä tuttuutta

Klassisista japanilaisista roolipeleistä paljon lainaava I am Setsuna ilmestyi tiistaina. Ostin sen jo ennakkoon PlayStation Storesta, mutta pelin aloittaminen jäi silti keskiviikkoon. Silloinkaan en ollut vielä valmis sille, mutta toisaalta en halunnut odotella sopivaa mielentilaa.

Postaus sisältää lieviä spoilereita I am Setsunan alusta, varo siis, minne kuljet.


Sopiva mielentila puuttui yksinkertaisesti siitä syystä, että sain vasta käsiini uuden Star Oceanin. Se oli ohitse niin hujauksessa, etten ole henkisesti vielä irrottautunut siitä. Tykkäsin siitä älyttömän paljon, joten sydän on jäänyt sen luokse ja uudesta pelistä tykkääminen on vaikeaa. En tarkoita, ettenkö voisi tykätä useammasta pelistä yhtä aikaa vaan haluaisin vain ehkä keskittyä uuteen ihastukseeni.

Tuntuu siis, etten osaa antaa Setsunalle sitä arvoa, joka ehkä pitäisi. Toisaalta odotin innokkaasti sen kimppuun pääsemistä ja toisaalta en edes haluaisi tarttua ohjaimeen, fiilikset ovat siis kovin ristiriitaiset. Joku voisi kysyä, miksen sitten vain pelaa sitä Star Oceania ja jätä tätä myöhemmälle. Niin, voisin tehdä sen, mutta aika ei vielä ole kypsä sen aloittamiseen alusta ja toisekseen odottelen, että mies pääsee sen myös läpi ja voimme yrittää yhdessä saada kaikki mahdolliset loput. Siinä mielessä Setsuna ilmestyi hyvään saumaan.

Nostalginen ulkoasu, tutuhkon tuntuinen tarina


I am Setsunan ulkoasu herättää välittömän nostalgiaryöpyn, jos on vanhempia jrpg:ä pelannut. Tavoiteltu fiilis on siis saavutettu hyvin.

Ulkoasu ei kuitenkaan ole ainoa tunnusomainen piirre. Pelissä ei ole ääninäyttelyä (jos taisteluhuudahduksia ei lasketa) vaan tarina kulkee kirjoitettujen repliikkien varassa. Tämä ei varsinaisesti häiritse, mutta toisaalta minusta ääninäyttelyn olisi voinut myös lisätä.

Tarinakin tuntuu olevan perinteitä kunnioittava. Maailma elää syklisesti. Aina kymmenen vuoden välein lähetetään matkaan (ihmis)uhri, jolla lepytellään monstereita. Jos uhraus onnistuu, saadaan kymmeneksi vuodeksi rauha, jos ei onnistu, monstereiden määrä lisääntyy ja lisääntyy ja ihmiselämä vaarantuu. Setsuna on tällainen uhri, joka lähtee matkaan maailman pelastaakseen. Häntä turvaamaan valikoituu kaksi vartijaa, joista toinen on pelaajan hahmo, Endir. Itse asiassa Setsunan tarina toi melkein välittömästi mieleen Final Fantasy X:n.

Hahmoina vanhoja tuttavia?


Vaikutelmaa Final Fantasy X:n suuntaan lisäävät pari hahmoa: Aeterna ja Nidr. Aeterna on Setsunan alkuperäinen vartija, mutta toistaiseksi ei ole käynyt ilmi, miksi hän oikeastaan haluaa suojella Setsunaa. Hän vain ilmestyi paikalle ja ilmoitti lähtevänsä vartioimaan Setsunan pyhiinvaellusmatkaa. Hänessä on jotain rikkumaista, jota en osaa vielä tarkemmin määritellä. Toki on mahdollista, että hän paljastuu vielä täysin Rikkun vastakohdaksi, mutta tämä tunne minulle nyt näin alkuun tuli. Tykästyin myös häneen heti enkä panisi ollenkaan pahakseni, jos hänen ja Setsunan ystävyys kehittyisi joksikin muuksikin... joskin niin tuskin käy.

Nidr puolestaan tuo välittömästi mieleen Auronin. Hän on ollut edellisen uhrin vartijana tämän pyhiinvaellusmatkalla. Sen jälkeen hän ei jostain syystä palannut kotiinsa vaan jäi taistelemaan monstereita vastaan toisen kylän liepeille. Ulkoisestikin hän muistuttaa kovasti Auronia, mitä nyt punainen takki on korvattu vihreällä.

