lauantai 29. lokakuuta 2016

Videopelimeme: päivä 16 - suosikkipahis

Hyvin monesta pelistä löytyy ns. pahis, joka on kaikkien ikävien tapahtumien takana. Hän toimii sankarin vastavoimana, joka pelaajan tulee päihittää läpäistäkseen pelin. Jotkut näistä ovat onnistuneita, toiset taas eivät. Oman suosikin nimeäminen tuntuu silti hankalalta.


Päivä 16: Suosikkipahis


Sain taas itselleni aikaan kunnon jumin videopelimemen kirjoittamisen suhteen, kun pohdiskelin kysymystä suosikkipahiksestani. Tämä on siinä mielessä hassua, että olen joskus fanittanut joitain pahiksia hyvinkin paljon. Esimerkiksi aivan blogin alkuaikoina kirjoitin postauksen muutamasta Final Fantasy -pahiksesta, joista pidän hyvin paljon.

Tuon postauksen perusteella suosikkilistalleni pääsee mm. pitkillä hiuksille (erikoisesta väristä plussaa), erikoisella puhetyylillä, pehmeällä ääninäyttelyllä ja kauniilla ulkonäöllä. Myönnettäköön, että pidän kyseisessä postauksessa mainituista hahmoista (Kuja / FFIX, Sephiroth / FFVII, Vayne / FFXII ja Seymour / FFX) edelleen, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, etteivät ulkoiset seikat riitä tekemään hyvää pahista.

Päätinkin yhden hahmon valitsemisen sijaan puhua siitä, millainen on mielestäni hyvä pahis videopeleissä. Unohdetaan siis tällä kertaa ne herkulliset ulkonäköseikat ja kurkataan kuoren alle.

Tässäpä kolmen kohdan lista minulle tärkeistä asioista:

1. Tavoite


Pahiksella pitää olla selkeä ja ymmärrettävä motivaatio ja tavoite. Hänen pitää pyrkiä saavuttamaan jotain. Ei siis enää tyyppejä, jotka ovat pahoja, koska ovat pahoja. Kukaan ei ole paha vain, koska on paha, piste.

Motivaatio voi olla esimerkiksi kosto. Pahis on kokenut jotain järkyttävää menneisyydessään ja haluaa maksaa potut pottuina. Tämä on kuitenkin halpa ja helppo vaihtoehto.

Sen sijaan pidän siitä, että pahis onkin omasta näkökulmastaan hyvis. Hän haluaa saavuttaa jotain suurempaa hyvää ja toimii sitten sen mukaan. Keinot päästä päämäärään voivat toki sitten olla kyseenalaisia, koska perusluonteeltaan pahis voi olla sellainen "pyrkimys pyhittää keinot" -tyyppi.

Otetaan esimerkiksi Final Fantasy XII:n Cidolfus Bunansa ja Vayne Solidor. Keisarin kolmas poika, joka on murhannut kaksi isoveljeään ja ajaa aktiivisesti keisarikuntaa sotaan, sekä hulluhko tohtorismies, joka tekee ydinasetasoisilla kivillä kokeita posauttamalla kokonaisia valtioita kartalta. Tavoitteena heillä on valloittaa lähistöllä sijaitsevia maita ja kenties piestä myös toinen suuri keisarikunta.

Itsekästä, pahaa, julmaa. Kyllä vain, sitäpä juuri. Vaynella ja Cidillä on kuitenkin myös muita ajatuksia. Yhdessä occuria Venat'n kanssa he pyrkivät ottamaan maailman vallan pois jumalolennoilta ja kaappaamaan sen ihmisten käsiin. Vaynen ja Cidin tavoitteena on siis palvelus kaikille kuolevaisille. Ei se tee heistä välttämättä hyviä ihmisiä, mutta omasta näkökulmastaan he kuitenkin toimivat oikein. Se tekee heistä kiinnostavia.

2. Uskottavuus


Pahiksen pitää olla myös uskottava. Uskottavuuden ei tarvitse varsinkaan fantasiagenressä syntyä todellisen maailman elementeistä (vaikkei siitäkään välttämättä haittaa ole). Pahiksen pitää siis noudattaa samoja lakeja kuin muutkin hahmot kyseisessä maailmassa. Jos hän rikkoo niitä, se pitää kuitenkin pystyä selittämään uskottavasti.

Esimerkiksi Final Fantasy VII:ssä Sephiroth on hahmo, joka rikkoo maailman rajoja. Hän näyttää pystyvän mihin tahansa ja olevan käsittämättömän voimakas. Myöhemmin kuitenkin selviää, että hän saa yliluonnollisilta tuntuvat voimansa ulkoavaruudesta saapuneen olennon soluista, joita häneen on injektoitu jo sikiövaiheessa.

3. Inhimillisyys


Jos pahis on paha, koska on paha ja haluaa tuhota maailman, hänestä kehkeytyy usein epäinhimillinen kauhistus. Ehkä tämäkin voi toimia jossain kontekstissa ja eeppisissä mittasuhteissa, mutta inhimillinen pahis tulee lähemmäs pelaajaa ja antaa mahdollisuuden ymmärtää, miksi pahis toimii niin kuin toimii.

Kyse voi olla pienistäkin asioista. Esimerkiksi Final Fantasy IX:ssä Kuja heivaa Zidanen pois Terralta, koska on mustasukkainen. Garland on luonut Zidanen suorittamaan tehtävän, jonka piti alun perin olla Kujan. Mustasukkaisuus on hyvin inhimillinen tunne, samoin sen vimmassa tehdyt teot ovat inhimillisiä, vaikkeivät välttämättä hyväksyttäviä.


Tavoite, uskottavuus ja inhimillisyys muodostavat kokonaisuuden, johon pelaaja pystyy jossain määrin samastumaan siitä huolimatta, ettei allekirjoittaisi pahiksen toimintamalleja. Kun pystyy ymmärtämään toisen tekoja, ne tulevat lähemmäs, tunkeutuvat iholle, jolloin pahikseen suhtautumisesta voi tulla ihanan ristiriitaista.

Hyvä pahis siis koskettaa pelaajaa syvemmällä tasolla. Jokaisessa ihmisessä on hyvää ja pahaa, emme ole mitään mustavalkoisia olentoja vaan liikumme harmaalla alueella. Joissain tilanteissa saatamme lipsahtaa lähemmäs mustaa päätä, kun olosuhteet ovat oikeat. Jonkun toisen näkökulmasta voimme olla hänen elämänsä pahiksia, vaikka omasta mielestämme toimisimme oikein. Hyvä pelipahis saa pelaajan pohtimaan, olisiko jopa itse päätynyt vastaavassa tilanteessa samaan ratkaisuun.



Tulossa seuraavaksi: Suosikkisankari


http://www.pelit.fi/

maanantai 24. lokakuuta 2016

30 Final Fantasy XIV -kysymystä

Twitterissä kiertää 30 kysymyksen haaste Final Fantasy XIV:stä. En siellä muistaisi kuitenkaan päivittäin postata uutta juttua enkä osaan kohdista pystyisi ylipäätään vastaamaan 140 merkillä, joten päätin itse osallistua haasteeseen blogin puolella ja yhdellä kertaa. Nyt ei siis ole luvassa 30 postausta vaan yksi iso pläjäys.

Kuva napattu kiertävästä haasteesta. Alkuperäisen on ilmeisesti julkaissut Twitterissä @eskandork.

1. Pääammatti


Aloitin pelin pugilistina, josta siirryin munkiksi eli kaiketi tähän on munkki vastattava.

Minulle oli selvää heti alusta asti, että halusin olla nimen omaan damage dealerin roolissa eikä takarivin taikojan hommat kuulostaneet kiehtovilta. Munkki on kunnon turpakeikkaaja... en tosin silloin vielä tiennyt, että suurin osa ajasta vietetään vihollisen takapuolen tuntumassa.

Munkki on minulla edelleen korkeimmalla levelillä. Veikkaan kuitenkin, että jossain vaiheessa machinisti nousee pääammatikseni. Löysin itseni, kun sain pyssyn käteeni. Hämmentävää.

2. Suosikkiluolastosi


Ehdottomasti Wanderer's Palace! Oi, ihanat tonberryt, niin tappavan suloisia!

Wanderer's Palace aiheutti alkuun pieniä kauhunväreitä, kun yllärinä siellä oli jättimäinen tonberry, jota ei pystynyt kukistamaan. Mokoma hiipii perässä valmiina tökkäisemään puukon kylkiluiden väliin. Se tuntui hurjalta se.

Oltiin kuitenkin hyvällä porukalla liikenteessä ja selvitettiin yhdessä kaikki haasteet, jäi hyvät muistot. Viihdyin todella hyvin! Tykkään myös hard-versiosta, mutta sinne olen päässyt vain kerran. Joskus voisi olla mukava kokeilla sitä uudestaan... tai vetää vaikkapa molemmat peräkkäin. Pitäisikin varmaan suostutella kavereita. Haluaisin kokea nuo myös machinistina.


3. Suosikkikaupunkivaltio (esim. Ul'dah)


Tämä on vaikea! Tykkään oikeastaan kaikista paitsi Ishgardista. Siinäkään ei ole muuta varsinaista vikaa kuin synkkyys. Limsa Lominsa, Ul'dah ja Gridania ovat minulle aika tasavahvoja, joskin Ul'dahissa on tullut vietettyä eniten aikaa, koska aloitin pelaamisen sieltä. (Tosin betaa pelasin Gridaniassa ja Moogle-serverillä piipahtaessani aloitin Limsasta, joten...)


4. Suosikki-Primal (pois lukien Bahamut/Alexander)


Jos vain sovitaan, että vihaan niitä kaikkia?

Okei, Shiva oli ihan kiva ja ainakin se on nätti.




5. Hahmoluokka, jolla aloitit


Tähän vastasinkin jo. Aloitin pugilistilla, jonka kehitin munkiksi.


6. Kykyanimaatio, josta pidät eniten (mukaan lukien bossit)


Nyt on pakko myöntää, että tähän asiaan en ole kiinnittänyt oikeastaan minkäänlaista huomiota. Ehkä en vain ole niin visuaalinen ihminen?


7. Patchi, jonka kohdalla liityit peliin


Ihan A Realm Rebornin alkuperäisestä pelistä aloitin tai oikeastaan olin jo betassa mukana, joten patcheja ei ollut tuossa vaiheessa vielä julkaistu.


8. Suosikkialue


Tämä on taas kamalan vaikea kysymys. Costa del Sol on aika ihana paikka katsella vaikkapa auringonlaskua, mutta viihdyn myös La Noscean muilla alueilla. Tosi monessa paikassa on omanlaisensa viehätys ja oikeastaan lähinnä Sylphien alueet ja lumimestat nostavat niskavillat pystyyn... ai joo ja ne Thanalanin reunamilla sijaitsevat synkät maisemat, hrrr, en tykkää.

Mutta en kyllä osaa valita yhtä suosikkia. Tässä teille kivoja maisemia:








9. Kielletty nautintosi


Tutkailen toisten hahmojen hienoja asuja ja saatan kuvata niitä omaan käyttöön, jotta voin tarkastella niitä paremmin. En tietenkään koskaan julkaise näitä kuvia missään, mutta tykkään kuitenkin katsella niitä tosi paljon. Olen kade, kun monella on niin upeita asukokonaisuuksia ja itse en vaan osaa! (Pätee valitettavasti myös oikeaan elämään.)

10. Suosikkivarustesettisi


Ei ole suosikkia. Kaikki tehokas käy, glamouraan siihen päälle suurella todennäköisyydellä kuitenkin jotain muuta.


11. Suosikkiaseesi


Pyssyt!


Olen hyvin hämmentynyt itsekin. Olen aina ajatellut, että turpakeikkaaminen on se minun juttuni, mutta nyt kun olen päässyt pelaamaan machinistilla, rakastankin kaukaa ammuskelua. Se on mahtavaa ja tuntuu kivalta.

Mitään tiettyä asetta en kuitenkaan osaa nimetä. En ole niin perehtynyt pelin tähän puoleen.

12. Suosikki-NPC


V'kebbe on ihana! En tiennyt hänestä mitään, ennen kuin päätin kokeilla roguen hommia. V'kebbe on rogue-killan jäsen ja tie hänen sydämeensä tuntuu käyvän vatsan kautta.

Jotenkin V'kebbe onnistui olemaan niin valloittava persoona, että minua oikeasti harmitti rogue-hommien loppuminen. Ninja-kiltaan siirtyminen ei tuntunut ollenkaan mielekkäältä, kun se samalla tarkoitti tästä ihanasta punapäästä luopumista. Olisi mukava törmätä häneen vielä vaikkapa jonkin sivutehtävän merkeissä.

13. Kaikkein tylsin pelattava ammatti


En ole kokeillut kaikkia, joten siinä mielessä tähän on vähän vaikea vastata. Maageja olen kuitenkin aina pitänyt vähän tylsinä pelattavina muissa Final Fantasyissä, mutta FFXIV:ssä yksittäisellä pelaajalla on enemmän vastuuta ja kaikilla hahmoilla oma roolinsa ja merkityksensä taistelussa, joten siinä mielessä mikään ei kai ole tylsä. Tosin kritiikkiä olen kuullut esimerkiksi mustan maagin pelaamisesta, se on kuulemma puuduttavaa. Omakohtaista kokemusta ei tosiaan ole.

Tosin pakko sanoa, että kaikki käsityö- ja keräilyammatit kyllä kuulostavat jo lähtökohtaisesti tylsiltä. Niistäkin olen kokeillut vain botanistia, joten varmaksi en voi mennä sanomaan.

14. Suosikkisi 24-hengen raideista


Olen ollut mukana vain Crystal Tower -raidin kaikissa kolmessa osuudessa, joten varmaankin se kokonaisuus sitten.

Tosin näissä aina jännittää, etten muistakaan kaikkia bossien liikkeitä ulkoa ja mokaan pahasti. Sitten kimpussa on 23 vihaista tyyppiä, ei kiva.




15. Suosikkisi 8-hengen raideista


Jostain syystä otan näistä vielä enemmän paineita kuin tuosta Crystal Tower -hässäkästä. Ehkä siksi, että kahdeksan joukossa omat mokat paistavat vielä enemmän kuin 24 hengen keskellä.

On silti yksi, josta tykkään: Ultros- ja Typhoon -taistelu! Siinä on omat jipponsa, jotka kyllä vähän hermostuttavat minua (vaikka joka kerta olen niistä ihan hyvin selvinnyt), mutta se on silti aika kiva.

Haluaisin myös päästä testaamaan Gilgamesh-taisteluita uudestaan, mieluiten sellaisella porukalla, jolla ei ole kauhea kiire paahtaa taas seuraavaan kohteeseen. Mielestäni ne olivat ihan jänniä, mutta tosiaan fiilistelyn makuun ei päässyt, kun seura aiheutti suorituspaineita.


16. Suosikkitaistelumusiikkisi


Goog King Moggle Mog XII!




17. Suosikkimaastomusiikkisi


Tätä on vaikeampi valita, mutta ainakin Thanalanin teemamusiikki on aika kiva:




18. Parhaimman näköinen NPC


Mietin hetken, eikö tämä ole sama kysymys kuin suosikki-NPC, mutta niin... ei välttämättä. Kyllä nämä voivat olla kaksi eri asiaa, koska nyt arvioidaan puhtaasti ulkonäköä.

Minusta on kauhean vaikeaa laittaa hahmoja ulkonäön perusteella järjestykseen ylipäätään, Eorzeassa se on vaikeaa myös siksi, että lähtökohtaisesti suurin osa hahmoista on kauniita. Kuka nyt sitten olisi ylitse muiden?

Jostain syystä kuitenkin miqo´te- ja Au Ra -naiset viehättävät minua ulkoisesti eniten. Sen takia ehkä V'kebbe ja Y'sthola vetävät tässä pidemmän korren kuin muut upeat hahmot.





19. Luolasto, jota vihaat järjettömästi


Järjettömästi taidan kyllä itse asiassa vihata primaleiden extremejä ja Titanissa jo hard-versiota. Jos kuitenkin jokin luolasto täytyy nimetä, sanoisin, että Toto-Rak on melkoista sontaa. Se on ehkä alkupään luolastoja, mutta edelleen se nostaa karvat pystyyn.

20. Rumin varustesetti (pois lukien Tin tank set)


Ööh... ensimmäinen ajatukseni oli, ettei sellaista olekaan, mutta sitten muistin tämän hirvityksen (mikälie sen nimi onkaan):




21. Suosikkiasuinalueesi


Tähän on varmaan puolueellisesti vastattava Mist. Mielestäni kaikki nykyiset asuinalueet ovat kivoja (tosin kerrostaloasuntoja en ole vielä nähnyt), mutta Mist oli sitten kuitenkin se ykkönen. Sellaista maisemaa ei kotiovelta todellisessa elämässä pääse varmasti koskaan näkemään, mutta pelissä sitä voi sitten ihastella.





22. Suosikkipaikkasi harjoittaa käsitöitä tai keräilyä


Sellaista ei ole, koska käsityöammatit eivät toistaiseksi ole herättäneet mielenkiintoani.

23. Suosikkiratsusi


Vastaan tylsästi chocobo. Olen pitkäaikainen Final Fantasy -fani ja en vain voi olla rakastamatta chocoboja. Totta kai pelissä on vaikka mitä mielenkiintoisia ratsuja, mutta mikään niistä ei mene näiden suurten lintujen edelle.

Tosin luuta on silti aika kiva...

24. Suosikki-minionisi


Ultros! Ehdottomasti Ultros!



Minioneissa on tosi paljon kaikenlaisia suloisia otuksia ja niitä on kiva keräillä aina lisää. Ultros on kuitenkin tosi ihana ja söpö ja olin halunnut sen älyttömän pitkään. Ultros-taistelua piti hinkata niin kauan, että vihdoin sen sain.


25. Huonoin pelattava rotu


Ei sellaista olekaan! Ihan oikeasti, jokaisessa rodussa on omat hyvät puolensa ja jokainen on omalla tavallaan viehättävä. En halua lähteä dissaamaan ketään. Jotkut tuntuvat suhtautuvan lalafelleihin niuhosti, mutta toivon sen olevan vain vitsailua.

26. Paras petoheimo (beast tribe)


Ei ainakaan sylphit. Otuksissa ei itsessään ole vikaa, mutta vihaan sitä metsikköä, jonka reunalla ne asuvat. En kyllä osaa nimetä parasta... auttaisi varmaan, jos olisin jaksanut tehdä beast tribe questeja.

27. Laiskoin asia, jonka olet pelissä tehnyt


Jos pelataan miehen kanssa, en koskaan viitsi ratsastaa mihinkään itse (vaikka chocobot ovatkin tosi ihania) vaan tungen aina hänen chocobonsa kyytiin. Miehellä on kaksi kahden ratsastettavaa chocoboa, jotka ovat sitten yhdessä pelatessa kovassa käytössä.

28. Ammatit, jotka haluat seuraavassa laajennuksessa


Ilmapiraatti! Noh, se kai olisi käytännössä sama kuin machinisti. Punainen maagi voisi olla ihan jännä, tosin en tiedä, olisiko se sitten lopulta kuitenkaan kovin hyödyllinen.


29. Korjaukset / muutokset, jotka haluat peliin


Olisi tosi kiva, jos pelistä saataisiin offline-versio, mutta tiedän, ettei sellaista ole koskaan tulossa. Olen kuitenkin enemmän yksinpelaaja kuin moninpelaaja, joten osaisin luultavasti suhtautua peliin silloin rennommalla otteella.

Erilaisiin luolastoihin yms. olisi kiva saada seuranhakuun raksi ruutuun vaihtoehdot, onko menossa speedrunille vai sightseeingille. Silloin saisi samanhenkistä porukkaa matkaan eikä tulisi tappelua siitä, juostaanko nyt pää kolmantena jalkana suoraan loppubossille vai kolutaanko jokainen nurkka.

Olisi myös mukavaa, jos talon saisi pitää pidemmän aikaa, vaikka pitäisikin pelaamisesta tauon. Ymmärrän kyllä, että kämppä lähtee alta jossain vaiheessa, mutta kuukausi on melko lyhyt aika kuitenkin. Eikö se voisi olla vaikka puoli vuotta?

30. Mistä saavutuksestasi olet pelissä ylpein?


Vaikea kysymys. Pelaan peliä niin kasuaalisti, etten ole saavuttanut mitään erityisen suurta. A Realm Rebornin pääjuonen olen päässyt läpi ja siitä toki olen kevyen ylpeä, Heavenswardin juoniosuudet ovat edelleen kesken, koska kaiken muun tekeminen on kiinnostanut enemmän.

Ehkä olen ylpeä siitä, että osaan jo joissain luolastoissa yms. toimia fiksusti enkä aina ole se nyyppä, joka sählää.

http://www.pelit.fi/

tiistai 18. lokakuuta 2016

Final Fantasyn suloinen maailma

Kun World of Final Fantasysta saatiin ensimmäiset uutiset, en oikein tiennyt, miten peliin olisi pitänyt suhtautua. Se näytti söpöltä, mutta toi mieleen kaikki hilipatihippan-osta-500-figuuria-saadaksesi-peliin-lisäjuttuja-räpellykset. Nyt kun demo on takana, en oikein vieläkään tiedä, miten peliin pitäisi suhtautua.


Kuten sanottua World of Final Fantasy näyttää totisesti söpöltä. Hahmot ovat joko chibejä tai vielä vähän chibimpejä riippuen siitä, kumpaa vaihtoehtoa pelaaja kulloinkin haluaa käyttää. Myös muut pelihahmot ovat chibimoodissa ja vihollisetkin totta kai. Kaikki on niin sokerisen suloista, että paikat rapisevat hampaista. Ja ympäristökin näytti demossa oikein kivalta, joskin pelaajalle esiteltiin lähinnä yhdentyyppinen ympäristö sekä erillinen pomotaisteluareena.


Söpöt tyypit toistaiseksi vailla tarinaa


Varsinaisista pelin päähahmoista demo ei kertonut oikeastaan mitään. Tyttö ja poika kartalla seikkailemassa. Vastaan tuli vanhoista Final Fantasyista tuttuja hahmoja, mikä tietysti pitkäaikaisen fanin sydäntä tahtomattaankin hieman lämmitti. En näköjään ole immuuni nostalgiahuuruille, vaikka kovasti tahtoisin olla (vai tahtoisinko?).

Koska demossa ei ollut juuri minkäänlaista tarinallista antia, parhaaksi osuudeksi jäivät nimenomaan vanhat tuttavuudet, joita olikin vastassa joka kulman takana. Uskoisin, että löysin kaikki tarjolla olevat tyypit.



Taistelua pinossa


Tarinan ja hahmojen sijaan demo esittelikin lähinnä taistelusysteemiä, jossa hahmoja pinotaan päällekkäin ja sitä kautta saadaan käyttöön erilaisia kykyjä. Päähahmojen tueksi voi taisteluista napata hieman Pokémon-tyyliin vihollisia omiin riveihinsä. Näitä sitten ladotaan omien hahmojen niskaan tai jos pelaa chibihahmolla, voi itsekin hypätä monsterin kyytiin.

Taistelu vaikutti sinänsä melko yksinkertaiselta, mutta erilaisia vihollisia vastaan on hyvä käyttää erityyppisiä taitoja. En ainakaan demon aikana keksinyt, miten pinottavia monstereita olisi voinut vaihtaa kesken taiston, joten usein käytössä oli sitten väärä taitosetti suhteessa vastustajiin. Onneksi se ei kuitenkaan aiheuttanut suunnattomia vaikeuksia, vaikka varmasti helpomminkin voiton olisi voinut saada.

Myös viholliset osasivat pinoutua toistensa päälle, jolloin niitä ei voinut siepata omiin riveihin ja jolloin niiden voimat myös kasvoivat. Näyttääkin siltä, että pelaajan etu on saada vihollisen pinot kaadettua. Nähtäväksi jää, voivatko viholliset myös kaataa pelaajan suunnitteleman pinoratkaisun.

Taisteluissa vastaan tuli kaikenlaisia tuttuja monstereita behemotheista pommeihin, mutta harmikseni aivan alkuun sain kuitenkin vastaani chocobonpoikasen ja moogleja.

Okei, sekä chocoboja että moogleja on nähty myös muissa Final Fantasyissa vihollisina, mutta en voinut sille mitään, että pahaa teki. En minä halua tuikkia miekalla mooglea, joka huutaa surkeana kupoa!

Sen sijaan tonberryt eivät keränneet sympatioita, vaikka söpöjä ovatkin. Kun kaapuun pukeutunut lisko murisee hieman likaisella mielikuvituksella varustetun vanhan äijän viskibassolla "kuole", alkavat ne tuikkaushalutkin kummasti kasvaa. Oikeasti, kuka keksi, että tonberryilla pitää olla tuollainen ääni?!

Hassunhauskaa hassuttelua


Demon läpäisyyn meni minulta noin tunti ja vartti. Se oli ihan mukava ja leppoisa tapa viettää maanantai-iltaa ja pelistä jäi kohtalaisen hyvä maku suuhun. En silti ole aivan varma, säntäänkö 28.10. omaa kappalettani kaupasta hakemaan vai odotanko suosiolla hintojen hieman tippuvan. Varmaanhan tämäkin peli jossain vaiheessa Final Fantasy -kokoelmaani päätyy, mutta en välttämättä halua maksaa siitä täyttä hintaa.



Tässä vielä pieni pätkä pelivideota:




Mitenkäs te muut: joko demo on testattu ja päätyikö peli ostoslistalle tai kenties pukinkonttiin?


http://www.pelit.fi/

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Kingsglaive oli kaunista katseltavaa

Final Fantasy XV -elokuva Kingsglaive julkaistiin syyskuussa. Katseltiin se sitten kaveriporukalla heti lokakuun alussa, kun kerran kokoonnuttiin sopivasti yhteen. Osa meistä odottaa itse peliäkin innokkaasti, osa suhtautuu siihen ehkä vähän vähemmän intohimoisesti, mutta yhtä kaikki leffailta pidettiin.

Final Fantasy XV

Koska katsoimme elokuvan Viaplaysta, se tuli katsottua englanninkielisillä äänillä. Muussa tilanteessa olisin varmaankin valinnut japanin. Tosin enkkuääninäyttely oli erinomaista, joten valittamista ei kyllä ainakaan minulla ollut. Mikäli olette muut tästä eri mieltä, tulkaa toki kertomaan kommenttiboksiin omat ajatuksenne.

Minun oli ehkä hieman vaikea päästä elokuvan alussa tunnelmaan mukaan. En saanut tapahtumista kunnollista otetta, mutta telkassa vilisi kyllä kaikenlaista hienoa ja upeaa. Elokuva alkoi näyttävästi ja oli todella, todella kaunis. Siinä olikin käytetty oikeita näyttelijöitä CGI-hahmojen pohjana. CGI-hahmojen eläväisyydessä oli kuitenkin pieniä eroja.

Final Fantasy XV
Kuningas Regis oli vähän jähmeä tyyppi

Final Fantasy XV
Nyx Ulric taas vähän eloisampi
Elokuvan tapahtumat etenivät tiiviisti ja minulle tuli vahva tunne, että ne myös nivoutuvat yhteen pelin kanssa. Tätä en tietenkään voi tietää varmasti, koska Final Fantasy XV:tä ei vielä voi pelata. Minulla oli kuitenkin koko ajan takaraivossa sellainen kutina, että asiat liittyvät johonkin, mitä en oikeastaan tiedä ja siksi tarina tuntui jäävän pikkuisen ontuvaksi. Peli ja elokuva varmaan tukevatkin toisiaan siinä määrin, että ne olisi hyvä nauttia yhdessä limittäin ja lomittain. Kenties.

Tykästyin päähahmo Nyxiin todella vahvasti ja vielä vahvemmin elokuvan alkupuolella esiintyvään Croween. Harmillisesti kumpaakaan ei tulla itse pelissä näkemään. Heidän kohtalonsa jäivät myös kaihertamaan mieltäni.

Final Fantasy XV
Crowe oli tähän mennessä parasta, mitä Final Fantasy XV on minulle tarjoillut
Crowe oli jotain aivan uskomatonta ja hänen roolinsa jäi ehdottomasti aivan liian pieneksi. Voisikohan hänelle saada peliin oman DLC:n? Epäilen kyllä vahvasti, mutta sellainen kelpaisi minulle erinomaisesti, varsinkin kun pelissä itsessään ei pelattavia naishahmoja taideta nähdä lainkaan.

Tarina itsessään kiertyi vahvasti kuningas Regisin, prinsessa Lunan ja prinssi Noctisin ympärille. Noctista ei juuri nähty, mutta mainittiin kyllä ihan riittävän monta kertaa.


Tavallaan toivoin, että olisin tykästynyt Lunaan enemmän. Hän yritti kovasti olla aktiivinen hahmo, mutta toisaalta oli pelastettava prinsessa kuitenkin. Lisäksi hän näytti mielestäni jonkin sairauden runtelemalta. Kuvissa hän on näyttänyt terveemmältä.

Lunan tarina jäi lopussa auki, mutta uskon sen jatkuvan pelissä. Varmastihan Noctisin ja Lunan tiet jossain vaiheessa kohtaavat ja selvittämättömiin kysymyksiin saadaan vastaukset. En oikein vielä tiedä, mitä ajattelisin kummastakaan hahmosta, ne eivät ole nimittäin herättäneet sen suurempia intohimoja, mutta eivät toisaalta onneksi suurta vihaakaan. Olen odottavalla kannalla.

Kaiken kaikkiaan Kingsglaive tuntui olevan pieni kurkistus Final Fantasy XV:n maailmaan. Elokuvana se oli ehkä vähän keskinkertainen, mutta toimi teaserinä kuitenkin. Ajoittain minulla oli sellainen "mitähän ihmettä nyt" -olo enkä saanut kaikesta oikein otetta. Uskon kuitenkin, että asiat aukenevat pelin pelaamisen myötä. Eihän Advent Childrenkään oikein toimi, jos Final Fantasy VII ei ole ollenkaan tuttu.


http://www.pelit.fi/

perjantai 7. lokakuuta 2016

Videopelimeme: päivä 15 - peli, jossa on parhaat välianimaatiot

Tällä kertaa videopelimemessä pohditaan, missä pelissä onkaan parhaimmat välianimaatiot. Ensin täytyisi kuitenkin päättää, millä kriteereillä ne voisi valita.



Päivä 15: Peli, jossa on parhaat välianimaatiot 


Millaiset ovat parhaat välianimaatiot? Puhutaanko nyt esteettisyydestä vai kenties sisällöstä? Ehkä jopa molemmista? Välianimaatioiden toivoo miellyttävän pelaajan silmää, mutta pelkillä kauniilla videoilla ei vielä voi viedä voittoa, jos sisältö on silkkaa huttua. Tarinallinen anti on siis toivottavaa.

JRPG:ssä varsinaisia välianimaatioita saattaa usein olla harvakseltaan ja tarinaa kerrotaan enemmän peligrafiikoilla ilman, että erillinen välianimaatio pyörähtää käyntiin. Toisaalta esim. Final Fantasy XIII on poikkeus tässä seikassa, sitä pelatessa tuntuu usein, että eteneminen katkeaa muutaman askeleen jälkeen taas uuteen välianimaatioon. Siinä nuo animaatiot vievät tarinaa ja hahmojen välisiä suhteita eteenpäin huomattavan paljon, kun taas monissa JRPG:ssä ne on varattu ikään kuin suurempia asioita varten. Välivideo käynnistyy, kun jotain suurta tapahtuu. Esimerkiksi Final Fantasy IX:ssä nähdään huisi takaa-ajoanimaatio, kun hahmot pakenevat ilmalaivalla Dalin kylästä, tai Tales of Xilliassa lähdetään lentämään lohikäärmeillä välianimaation siivittämänä.

Usein nuo välianimaatiot ovat siis näyttäviä ja tapahtumarikkaita sekä tarinallisesti merkityksellisiä, mutta syvempiin yksityiskohtiin päästään kuitenkin tavallisissa, peligrafiikan turvin pyöritetyissä kohtauksissa.

Koska arvostan tarinaa ja silmäkarkki on toissijaista, sanoisinkin melkeinpä, että Final Fantasy XIII:ssa on ne parhaat välianimaatiot, koska ne todella vievät tarinaa eteenpäin. Niissä käydään keskustelua ja setvitään niin maailman tilaa kuin hahmojen välisiä suhteitakin. Ne korvaavat kyseisessä pelissä aiemmissa osissa peligrafiikalla käydyt keskustelut (jos ei lasketa mukaan hahmojen huutelua kartalla juostessa).

En silti sano, että erityisemmin preferoisin tällaista tyyliä. En välttämättä tarvitsisi erillisiä välianimaatioita peliini ollenkaan, vaikken niiden katsomista vastusta. Ilmeisesti suunta onkin taas menossa siihen, että erillisiä välianimaatioita nähdään harvakseltaan (ainakin Final Fantasyjen osalta) ja keskustelut käydään ilman niitä. Toisaalta nykyinen peligrafiikka on kauniimpaa ja silotellumpaa kuin ammoisten aikojen välianimaatiot, joten ero ei enää olekaan niin silmiin pistävä kuin ennen.


Tulossa seuraavaksi: suosikkipahis


http://www.pelit.fi/