JRPG-ärsytykset

Sain lukijalta toiveen, että kirjoittaisin siitä, mikä minua JRPG:ssä ärsyttää. Tartuin totta kai aiheeseen, koska mikä nyt olisi hauskempaa kuin valittaminen. Ei vaan, mutta totuus on, että niin paljon kuin JRPG:jä rakastankin, on niissäkin omat vikansa. Kaikki eivät onneksi ilmene kaikissa, muuten olisin varmaan jo genren suhteen luovuttanut.



Shounen-sankaripäähahmot


Tiedättehän nämä intoa pursuavat energiset teinipojat? He peittelevät huonoa itsetuntoa uhoamalla vastustajille niin, että pelaajaa alkaa nolottaa. Ystävyyden ja rakkauden voimalla he paahtavat eteenpäin eikä huolta huomisesta ole. Heidän hyvyytensä on kuin teflonia, johon mikään paha ei voi tarttua. He ovat hyveellisyyden ruumiillistumia, mutta samaan aikaan koheltavia tyhjäpäitä, joihin yhtään aikuisemman pelaajan on hyvin vaikea samastua.

Esimerkkejä: Tidus / Final Fantasy X, Lloyd / Tales of Symphonia, Edge / Star Ocean: The Last Hope

Lapsuudenystävätyttöystävät 


Shounen-sankarin vastinkappaleena on teinityttö, joka on tuntenut sankarin koko ikänsä ja ollut aina enemmän tai vähemmän ihastunut tähän. Ihastusta ei tietenkään voi myöntää vaan on asiallista suorastaan raivostua, jos joku edes vihjaa jotain siihen suuntaan. Rakkauttaan on heidän mukaan hyvä osoittaa mäiskimällä sankaria turpaan, jos on aihetta epäillä, että tämä on nähnyt vilauksenkin paljasta pintaa tai vilkaissut vaikkapa takapuolta. Kamala pervohan se on!

Pohjimmaltaan nämä tytöt haluavat seurata sankaria vaikka maailman ääriin ja olla hänen tukenaan ja turvanaan. Toisinaan heillä on jotain omiakin elämän tavoitteita, mutta usein heidän on tarkoitus olla hyvää vaimomateriaalia päähahmolle.

Esimerkkejä: Reimi / Star Ocean: The Last Hope, Leia / Tales of Xillia

Grindaaminen



Mitäpä olisi japanilainen roolipeli ilman tuntien juoksemista maailmankartalla ja taisteluiden takomista toistensa perään? Tavallaan tuo puskajuoksu kuuluu asiaan, mutta toisinaan se kurmottaa naista niin maan penteleesti.

Tasojen kerääminen, jotta voisi edetä juonessa tai saisi jonkin vapaaehtoisen pomotaistelun hoidettua, ei ole mitään herkkua. Ei varsinkaan silloin, jos olet pelin jo kertaalleen läpäissyt ja haluaisit vain elää sen tarinan uudestaan.

Esimerkki: Lähes mikä tahansa vanhempi japanilainen roolipeli... aika moni uudempikin.

Mahdollisuus pelata 3-4 hengen tiimillä, kun pelattavia hahmoja on 6-14


Tyypillistä JRPG:ssä on, että pelattavia hahmoja on hallittavissa kerralla 3-4, uudemmissa usein jopa vain yksi, joskin sen yhden kaverina on sitten 2-3 muuta tyyppiä, joiden toimia pelaaja ei itse kontrolloi aktiivisesti.

Kuitenkin pelattavia päähahmoja voi olla jopa 14! Jos kaikkien tasot haluaa pitää suurin piirtein samoissa lukemissa, on pakko juosta pusikossa taistelemassa erilaisilla kokoonpanoilla säännöllisesti. Muussa tapauksessa osa hahmoista muuttuu myöhemmissä vaiheissa peliä käyttökelvottomiksi alhaisen HP:nsa ja MP:nsa takia.

Esimerkkejä: Star Ocean: The Last Hope, Final Fantasy VI

Dungeonit, joissa ei voi tallentaa


Nykyisin aika monissa peleissä on automaattinen tallennus ja niissäkin, joissa ei ole, löytyy monesti tallennuspaikkoja ihan kiitettävän usein. Aina näin ei kuitenkaan ollut. Vanhemmissa JRPG:ssä törmää jopa dungeoneihin, joissa ei yksinkertaisesti ole lainkaan mahdollisuutta tallentaa. Hävisitkö pomo-ottelun? Harmi, juoksepa sitten koko viisikerroksinen perusvihollisia vilisevä dungeon läpi uudestaan... ja muista toki kiertää jokainen umpikujakin, jonka perälle on piilotettu aarre.

Kyllä, häviö syö naista.

Esimerkki: Final Fantasy III


Tylsät sivutehtävät


Jossain peleissä sivutehtäviin liittyy oma pieni juonensa, ainakin osaan. Joissain ne on läiskitty listaksi, josta vain poimitaan mieleiset (tai sitten kerätään kaikki ja katsotaan, saako ne joskus tehtyäkin). Usein tällaisten tehtävien sisältö on joko keräillä riittävä määrä esinettä/materiaalia X, tappaa riittävä määrä vihollisia Y tai toimittaa jotain tyypiltä Z tyypille W. Sivutehtävästä saa palkinnon, joka voi olla tai voi olla olematta hyvä. Tämä on mielestäni laiskaa pelisuunnittelua, eikä näitä tehtäviä ole kovinkaan mielekästä tehdä.

Esimerkkejä: Tales of Xillia 2, Star Ocean: Integrity and Faithlessness

Naishahmojen pukeutuminen


Naishahmojen päältä löytyvät vaatteet eivät valitettavasti ole pelkästään JRPG-genren ongelma vaan samaa nähdään muissakin vakavasti otettavissa peleissä (sanon näin, koska ns. fanipalvelupelit ovat oma lukunsa eikä niitä pidä tässä kohtaa ottaa huomioon).

Toki miehilläkin nähdään välillä päällä ihme virityksiä, mutta kuinka monta kertaa suuri soturi tallustelee taistelukentälle kankut paljaina? Naisten taisteluvarusteet esittelevät myös rintoja auliisti ja usein napakin saattaa paistaa, monet puvut näyttävät enemmän erilaisiin fetisseihin erikoistuneen prostituoidun vaatevalinnalta kuin taisteluun lähtevän naissoturin kaapista reväistyiltä.

Kun pelin on tarkoitus kertoa hyvä tarina ja esitellä joukko mielenkiintoisia hahmoja, heidän soisi mieluusti myös pukeutuvan asiallisesti ja mielellään uskottavastikin.

Esimerkkejä: Fran / Final Fantasy XII, Fiore / Star Ocean: Integrity and Faithlessness

Happotrippihelvetti loppumestat


Melkein jokaisessa JRPG:ssä viimeinen dungeon on aivan käsittämätön paikka verrattuna muuhun maailmaan. Milloin nähdään vinhasti leijailevia palikoita, milloin juostaan avaruuden halki, milloin pysäytellään aikaa muuten tyhjän planeetan keskeltä löytyvässä mystisessä palatsissa... esimerkkejä riittäisi loputtomiin.

Viimeinen luolasto on vietävä hieman yli, sen täytyy olla jotain käsittämättömän eeppistä, jotain niin kamalaa ja oksettavaa, että pelaajalta meinaa päästä itku sitä läpäistessä. Ei haittaa, jos se ei oikeastaan edes istu pelin muuhun maailmaan, oikeastaan niin on parempi!

Esimerkki: Jokainen JRPG ikinä!

Kokonaisen tarinan saamiseksi on pakko pelata peli useamman kerran


Osassa JRPG:tä on vain yksi loppu ja tarinakin kerrotaan kerralla kokonaan. Kaikissa näin ei ole ja varmasti osa pelaajista nauttii siitä, että voi pelata pelin läpi uudestaan eri tavalla päästäkseen erilaiseen lopputulokseen. Itsekin ehkä nautin tällaisesta mahdollisuudesta silloin, kun pelejä oli pelattavana vähemmän. Nykyisessä runsauden pulassa se aiheuttaa turhautumusta.

Toisinaan peli täytyy pelata useamman kerran läpi, jotta voisi nähdä edes sen tarinan kokonaisuudessaan. Tämä voidaan toteuttaa eri hahmojen näkökulmilla tai näyttämällä eri pelikerroilla, mitä samaan aikaan tapahtui toisaalla. Vaihtoehtoisesti pelin aikana tehdyt valinnat voivat vaikuttaa siihen, minkä lopun saa. Kun sitten valintoja on lukuisia ja peliaikaa voi kertyä 60+ tuntia ilman varmuutta siitä, mikä valinta johtaa mihinkin lopputulokseen (ellei käytä läpipeluuopasta), voikin jäädä hinkkaamaan yhtä peliä lähes loputtomiin nähdäkseen kaiken.

Esimerkkejä: Älytön määrä loppuja / Star Ocean: Second  Story/Evolution, tarinaa ei saa kerralla auki / Final Fantasy Type-0 ja Tales of Xillia

Salaisuudet, joita ei voi päätellä itse pelistä mitenkään vaan ne pitää tietää tai joita ei voi löytää vahingossa


Melkein jokaisessa JRPG:ssä on salaisuuksia, esimerkiksi superaseita tai piilotettuja välivideoita. Osan näistä voi löytää ihan sillä, että harhailee ympäri maailmaa, komuaa kaikki karttojen nurkat ja availee jokaisen vastaan tulleen arkun. Joihinkin salaisuuksiin on löydettävissä vihjeitä keskustelemalla NPC:n kanssa tai vaikkapa lukemalla pelissä olevaa synopsista, bestiarya tai muuta vastaavaa tietokokoelmaa.

Sitten ovat sellaiset salaisuudet, joihin ei voi osua vahingossa, mutta jotka voi kyllä sössiä ihan vain tietämättään. Niihin ei ole olemassa pelistä löydettäviä vihjeitä. Ne vain pitää tietää tai pelaajalla on käytävä mieletön munkki, jotta hän onnistuu salaisuuden avaamaan. Kyse ei ole taidosta vaan silkasta tuurista tai ahkerasta läpipeluuoppaan käytöstä. Sellaisissa salaisuuksissa ei ole mitään löytämisen suomaa innostusta, pikemminkin ne nostavat tuskastumisen hikikarpalot otsalle.

Esimerkki: Zodiac Spearin hankkiminen / Final Fantasy XII


___

Tämä oli listaus siitä, mitkä 10 asiaa minua ärsyttävät JRPG-genressä. Allekirjoitatko nämä samat vai onko sinulla omia ärsytyksen aiheita? Kerro toki kommentilla!


http://www.pelit.fi/

4 kommenttia

  1. Erityisesti olen samaa mieltä tuosta Final Fantasy XII:n Zodiac Spear jutusta! Julmaa edes laittaa sellaista superasetta peliin, jonka menettää avatessaan pari väärää ruukkua ensimmäisessä kaupungissa! SItten kun keihäästä saa tietää, niin ai jaa, en voi saada sitä enää O_o No okei, onhan siellä aina se 1/1000 arkku...

    Myös Tournesolin "craftaaminen" Bazaariin on sellainen saavutus, jota ei sattumalta vain kerta kaikkiaan tapahdu. Ja Danjurosta ei puhuta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Tournesolinkin olisi hyvin voinut laittaa esimerkiksi. Sitä en ole itse asiassa koskaan jaksanut yrittää haalia... ehkä The Zodiac Agessa sitten, jos jaksaa.

      Poista