Endir, Setsuna, Aeterna, Nidr

Setsuna itse muistuttaa hieman Yunaa. Hän haluaa uskoa kaikista hyvää ja suojella muita. Hän on itsepäinen, mutta epäitsekäs, pikkuisen liian hyvä ollakseen totta. Hän on suloinen, mutta tylsä. Häntä ei vihaa, mutta hänestä ei erityisemmin pidäkään. Toivon kuitenkin, että hänestä kehkeytyy mielenkiintoisempi ja monipuolisempi matkan varrella.

Endir on tässä joukossa poikkeus. Hän ei suoraan tuo mieleen ketään, mikä lienee tarkoituskin tai sitten on mahdollisesti haettu vaikutelmaan Chrono Triggerin Cronosta, mene ja tiedä. Endir ei puhu koskaan suoraan toisille hahmoille. Välillä pelaaja pääsee kuitenkin valitsemaan, mitä hän sanoo, joten hänen persoonansa määräytyy pelaajan mielihalujen mukaan. Tosin vaihtoehtoja on kaksi: kiva tyyppi ja kusipää.

Soitellen sotaan, taistelutyyli on tuttu


Jos on Chrono Triggerinsä aikoinaan pelannut, ei taisteleminen vaadi suurempaa opettelemista. Silti siihen tarjotaan myös perusteellinen tutoriaali (jota ei voi skipata), joten ei haittaa, vaikkei Cronon seikkailut olisivatkaan tuttuja.

Taistelussa viholliset voivat liikkua, mutta omia hahmoja sen sijaan ei ole mahdollista liikutella. Tyypit tosin saattavat omia aikojaan vaihtaa taistelussa paikkaa, erityisesti Setsuna tuntuu tätä harrastavan.

Jokaiselta hahmolta löytyy perushyökkäys ja sen lisäksi tekniikoita, joita he pääsevät käyttämään eräänlaisten taitokivien kautta. Osa hahmoista pystyy myös tekemään combo-hyökkäyksiä yhdessä toisten hahmojen kanssa. Nämä ovat tietenkin voimakkaampia kuin yksin tehdyt iskut.

Se, millä tavalla vihollisen päihittää, vaikuttaa siihen, mitä tavaraa vihollinen pudottaa. Näitä tavaroita käytetään ainakin uusien taitokivien rakenteluun, joten kannattaa yrittää voittaa samanlaiset viholliset useilla erilaisilla tavoilla. Ounastelen, että tästä saadaan vielä tuskaista farmaamista aikaan pelin loppupuolella, jos haluaa hankkia parhaat mahdolliset kyvyt kaikille.

Kaiken kaikkiaan siis tuttua huttua, konkarin on helppo hypätä taistelukentälle heiluttelemaan miekkaa. Tosin ainakin allekirjoittaneesta bossiottelut tuntuivat silti haasteellisilta... liekö kyseessä grindaamisen puute? En jäänyt etsimään lisätaisteluita vaan posotin aika suoraan eteenpäin. Myöhemmin täytynee  tehdä tässä parannus, minut tuntien siinä vaiheessa, kun alan oikeasti hakata päätäni seinään taisteluissa.

Kivan erilaista, vaikkei uutta


Kun viime aikoina on tullut pelattua uudempia Final Fantasyja, Star Oceania ja Taleseja, on I am Setsuna virkistävän erilainen kokemus. Uutta se ei silti ole eikä tosin ole tarkoituskaan. Nyt lämmitellään ihan rehellisesti vanhaa soppaa. Nähtäväksi jää, säilyykö maku hyvänä. Aika monet ovat äänestäneet sen puolesta, itse vielä odottelen. Peliä on takana nelisen tuntia, joten on liian aikaista sanoa, millainen kokemus Setsuna tulee minulle olemaan.

Toistaiseksi minulle ei ole syntynyt minkäänlaista himotusta päästä pelaamaan Setsunaa lisää, vaikka siitä rehellisesti tykkään. Luulen, että tämä liittyy osittain siihen, etten tosiaan vielä pysty päästämään irti edellisestä pelielämyksestäni, mutta toisaalta siihenkin, ettei tarina ja hahmot ole toistaiseksi kutitelleet uteliaisuuttani kovin syvältä. Käänne voi kuitenkin olla vielä edessä päin, innostus voi hiipiä yhtäkkiä. Toivon, että niin käy. Olisi ikävää, jos kokemus hienosta pelistä jäisi laimeaksi.


http://www.pelit.fi/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti