keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Lisää peliblogeja

Suomeen mahtuu monta hyvää peliblogia, joista ajattelin tällä kertaa esitellä muutaman. Näitä blogeja käyn itse lukemassa ja kenties joku niistä iskee sinunkin  makuusi. Kommenttiboksiin voit jättää toki vielä oman vinkkisi.



Minun piti tänään puhua E3-messuista. Katselin kyllä messuvideoita, mutta loppujen lopuksi E3:n anti ei saanut minua inspiroitumaan. Kyllä, odotan Final Fantasy XII: The Zodiac Agea, kyllä, Stormblood näyttää hienolta ja kyllä, Lost Sphear kiinnostaa. Myös Life Is Strangen esiosa vaikuttaa kivalta, mutta mikään näistä jutuista ei ole niin iso, että jaksaisin vääntää siitä kokonaisen postauksen. Siispä E3-postaus jää nyt väliin ja sen sijaan päätin tosiaan listata muutaman lukemani peliaiheisen blogin.

Mikkoakin kiinnostaa

Mikko kertoo blogissaan niin peleistä kuin elokuvistakin sekä kirpparilöydöistään. Hän myös listaa säännöllisesti erilaisia alennuksia. Minun kannaltani tämä on kätevää, koska olen laiska etsimään tuollaisia uutisia itse, mutta nyt ne näkyvät suoraan blogipäivitysten virrassani.

Mikko arvostelee pelaamiaan pelejä ja välillä myös kertoo kokemuksiaan esimerkiksi tuoreista pelikonsoleista.

Tästä blogiin: Mikkoakin kiinnostaa

Peliaika

Peliajan Lassi kirjoittelee omasta pelaamisestaan, mutta myös pelimaailman ilmiöistä ja ajankohtaisista asioista. Lisäksi hän myös arvostelee pelejä omien sanojensa mukaan harrastajan silmin.

Ja jos haluat käydä lukaisessa toisenlaisen näkemyksen tämän vuoden E3:sta, kannattaa vilkaista Peliajan postaus aiheesta.

Tästä blogiin: Peliaika

Fluojnin blogi Pelit.fissä

Fluojnin pelimaku eroaa jossain määrin omastani (tosin tykkäämme kumpikin hyvin paljon Final Fantasy XII:sta), mutta hänen juttujaan on joka tapauksessa ilo käydä kurkkimassa. Pidän hänen kirjoitustyylistään.

Kyseinen blogi on ehkä hitusen informatiivisempi kuin omani, joten jos tykkäät peleihin liittyvästä nippelitiedosta, saatat viihtyä erittäin hyvin.

Tästä blogiin

She Never Left Wonderland

Senjan blogi sisältää paljon nörttiasiaa ja peleistäkin puhutaan huomattavasti. Toisaalta on blogissa myös esitelty, miltä näyttää pelaajan asunto tai miltä ylipäätään näyttää nörtti, kuin myös pohdittu, voiko olla liian vanha nörtiksi. Jos olet viihtynyt kirjoittamieni pelaaja-lifestylepostausten parissa, saatat viihtyä myös She Never Left Wonderlandissakin.

Vaikuttaa siltä, että Senjan mielenkiinnot pelipuolella painottuvat hieman eri tavalla kuin minun. Siinä mielessä siis suosittelisin myös hänen bloginsa pariin, jos haluat lukea muutakin kuin minun höpinöitäni JRPG:stä.

Tästä blogiin: She Never Left Wonderland

RAGEQUIT

RAGEQUITia kirjoittavat Laru ja Jore. He ovat kaksi pelaamisesta innostunutta nuorta naista ja tarjoavat naisnäkökulmaa pelaamiseen. He myös mainostavat blogiaan lähes spoilerivapaana, joten sisältö sopii (pääsääntöisesti) myös juonipaljastuksia pelkäävälle.

Varsinaisen pelisisällön lisäksi blogissa käsitellään aihepiiriä likeltä liippaavia asioita, kuten sitä, mistä peliaikaa oikein voisi aikuiselämän kiireiden keskellä löytää.

Tästä blogiin: RAGEQUIT

___

Tässä ei varmastikaan ole Suomen ainoat laadukkaat ja mielenkiintoiset peliblogit vaan muitakin on tarjolla. Voit vapaasti linkata oman suosikkisi kommentteihin, niin löydämme kaikki kenties uutta luettavaa.

Olen myös iloinen siitä, että peleistä kirjoitetaan erilaisilla otteilla ja näkökulmilla. Blogit eivät ole toistensa kopioita vaan jokaisella on se oma juttunsa. Loistavaa!


http://www.pelit.fi/

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Arvonnan tulokset

5. kesäkuuta starttasi blogissa Tuliaisia Japanista -arvonta. Se onkin ollut koko blogihistorian suosituin arvonta, mikä on varsin ilahduttavaa näin bloggaajan näkökulmasta.


Blogiarvontojen järjestäminen on toisaalta todella kivaa, toisaalta raastavaakin. Minä nimittäin haluaisin tietysti palkita kaikki ihanat lukijat, mutta budjetti ei valitettavasti ihan siihen taivu. Tästä syystä oli osallistujien joukosta kuitenkin arvottava kaksi voittajaa.

Tässä vielä palkintosetit muistin virkistykseksi:

Setti 1
Setti 2

Setti 1:ssä on Tales of Zestiriasta Normin-bussikorttitasku ja Sorey-avaimenperä. Setti 2 puolestaan sisältää Final Fantasy XIV: Stormblood -julisteen ja Aymeric-avaimenperän.

Valitsin vielä arvontaa varten viralliset valvojat. Pätevän näköistä porukkaa, eiköstä vain?


Suoritin arvonnan Random.orgissa. Arvoin ensimmäisen setin ensin ja toisen heti perään. Sitten soitettiin tietenkin jännittävää rumpujen pärinää ja tulokset pärähtivät ruutuun tiukasti valvovien silmien tarkkaillessa.

Ja setin 1 voitti Ritsamoors!



Setti 2 puolestaan lähtee Jarmolle!

Onnittelut kummallekin!

Voittajille on lähetetty viestiä ja paketit lähtivät postiin tänään.

Kiitos myös kaikille osallistujille. Teitte minut hyvin iloiseksi ja tämän innokkuuden myötä järjestän varmasti taas joskus uudenkin arvonnan blogissa. Blogi ilman lukijoita olisi melkoisen mälsä juttu, joten teillä on merkitystä.


http://www.pelit.fi/

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Miten selvitä kymmenien tuntien JRPG:stä?

Minulle ihmetellään aina silloin tällöin, miten aika ja jaksaminen riittää, kun edessä on kymmeniä tunteja kestävä japanilainen roolipeli. Tässä postauksessa yritän valottaa, miten saan homman toimimaan.


Sinällään kysymys siitä, miten oikein jaksan pelata pitkiä japanilaisia roolipelejä, on vähän hassu. Minä voisin yhtä lailla kysellä muilta, miten joku jaksaa pitkiä länsimaisia roolipelejä tai miten joku jaksaa GTA V:tä tai NHL:ää jne. Moniin peleihin saa upotettua saman tuntimäärän kuin j-ropeihin, vaikkei pelin juonellinen osuus olisikaan kuin muutamien tuntien pituinen. Hyvin pitkälti kyse on mieltymyksistä eikä siitä, kuinka monta tuntia pelin läpäisyyn menee.

Kerrotaan nyt silti resepti siitä kiinnostuneille.

Älä ahmi liikaa kerralla


Ei ole pakko istua työpäivän verran pelikoneen ääressä paukuttamassa peliä eteenpäin. Itse toki harrastan aina ajoittain tällaisia kunnon maratooneja, mutta mitenkään välttämätöntä se ei ole. Peliä voi pelailla myös pari tuntia kerrallaan.

Toki lyhyissä sessioissa voi toisinaan olla se ikävä puoli, ettei peli välttämättä etene kauheasti niiden aikana. Mitä lyhyemmissä erissä pelaa, sitä kauemmin peli luonnollisesti on kesken. Toisaalta hauskaa riittää sitten pidemmäksi aikaa.

Valitse kiinnostava peli


Pelin parissa viihtymiseen auttaa se, että valitsee itseään kiinnostavan (ai, ihanko tosi?). Kaikki JRPG ei ole pseudo-keskiaikaa vaan valinnanvaraa riittää. Osa on esimerkiksi urbaanimpaa fantasiaa (esim. Persona-sarja) ja joukosta löytyy scifimpääkin menoa (esim. Xenoblade Chronicles X tai NieR: Automata).

Osalle pelaajista myös animepiirteet saattavat j-ropeissa töksähtää. Silloin kannattaa valita sellainen peli, jossa kyseisiä piirteitä ei niin paljon ole. Esimerkiksi Final Fantasy -sarjassa animepiirteet eivät iske silmille, vaikka joskus jotain pientä voi vastaan tullakin. Jos taas anime nimenomaan iskee, voi Tales-sarja olla se oikea valinta.

Kaikkea ei ole pakko tehdä


J-ropeissa voi olla kasapäin sivutehtäviä (mutta niin on kuulemma muissakin peleissä). Yhden sivutehtävän avaaminen voi laukaista pari uutta, jotka taas avaavat muutaman uuden ja niin edelleen. Ähky on toisinaan todellinen.

Kaikkea ei ole kuitenkaan pakko tehdä. Päästä irti perfektionismista ja tee vain kiinnostavat sivutehtävät. Eivät ne kaikki juoksupoikailut sitä kuitenkaan ole. On ihan ok pelata läpi vain pelin pääjuoni, jos muu sisältö ei nappaa tai aika on kortilla. Ei se tee sinusta huonompaa pelaajaa vaan ainoastaan valikoivamman. Jokainen päättää itse, mihin aikansa kaataa.

Myönnän skippailevani sivutehtäviä silloin, kun ähky uhkaa iskeä tai jos sivutehtävä tuntuu jollain tapaa ärsyttävältä. Ehkä saisin trophyn, jos suorittaisin ne kaikki jokaisessa pelaamassani pelissä, mutta digitaalinen pysti ei ole läheskään aina vaivan arvoinen.

Hyödynnä helppo vaikeustaso


Varsinkin ruuhkavuosia elävästä kolme-nelikymppisestä voi tuntua, että JRPG on mahdoton valinta oman arjen keskellä. Jotkin pelit kuitenkin tarjoavat mahdollisuuden päästä sen läpi normaalia helpommin. Aika monessa pelissä pystyy nykyisin valitsemaan, millä vaikeustasolla sen haluaa läpäistä. Tämä on loistava keksintö. Jos haluat vain kokea tarinan, voi helpoimman vaikeustason valitseminen olla juuri se oikea vaihtoehto, mutta harvemmin normaalikaan huono valinta on.

Totta kai on pelaajia, jotka ehdottomasti haluavat pelata tiukemmilla vaikeustasoilla. On ihmisiä, joille se merkitsee henkilökohtaisesti paljon. Tämä vinkki ei ole teille. Jos sen sijaan vaikeustasolla ei ole sinulle merkitystä tai valitset kivisen tien vain muiden takia, kannattaa harkita aidan ylittämistä vähän matalammasta kohdasta. Pelin pelaaminen voi nopeutua kummasti.

Hyödynnä ns. "huijaukset"


Jotkin pelit tarjoavat sisäänrakennettuna mahdollisuuden "huijaamiseen". Lainausmerkeissä siksi, että jos kyseessä ei ole bugi vaan tarkoituksellinen ominaisuus, ei sen käyttämistä voi edes sanoa oikeasti huijaamiseksi.

Tämä on konsti, josta minulla on hitusen ristiriitaiset fiilikset. Saavutukset eivät välttämättä tunnu omilta, jos huijaus on helppo saavuttaa. Siitä huolimatta olen kertaalleen tällaista kikkaa käyttänyt. Tämä tapahtui Final Fantasy Type-0:aa pelatessa toisen pelikerran alussa. En vain jaksanut grindata kaikkia 14 pelihahmoani, joten päätin hyödyntää pelissä olevaa huijauskeinoa, jonka avulla sain parikymmentä tasoa lisää hahmoille muutaman päivän aikana. Tämä olisi onnistunut muutamassa tunnissakin, mutta urakka vaati sen verran omaa vaivannäköä, että päätin jakaa sen pidemmälle aikavälille.

Sen sijaan esimerkiksi Final Fantasy IX:n mobiili- ja Steam-versiot tarjoavat ihan suoran ja vaivattoman keinon systeemin huijaamiseen. Asetuksista voi kytkeä päälle loputtoman varallisuuden ja health pointit. Helpottavat varmasti niin paljon, että pelin voi käytännössä kävellä läpi, mikä sopii henkilöille, jotka ovat vain tarinan perässä tai haluavat nopeasti kokea pelin uudestaan.

Myönnän, että hetken kipuilin tuon Type-0-huijaukseni takia. Sitten pohdin, ketä varten oikeastaan pelaan. Pelaanko siksi, että voin miellyttää muita ja näyttää kovalta suoriutujalta muiden silmissä? No en! Toivottavasti se ei ole sinunkaan syysi. Pelaan, koska nautin hyvistä tarinoista ja hahmoista sekä kivasta tekemisestä.


Tee pelaamisesta kokonaisvaltainen nautinto


Pelaaminen on kivaa, mutta se voi olla vielä kivempaa. Se voi olla omaa laatuaikaa. Pelihetkeen voi varata hieman evästä tekemään siitä entistä miellyttävämmän. Meillä on esimerkiksi miehen kanssa ollut tapana pelata Taleseja perjantai-iltaisin viinin (ja joskus juuston) kera.

Jokainen voi valita omat keinonsa. Yksi pelaaja nauttii enemmän, kun saa streamata oman pelaamisensa muille, toinen komeroituu täysin omiin oloihinsa. Yksi nappaa viikonlopun pelisession kaveriksi sipsin, limun ja dipin pyhän yhdistelmän ja yksi kokoontuu pelin ääreen porukalla. Ei ole oikeita tai vääriä tapoja nauttia peleistä. Ja kyllä, myös JRPG:n parissa voi viihtyä näillä tavoilla.

Lopuksi


Japanilaisia roolipelejä ei ole pakko pelata. Minä viihdyn niiden parissa, koska ne sisältävät paljon minua viihdyttäviä elementtejä. Pidän niiden tavasta kertoa tarinaa, pidän niissä esiintyvistä hahmotyypeistä ja tykkäilen myös joistain animekliseistä (en toki kaikista). Nautin useimmiten siitä, että peli kestää kymmeniä tunteja, joskin myös poikkeuksia on osunut kohdalle. Pelin voi myös jättää kesken, jos se ei nappaa, ja siirtyä seuraavaan.

Kaikki japanilaiset roolipelit eivät myöskään välttämättä edes ole kamalan pitkiä. Pelasin mm. Star Ocean: Integrity and Faithlessnessin ja NieR: Automatan kummatkin noin 35 tunnissa. Varmasti muitakin lyhyempiä pelejä on genressä tarjolla, joten jos uteliaisuus tökkii kylkiluiden väliin, vaikka aikaa on vähän, kannattaa haeskella kokeilukappaleeksi jokin niistä.


Lue myös


Mitä tehdä, kun puoliso ei tykkää pelaamisesta?
Nuorten peli-ilta vs. aikuisten peli-ilta
Miten kolmekymppinen löytää aikaa pelaamiseen?

Minkälaisia pelisessioita vietät? Meneekö pelien parissa kymmeniä tunteja vai pelaatko mielummin pelejä, jotka voi läpäistä nopeasti?


http://www.pelit.fi/

PS. Tänään on viimeinen päivä osallistua "Tuliaisia Japanista" -arvontaan. Jos siis Tales of Zestiriaan tai Final Fantasy XIV:ään liittyvä palkintosetti kiinnostaa, kiirehdi osallistumaan.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Star Ocean 5:n kaksi kapteenia: Victor ja Emmerson

Star Ocean: Integrity and Faithlessness tarjoaa kattavan hahmovalikoiman pelaajan iloksi. Näiden hahmojen joukossa on kaksi hyvin erilaista kapteenia: Victor Oakville ja Emmerson T. Kenny. Tällä kertaa halusin sanoa muutaman sanasen näistä herroista.



Star Ocean: Integrity and Faithlessnessin ilmestymisestä on kohta vuosi. Pidin pelistä lopulta paljon enemmän kuin osasin edes olettaa, vaikka mediassa tuntui näkyvän hyvinkin päinvastaisia arvioita. Toisaalta minulle ei ole mikään yllätys olla vastarannan kiiskenä, samalla tavalla on käynyt muidenkin pelien kohdalla.

Olen aiemmin kirjoittanut postauksen Fioresta ja Annesta sekä toisen Fidelistä, Mikistä ja Reliasta. On siis vain reilua, että annan hieman näkyvyyttä myös Victorille ja Emmersonille. Postaus on vain jäänyt muiden mielenkiintoisten aiheiden jalkoihin, mutta ehkä sen aika on nyt pelin vuosipäivänkin sopivasti lähestyessä.

Victor Oakville


32-vuotias Victor on kapteenina Kuninkaan valituissa ja opiskellut Fidelin isän, Daril Camuzen, alaisuudessa. Hän on kaiken kaikkiaan varsin suoraselkäinen mies, joka pyrkii noudattamaan sääntöjä tappiin asti. Sen sijaan sosiaalisesti hän on kömpelö eikä aina tajua toimia erilaisissa tilanteissa yleisesti hyväksytyn sosiaalisen konseptin mukaan. Hänen ystävyyssuhteensa näyttävät rajoittuvan työn kautta tulleisiin (ja nekin ovat ilmeisesti aika pintapuolisia) ja romantiikkaa hänellä ei ole elämässään ollut sitten nuoruuden ihastuksen. Victor on kuitenkin erittäin hyväsydäminen ja puolustaa ystäviään viimeiseen veripisaraan saakka.

Pidin Victorista jo ensivilkauksella pelin trailerin perusteella, joskaan en halunnut tehdä liian innokkaita johtopäätöksiä. Joka tapauksessa pelin edetessä totesin hänen olevan varsin kiva ja viihdyttävä hahmo. Hän on sellainen perinteisiä arvoja kunnioittava, läheisiään suojeleva mies, jonka on tarkoitus luoda turvallinen mieliala ympärilleen. Toisaalta hänen sosiaalinen kömpelyytensä tekee hänestä hassulla tavalla suloisen jopa siinä määrin, että häntä tekisi mieli vain halata. En sitten tiedä, kävisikö hän todellisessa elämässä hitusen raskaaksi seuraksi, mutta pelin verran häntä katselee oikein mielellään.

Victor kehittää myös vahvan suhteen muihin pelattaviin hahmoihin tarinan edetessä. Hän haluaa suojella Reliaa ja taistella Fidelin rinnalla. Emmerson on ehkä hänelle lähin samastumisen kohde, mutta toisaalta miehet eivät voisi olla erilaisempia. Victor näkee Mikin kenties pikkusiskomaisena hahmona, mutta suhde Fioreen ja Anneen voi olla hitusen vaikeampi. Varsinkin Fiore on sen verran flirtti, että hän taitaa saada Victorin usein hämilleen. Fioren lisäksi hämmennystä aiheuttaa hänen alaisensa Hana, joka selvästi kuumottelee Victoria, mutta Victorilta naisen tuntemukset menevät täysin ohitse.

Leikittelen ajatuksella fan fictionista Victorista ja Fioresta, mutta valitettavasti kirjoitusaika tuntuu olevan yhä enenevässä määrin kortilla.

Emmerson T. Kenny


41-vuotias Emmerson on Charles D. Goale -nimisen avaruusaluksen viinaan ja naisiin menevä kapteeni. Hyvin suurella todennäköisyydellä hän on vähintäänkin kaukaista sukua aiemmissa Star Oceaneissa esiintyneille Kennyille.

Emmerson saapuu Faykreedille yhdessä alaisensa, Anne Patriceanin, kanssa. He pyrkivät soluttautumaan paikallisten joukkoon suorittaakseen omaa salaista tehtäväänsä, mutta kieltämättä pistävät silmään katukuvassa.

Siinä missä Victor on vähän jäykkis Emmerson ei turhia pingota. Hän on kapteeniksi varsin huoleton (jopa siinä määrin, että aiheuttaa stressiä muille, erityisesti Annelle). Hän rakastaa alkoholia ja puhuu siitä myös toistuvasti. Voisin hyvin kuvitella hänen vievän Victorin jokin ilta pubiin vähän ryypiskelemään miesten kesken (tästäkin varmaan saisi hauskan ficin). Samalla hän luultavasti yrittäisi saada hankittua Victorille naisseuraa.

Emmerson onkin varsinainen flirtti. Hän tuntuu katselevan suurin piirtein kaikkia naisia, mutta erityisen paljon hän flirttailee Fiorelle, joka luonnollisesti vastaa flirttiin samalla mitalla. Missään vaiheessa Emmerson ei silti näytä onnistuvan naisia itselleen hankkimaan, mutta eipä sellainen taitaisi JRPG:hen oikein sopiakaan. Vihjailla saa, mutta harvemmin mennään sen pidemmälle.

Loppupelissä tuleekin tunne, että Emmersonin joka suuntaan flirttailu on ainoastaan yritys saada Anne mustasukkaiseksi. Miehestä nimittäin pystyy melko helposti lukemaan, kenestä hän on oikeasti kiinnostunut. Huvittavaa on, että sitä naista hän ei sitten osaa yrittää aidosti iskeä vaan hänen on käytettävä varsin typerää taktiikkaa. Ihan oikeasti, naista harvemmin saa iskemällä kaikkia muita hänen ympäriltään. Ihan vinkkinä vain Emmersonille.

Hyvä jälkimaku hahmoista


Minuun näistä kahdesta hahmosta Victor iski kovempaa kuin Emmerson, vaikkakin jälkimmäinen toimi koomisena kevennyksenä. Uskon Emmersoninkin olevan vastuullinen, sillä tuskin hän muuten olisi kapteeniksi asti edennyt. Hän on silti sitä tyyppiä, jota tekisi  mieli lähinnä läpsiä poskelle. Victor sen sijaan hymyilyttää hömelyydellään ja ihastuttaa turvallisuudellaan ja vastuuntuntoisuudellaan. Hänestä tulee vielä hyvä (avio)mies jollekulle.

Pidän myös siitä, että Star Ocean 5:een mahtui jopa kaksi "vanhempaa" miestä. Yleensähän JRPG:ssä hahmokaarti on varsin nuorta ja yli kolmekymppiset ovat harvinaisempia. He myös usein esiintyvät niin sanotusti mentorin roolissa. Victorin ja Emmersonin voi toisaalta tällaisiksi mieltääkin, mutta heissä on muutakin. Arvostan sitä, että vanhempia hahmoja edustamaan saatiin kaksi hyvin erilaista miestä. Olisi kuitenkin mukava nähdä näiden ns. vanhempien hahmojen joukossa myös enemmän naisia.

Lue myös


Star Ocean 5:n hahmopohdintoja: Fidel, Miki ja Relia
Star Ocean 5:n ihanat Fiore ja Anne


Mitä sinä pidit Victorista ja Emmersonista? Kumpi oli enemmän makuusi vai oliko kumpikaan?

http://www.pelit.fi/

PS. "Tuliaisia Japanista" -arvonta on käynnissä vielä tämän viikon loppuun asti. Käy ihmeessä osallistumassa!

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

JRPG-fanina Japanissa

Kaikkihan tietävät, että loistavat roolipelit tulevat Japanista. Millaista sitten on piipahtaa JRPG-fanina Nousevan auringon maassa ja mitä kaikkea siellä voi esimerkiksi ihmetellä?


Japanissa on kiva reissata monistakin syistä; nautin esimerkiksi paikallisesta kulttuurista, luonnosta, temppeleistä ja nykyisin jopa ruoasta. Silti valehtelisin, jos väittäisin, ettei JRPG:llä ole mitään osuutta matkailuintooni. Totta kai sillä on! Yksi osuus reissun nautinnoista on päästä ihastelemaan kaikkia kivoja peliaiheisia juttuja, joita ei arkisessa Suomessa juuri koskaan näe.

Vierailukohteita riittäisi varmasti loputtomiin. Tosin jos matkassa on muitakin kuin innokkaita pelaajia (kuten meillä), on syytä ottaa huomioon myös ne seuralaisten mieltymykset.

Mistä sitten tällä kertaa nautittiin?

Kahviloista


Kerroinkin jo aiemmassa postauksessa, että vierailimme Eorzea Cafessa, jonne piti varata erikseen liput. Se ei kuitenkaan ollut ainoa peliaiheinen kahvila, jossa käväisimme.

Eorzea Cafe, Akihabara, Tokio


Eorzea Cafe oli kokemus alusta loppuun, sillä lippujen varaamisessakin oli omat niksinsä eikä kohellukselta vältytty. Myös paikan jonotus- ja tilaussysteemit olivat täysin uutta minulle, joten siinä mielessä käynti oli hitusen stressaava, mutta toisaalta myös oikein kiva.

Granblue Fantasy Cafe, Harajuku, Tokio


Olimme valitettavasti juuri käyneet kahvilla toisessa paikassa, kun bongasimme Harajukusta Granblue Fantasy Cafen. Muussa tapauksessa olisin ehdottanut sitä päivän kahvipaikaksi, mutta nyt vain ihastelimme ikkunoita ja kurkistimme sisään. Ehkäpä seuraavalla reissulla sitten?

Tales of Berseria Cafe, Aru Aru City, Kitakyushu


Kun olimme Kitakyushun Aru Aru Cityssä, törmäsimme aivan sattumalta Tales of Berseria -kahvilaan. Emme siis tienneet siellä sellaista olevan, mutta käytettiin toki tilaisuus hyväksi ja piipahdettiin siellä. Kahvila oli kaupan yhteydessä, joten shoppailimme ensin hieman ennen kuin siirryimme nauttimaan virvokkeita.

Oheistuotetarjonta tuntui painottuvan piirustuslehtiöihin, tyynyihin jne., joten mitään suunnatonta saalista ei mukaan lähtenyt. Ostin kuitenkin Eizen-postikortteja ja pienen kirjekuoren, jossa oli yksi taidekuva, joka paljastui myöhemmin Rokurouksi (kumpikin Tales of Berseriasta).

Seuralaisemme ehtivät jo mennä kokeilemaan kahvilaa meidän vielä shoppaillessa. Valitettavasti kahvilan tarjoilija ei oikein taitanut englantia ja ilmeisesti oli ahdistunut kummallisten ulkomaalaisten invaasiosta, joten hän vältteli meitä hyvän tovin. Kun sitten vihdoin saimme houkuteltua hänet paikalle, hänen helpotuksensa oli silmin nähtävä, kun teimme tilauksen japaniksi.

Kahvilassa oli Tales of Berseria -menu tarjolla. Olisin tietenkin halunnut Eizen-drinkin, mutta kappas, kun se tuli listalle vasta seuraavalla viikolla. Jouduin tyytymään Rokurouhon, joka ei tosin makunsa puolesta ollut ollenkaan huonompi vaihtoehto.

Drinkin mukana sai myös lasinalusen, joka tietenkin oli drinkin mukainen. Koska mieskin tilasi Rokuroun (tarjolla lisäksi olleet Velvet ja Laphicet vaikuttivat vähän turhan eksoottisilta meikäläiseen makuun), saimme molemmat samanlaiset.


Square Enix Cafe, Akihabara, Tokio

En tajunnut ottaa Square Enix Cafesta kuvaa eikä tajunnut mieskään, kun sinne väsyneinä koko päivän Akihabaraa kolunneina vihdoin raahauduttiin. Se kuitenkin sijaitsee lähellä Akihabaran asemaa ja ilmeisesti myös sinne voi tehdä varauksen ennakkoon. Ainakin kahvila oli täyteen varattu aina iltayhdeksään asti, joten emme päässeet sinne iltakahville, kuten olimme suunnitelleet. Tulipahan kuitenkin pyörähdettyä paikalle ja seuraavalla kerralla ollaan sitten viisaampia tämänkin suhteen.

Vuoden 2013 reissulla vierailtiin myös Square Enixin Artnia-kahvilassa (tosin vain ostoksilla), olen kertonut tuosta vierailusta postauksessa Seikkailu Shinjukussa ja Shibuyassa. Käy ihmeessä kurkkaamassa sekin.

Kauppojen peliosastoista ja shoppailusta


Yodobashi Camera, Fukuoka



Fukuokassa yövyimme Clio Court Hakata -hotellissa, joka sijaitsee kaupungin päärautatieaseman kupeessa. Siinä vieressä oli kaikenlaisia kauppoja ja myös valtava kodintekniikkaliike Yodobashi Camera, jossa sitten yhtenä iltana päätettiin ihan vain piipahtaa. Seuralaiset luovuttivat lopulta ja palasivat hotellille, me kolusimme siellä lähes puolitoista tuntia vielä sen jälkeen. Ostoksia ei lopulta kertynyt juurikaan, mutta pelkästään kiertelykin oli mielenkiintoista.

Peliosasto oli kiitettävän iso ja tarjontakin monipuolinen. Tajusin ensimmäistä kertaa, miten paljon PS Vitalle ja Nintendo 3DS:lle onkaan pelejä. Suomen pelihyllyjä katsellessa voisi nimittäin kuvitella, ettei niille ole kuin ihan pari hassua peliä tarjolla. Puolittain alkoi houkutella Vitan hankkiminen kaikkea sitä JRPG-valikoimaa tuijotellessa, mutta en tiedä, kuinka paljon peleistä on tuotu ylipäätään länteen...

Bongasin myös Final Fantasy XII: The Zodiac Agen -mainoskotelon ja pakkohan sitä oli päästä vähän hiplaamaan. Pelin olisi voinut kai ennakkovarata tuolta, mutta luonnollisestikaan en varausta tehnyt. Ostan sen ihan täältä kotimaan konnuilta. Silti oli jotenkin kauhean kivaa päästä hetkeksi pitelemään koteloa käsissään. Joo, tiedän olevani höpsö.

Myös Final Fantasy XIV: Stormbloodia mainostettiin näkyvästi (muuallakin kuin tuolla), koska se on ihan juuri kohta ilmestymässä. Lisäksi tuleva Dragon Quest XI tuntui olevan varsin kova sana ja esimerkiksi Slime-pehmoleluja oli saatavissa miltei kaikissa kuviteltavissa olevina kokoina ja väreinä.

Aru Aru City, Kitakyushu



Aru Aru City ei ole yksittäinen kauppa vaan kauppakeskus, joka on omistettu kaikenlaiselle nörttimateriaalille. Siellä on mm. mangamuseo, mangakauppoja, käytettyjen figuurien kauppa, cosplay-kuvauspalvelu ja tällä hetkellä myös Tales of Berseria -kahvila, kuten tuossa aiemmin kerroin. Kunnon otaku saa siellä tuhlattua hyvän siivun päivästään ja ihan hävettää, kuinka kauan seuralaisemme saivat odotella, kun me vain komusimme kauppoja "ihan pikaisesti" läpi.

Olin ennen reissua vannonut, etten upota enää jenin jeniä ufo catchereihin, koska siinä ei voi kuin hävitä. Toisin kuitenkin kävi. Ensin bongasin yksinäisen Vaanin, joka oli joutunut ansaan lukuisten Nyanko-senseiden (Natsume yuujinchou -anime) kanssa (!), ja sitten kokonaisen ufo catcherin täynnä vangittuja Final Fantasy -hahmoja (!!). Yritettiin kovasti pelastaa edes yksi, mutta eihän siitä mitään tullut. Ufo catcherit ovat jotain sellaista, jota me ei vain osata.

Ufo catchereita pääsee yleensä testaamaan kohtuulliseen kertahintaan (100-300 jeniä), mutta voin silti kuvitella niiden olevan omistajilleen varsin kannattava bisnes. Palkinnot ovat houkuttelevia, mutta niitä on tuskaisen vaikea saada ulos, ellei ole ihan pro hommassa.

Pelastin kuitenkin 2nd hand -kaupasta tällaisen pienen mandragoran (FFXIV), koska hinta oli kerrassaan edullinen. Illalla hotellissa otimme tapahtuneen kunniaksi yhteisselfien.



Eräästä kaupasta tarttui myös mukaan Granblue Fantasyn ensimmäinen ranobe eli lyhytromaani. Se on japaniksi ja kanjeja vilisee sitä tahtia, etten toistaiseksi osaa lukea sitä. Ehkäpä kuitenkin jonain päivänä saan sen käännettyä omaksi ilokseni.

Akihabara, Tokio



Akihabara on Tokion kaupunginosa, josta varmasti jokainen otaku ja/tai JRPG-fani on kuullut. Siellä myydään paitsi elektroniikkaa, myös anime- ja mangasarjojen sekä pelien oheistuotteita. Se on otakujen krääsätaivas, jonne voi halutessaan upottaa käsittämättömiä määriä rahaa.

Kuvia tuli räpsittyä nyt melko vähän, sillä kyseisenä päivänä oli jokseenkin uuvahtanut olotila. Lisäksi tällä kertaa tuntui, ettei oheistuotetarjonta kohdannut oman maun kanssa. Edellisillä vierailuilla olen rontannut hotellille huomattavasti suuremman saaliin. Kyse ei ollut siitä, etteikö tavaraa olisi ollut tarjolla. En kuitenkaan tarvitse kymmentä avaimenperää tai seitsemää uutta kynää tai edes tyynyä suosikkihahmostani. Okei, ihan vakavissani harkitsin ostavani Dezel-tyynyn (Tales of Zestiria), mutta minua kiellettiin. Voitko kuvitella? Uskomatonta!



Huvikseni bongailin kivoja Final Fantasy -juttuja, joita en kuitenkaan ostanut. Chocobo- ja moogle-kännykkäkorut olivat kyllä ihania, mutta minun kännykkääni niitä ei saisi kiinnitettyä, koska lenksulle ei ole paikkaa ja kuulokkeita käytän niin usein, että en halua niiden tilalle laittaa korua. Myös tuo mukista kurkisteleva chocobo oli kerrassaan ihastuttava, itse mukista nyt puhumattakaan.

Pääsin myös paijailemaan Final Fantasy IX:n Vivi-pehmoa, jota olen katsellut jo aiemminkin. Hinta oli kuitenkin sen verran suolainen (5900 jeniä ilman veroja, reilut 50 euroa), etten lopulta raaskinut sijoittaa siihen. Toisaalta vähän harmittaa, toisaalta se kyllä ylitti yksittäisostosten budjettini. Noh, sellaista se välillä on. Kaikkea ei voi saada ja onhan minulla noita muita pehmoja nurkat täynnä.

Jotain pientä kuitenkin tarttui minunkin matkaani.


Ostin Square Enix Cafen kaupasta tuollaisen pienen goobbue-pussukan, jonka saa esim. roikkumaan laukusta, ja kaksi kappaletta Final Fantasy XIV -washiteippejä, joiden ostamisen olin itse asiassa suunnitellut jo etukäteen. Näitä ei korkeiden postikulujen takia kannata oikeastaan ryhtyä tilailemaan eli nyt oli syytä käyttää tilaisuus hyväkseen. Lisäksi nappasin matkaan vielä kynän, jota koristaa Granblue Fantasyn Rackam. Kynä on onneksi osoittautunut varsin kelvolliseksi.

Muista hassuista pikkujutuista




Kuten aiemmin tuli mainittua Dragon Quest on Japanissa kova juttu ja se kyllä näkyi katukuvassa. Slime-hahmolla mainostetaan vaikka ja mitä. Fukuokan hotellimme viereinen Lawson myi slime-kuvalla varustettuja lämpimiä annoksia jotakin ruokaa mukaan otettavaksi. Kaipa tuo jonkinlainen lihamuki on, ei lopulta tullut testattua, kun miltei aina oltiin syöty juuri ennen hotellille menoa, jolloin haettiin kyseisestä konbinista vettä ja muuta juotavaa illaksi.

Lisäksi törmäsimme slimen kuvalla varustettuun pesuainemainokseen. Ilmeisesti limalla on myös puhdistavia vaikutuksia.

Myös Stormbloodin mainoksia tuli nähtyä vähän siellä ja täällä. Moni elektroniikkaliike pyöritti niitä tv:stään ja minulla on sellainen mielikuva, että olisin jossain junassakin mainoksen nähnyt. Ne tosin mainostivat ihan rehellisesti peliä eivätkä ihan mitä sattuu tuotteita.


Tokiossa yövyimme Asia Center of Japan -hotellissa. Meidän kerroksemme aulassa oli useita eri automaatteja, mutta hilpeyteni heräsi erityisesti Cup Noodle -automaatin kohdalla. Taitaisi Final Fantasy XV:n Gladio viihtyä tässä hotellissa. Nuudelien kaveriksi viereisestä automaatista sai esimerkiksi olutta palan painikkeeksi. En tosin ole kuppinuudelien ystävä, joten makuelämys jäi tällä kertaa kokeilematta.

Paljon vielä näkemättä?


Reissu oli jälleen kerran antoisa ja jätti tutun nälän. Lisääkin kelpaisi, joskin on taas tovi säästettävä, ennen kuin on varaa hypätä lentokoneeseen. Olen varma, että Japanilla on edelleen paljon annettavaa JRPG-fanin näkökulmasta. Seuraavalla reissulla yritän taas löytää uusia juttuja ja kenties testata niitä, joita nyt pääsi vain vilkaisemaan.

Haaveiletko peliaiheisesta Japanin matkasta tai oletko jo käynyt sellaisella?

Lue myös


Vierailu Tokion Eorzea Cafessa
Seikkailu Shinjukussa ja Shibuyassa
Tuliaisia Nousevan auringon maasta


http://www.pelit.fi/

PS. Ethän unohda meneillään olevaa "Tuliaisia Japanista" -arvontaa. Käy nyt ihmeessä osallistumassa!

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Videopelimeme: päivä 25 - eeppisin pelikohtaus

Viimeisessä videopelimemessä käsittelen mielestäni eeppisintä pelikohtausta. Luonnollisesti poimin sen yhdestä suosikkipelistäni.



Videopelimeme on vihdoin tullut tiensä päähän noin 1,5 vuotta sen aloittamisen jälkeen (ja jotkut tekivät tämän yhdessä joulukuussa. Olenkohan vähän hidas?). Nyt on vuorossa siis viimeinen postaus tähän sarjaan ja sen jälkeen voin vihdoin pyyhkäistä sen pölyt käsistäni.

Päivä 25 - Eeppisin pelikohtaus


JRPG on ylipäätään eeppistä maailman pelastamista, joten sinällään yhtä eeppistä kohtausta voisi olla hankala eritellä. Lähdinkin pohtimaan asiaa siitä näkökulmasta, mikä on ollut itselleni eeppinen hetki jonkin pelin parissa. Vastaus on erittäin selvä, vaikka tässä nimenomaisessa kohtauksessa ei siitä maailman pelastamisesta puhuta.

Katsotaanpa kohtaus ja palataan sen jälkeen perusteluihin. Huom! Jos et ole pelannut Final Fantasy XII:ta ja haluat säästyä spoilereilta ennen The Zodiac Age -version korkkaamista, suosittelen että skippaat tämän videon ja sen jälkeiset perustelut. Ne vilisevät spoilereita.




Kyseinen kohtaushan on Final Fantasy XII:n loppupuolella. Balthier joutuu melkoiseen tunteiden höykytykseen, kun Cid haihtuu ilmaan. Vain hieman tämän jälkeen Fran lyhistyy ja alkaa puhua siitä, kuinka Balthierin täytyy paeta paikalta sellaiseen sävyyn kuin ei olisi itse tulossa mukaan ollenkaan.

Luin joskus netistä tulkinnan, jonka mukaan tuossa kohtaa Cidin henki possessoi Franin ja sanat olisivat itse asiassa Cidin. Tämä on yksi mahdollisuus, mutta sisäinen fanityttöni näki tuon kohtauksen aikoinaan toisin.

Minulle oli pelin ensimetreiltä asti selvää, että Fran ja Balthier ovat pariskunta. Todennäköisesti he ovat olleet yhdessä jo useamman vuoden, sillä heidän välillään on sellaista huumoria, jota tuoreessa suhteessa ei vielä uskalleta viljellä. Suhteessa yhdistyvät tiivis toveruus, rakkaus ja ystävyys yhdeksi suureksi kimpuksi.

Tapahtumien edetessä Balthier kuitenkin näyttää viihtyvän yhä paremmin Ashen seurassa ja jopa keskustelee tämän kanssa menneisyydestään. Franin silmiin tilanne saattaa näyttää siltä, että Balthier etääntyy hänestä hiljalleen ja haluaakin kenties vaihtaa vieranaisen ihmisnaiseen. Oli totuus mikä tahansa, tällainen ajattelu on omiaan aiheuttamaan joko mustasukkaisuuden puuskan tai joissain tapauksissa luovuttamisen. Fran ei vaikuta suoranaisen mustasukkaiselta tyypiltä, sen sijaan hän voisi hyvinkin ajatella, että Balthierin on parempi ihmisen kanssa pelkästään jo sen takia, että Fran on piraattia reilusti vanhempi ja elää huomattavasti pidempään. Franin sydän särkyy joka tapauksessa jossain vaiheessa, Balthierin menettäminen on väistämätöntä, mutta miehen ei tarvitse kärsiä lajien erilaisuudesta. Luovuttaminen ja siten Balthierille onnen tarjoaminen voi siis näyttäytyä loogisena ratkaisuna.

Franin ajoitus on kamala, koska Cid on juuri haihtunut ja Balthierilla on varmasti melkoinen myrsky käynnissä sisällään. Usvapurkaus kuitenkin vaikuttaa Franiin voimakkaasti, kenties jopa niin vahvasti, että hän saattaa ajatella kuolevansa joka tapauksessa tuossa hetkessä. On aika työntää Balthier matkaan, antaa piraatin lentää pois prinsessansa kanssa.

Balthier ei kuitenkaan ole tilanteesta samaa mieltä. Fran on kenties ollut jo vuosia hänen turvasatamansa ja kotinsa, kun sillat lapsuudenperheeseen ja Archadiaan on poltettu. Hän ei ole valmis päästämään irti rakastamastaan naisesta, ei varsinkaan, kun on juuri lopullisesti menettänyt isänsä. Hän on valmis jättämään Pharoksen majakan taakseen, mutta haluaa Franin mukaansa. Ehkäpä loppuelämäkseen.

Minulle tuo kohtaus oli Franin ja Balthierin pelin aikaisen suhteen huipennus. Nieleskelin kyyneleitä sitä seuratessa ja rakastan sitä edelleen. Se on minulle eeppinen hetki, jossa Fran rakastaa Balthieria niin paljon, että on valmis päästämään hänet lentoon, mutta Balthier rakastaa Frania niin paljon, ettei suostu levittämään siipiään, ellei Fran seuraa mukana. Se on eeppistä rakkautta ja siten eeppisin pelikohtaus minulle.

Loppusanat


Tämän postaussarjan kirjoittaminen on ollut yhtä aikaa sekä kivaa että raskasta. En oikeastaan tajunnut, mihin sitouduin, kun lähdin juttuun mukaan. Toiset saivat helposti kuukaudessa postattua omansa, mutta minä pysähdyin pohdiskelemaan aiheita ja välillä tunsin olevani totaalisen jumissa, kun en löytänyt mielestäni sopivaa vastausta. Tiedä sitten, mistä tuokin johtui. Ehkä toiset vain ovat minua nopeampia kirjoittajia ja tuntevat makunsa paremmin kuin minä omani.

Silti videopelimeme on ajoittain ollut myös helpotus. Kun olen harhaillut postausten suossa ja epäröinyt, mihin aiheeseen tarttuisin seuraavaksi, se on aina ollut sopivasti tyrkyllä. Se on ollut varma nakki, joka täytyy joka tapauksessa jossain kohtaa kirjoittaa. Monia postauksia on päätynyt roskakoriin eikä nähnyt koskaan päivänvaloa, mutta videopelimeme selviytyi loppuun asti. Olen ehkä vähän ylpeäkin siitä.

Nyt kutkuttaisikin vähän tarttua johonkin uuteen vastaavaan kokonaisuuteen. Mikäli sinulla on  hyvä kysely tiedossa, sen voi jakaa kommentissa. Mieluusti toki sellainen, jonka pystyn blogin teemoihin sopeuttamaan (JRPG ja/tai pelaaja-lifestyle).

Videopelimeme kokonaisuudessaan


Päivä 01: Ensimmäinen videopelini
Päivä 02: Lempipelihahmoni
Päivä 03: Peli, joka ei ole saanut ansaitsemaansa arvostusta
Päivä 04: Salainen pahe -pelini
Päivä 05: Pelihahmo, johon samastun
Päivä 06: Inhottavin pelihahmo
Päivä 07: Suosikkipelipariskunta
Päivä 08: Paras pelisoundtrack
Päivä 09: Surullisin pelikohtaus
Päivä 10: Paras pelattavuus
Päivä 11: Suosikkipelijärjestelmä
Päivä 12: Peli, jota kaikkien pitäisi pelata
Päivä 13: Peli, jonka olet pelannut yli 5 kertaa
Päivä 14: Nykyinen peliaiheinen taustakuvasi
Päivä 15: Peli, jossa on parhaat välianimaatiot
Päivä 16: Suosikkipahis
Päivä 17: Suosikkisankari
Päivä 18: Kuva peliympäristöstä, jossa asuisin
Päivä 19: Suosikkigenre
Päivä 20: Pelin jatko-osa, johon petyin
Päivä 21: Peli, jossa on parhaimmat grafiikat
Päivä 22: Peli, jota aiot pelata lähiaikoina
Päivä 23: Paras ääninäyttely
Päivä 24: Peli, josta en uskonut pitäväni, mutta aloinkin pitää
Päivä 25: Eeppisin pelikohtaus

http://www.pelit.fi/

PS. Ethän unohda meneillään olevaa "Tuliaisia Japanista" -arvontaa. Käy nyt ihmeessä osallistumassa!

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Tuliaisia Japanista -arvonta (päättynyt!)

Blogissa ei ole pitkään aikaan ollut arvontaa, joten halusin järjestää sellaisen Japanissa vierailemisen kunniaksi. Lukijat ovat minulle rakkaita. Siispä on kiva muistaa teitä aina silloin tällöin jollain muullakin kuin pelkästään uusilla blogipostauksilla.


Koska blogi painottuu JRPG-peleihin, päätin että arvonnan palkinnot painottuvat samoin. Japanissa pyöriessä kasasin kaksi pientä settiä, joista voit valita, kumman arvontaan haluat osallistua (voit toki osallistua molempiin, mutta voittaa korkeintaan yhden setin).

Arvonnan palkinnot


Setti 1: Sorey-avaimenperä ja Normin-bussikorttitasku (Tales of Zestiria)



Sorey-avaimenperää pystyy halutessaan käyttämään myös kännykkäkoruna, mutta sen isohkon koon vuoksi itse ehkä kiinnittäisin siihen avaimeni. Jokainen kuitenkin makunsa mukaan.

Norminin takana on tasku, johon saa sujautettua bussikortin. Lisäksi tässä mallissa on vetoketjullinen tasku, johon voi laittaa muuta omaisuutta. Tämän voi kiinnittää laukkuun tai vaikkapa housujen vyölenkkiin, josta se sisäänkelautuvan remminsä ansiosta on helppo piipata bussikortinlukijaan.

Setti 2: Stormblood-juliste ja Aymeric-avaimenperä (Final Fantasy XIV)



Juliste on mitoiltaan n. 30 cm x 42 cm ja siihen on kuvattu Stormblood-aiheinen taidekuva. Avaimenperää puolestaan koristaa pelistä tuttu Aymeric de Borel.

Arvonnan säännöt


Aikataulu
  • Arvonta alkaa tänään maanantaina 5.6.2017
  • Arvonnan osallistumisaika päättyy sunnuntaina 18.6.2017
  • Palkinnot arvotaan osallistujien kesken maanantaina 19.6.2017, jolloin myös julkistan tulokset blogissa

Osallistuminen ja arpojen määrä
  • Arvontaan osallistutaan kommentoimalla tätä postausta 18.6.2017, klo 23:59 mennessä
  • Kommentoimalla tätä postausta osallistut arvontaan ja saat yhden arvan
  • Olemalla blogin lukija saat yhden lisäarvan (liittyä voi sivupalkissa olevasta painikkeesta, vaatii Google-tunnukset)
  • Seuraamalla Twitterissä, Instagramissa tai Facebookissa saat myös yhden lisäarvan
  • Yhteensä voit siis saada kolme arpaa tekemällä kaikki yllämainitut

Kommentin sisältö

Kerro kommentissasi
  • Monellako arvalla osallistut. Esim. "Olen lukija, osallistun kahdella arvalla" tai "Osallistun vain arvontaan 1:llä arvalla" tai "Osallistun kolmella arvalla, olen lukija ja seuraan Instassa"
  • Minkä palkintosetin haluat voittaa, esim. "Haluan voittaa setin 1" tai "Osallistun sekä setin 1 että setin 2 arvontaan"
  • Lisää jokin yhteystieto, jolla tavoitan sinut, jos voitat arvonnassa
  • Kommenttiin saa toki kirjoittaa muutakin halutessaan

Huom!
  • Allekirjoittaneen sukulaiset eivät saa osallistua arvontaan. Te saatte muutenkin tuliaisia reissulta
  • Palkintoa ei voi vaihtaa rahaksi vaan se luovutetaan sellaisenaan arvonnan voittajille
  • Postitan palkintosetit voittajille


Onnea matkaan kaikille osallistujille!


http://www.pelit.fi/

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Lost Sphear - toisinto I am Setsunasta vai jotain erilaista?

I am Setsuna saa ensi vuonna seuraajan, jossa on paljon samaa henkeä ja visuaalista ilmettä. Tarjoaako peli muuten samaa settiä vai onko luvassa jotain uutta? Pohdiskelin Lost Sphearia tuoreen julkistuksen ja trailerin tiimoilta.



Square Enix julkisti ihan hiljattain I am Setsunan seuraajan eli Tokyo RPG Factoryn tällä hetkellä työstämän Lost Sphearin. Peli ilmestyy vuoden 2018 alkupuoliskolla PlayStation 4:lle, Nintendo Switchille ja Steamiin PC-pelaajien iloksi. Tarina kertoo nuoresta pojasta, joka näkee unen, missä hänen kotikaupunkinsa katoaa. Yhdessä tovereidensa kanssa poika haluaa estää maailmaa katoamasta.

Virallinen traileri:



Vaikka Lost Sphear on I am Setsunan seuraaja, se ei jatka pelin tarinaa tai liity sen maailmaan millään tavalla. Se on oma, itsenäinen kokonaisuutensa samalla tavalla kuin Final Fantasy -sarjan eri osat. Silti yhteneväisyydet I am Setsunan kanssa ovat ainakin ennakkotietojen ja trailerin perusteella selkeästi tunnistettavissa.

Tuttu henkäys


Lost Sphear tuo visuaalisesti välittömästi mieleen I am Setsunan. Maisemat eivät tällä kertaa peity pelkkään lumeen vaan niissä näyttäisi olevan enemmän vaihtelua. Graafisesti ne kuitenkin ovat hyvin samankaltaisia kuin edeltäjässään.


Maisema on kuvissa erilainen, mutta hahmojen olemus ja tunnelma hyvinkin samankaltaisia. Heti kun näin videolla tyypin seisomassa kielekkeellä, mielleyhtymäni I am Setsunaan oli hyvin vahva. Hetken jopa epäilin kielekkeen olevan sama, mutta kun tarkastelin kuvakaappauksiani I am Setsunasta, totesin niissä sittenkin olevan eroja. Kyse siis tuskin on samasta paikasta (tai maailmastakaan), mutta yhtymäkohdat ovat vähintäänkin henkisellä tasolla olemassa.

Totuttuun JRPG-henkeen Lost Sphearissa lähdetään pelastamaan maailmaa. Ilmeisesti tällä kertaa tarina ei kuitenkaan sisällä samanlaista uhrautumisen teemaa kuin I am Setsunassa, mutta toisaalta en yllättyisi, jos jotain sensuuntaistakin tulisi myöhemmin vastaan.

Taistelusysteemin on kerrottu olevan samankaltainen ATB kuin I am Setsunassakin, mutta ilmeisesti sitä on jollain tavalla kuitenkin kehitetty pelaajalle ystävällisemmäksi. Kenties kuulemme tarkempia yksityiskohtia myöhemmin.

Videon perusteella viholliset ovat joka tapauksessa hyvin samanlaisia kuin edeltäjässä. Ärsytys nostikin välittömästi tuttua päätään, kun näin pirulliset pingviinit ruudulla (ja minä yleensä pidän pingviineistä!).

Hahmomallit ovat samanoloisia kuin I am Setsunassa, mutta vielä emme tiedä, millaisia persoonia meille tällä kertaa esitellään. Oma veikkakseni on, että saamme kattauksen JRPG:n perinteisistä hahmotyypeistä, mutta katsotaan, meneekö veikkaukseni täysin metsään. Ehkä minut yllätetään aivan uudenlaisessa hahmolla (tai sitten ei, koska peli syleilee mennyttä samalla tavalla kuin edeltäjänsä).


Outo odotus


Blogia ahkerasti lukeneet tietävät, ettei I am Setsuna kolahtanut minuun läheskään täysillä. Minun piti puolittain pakottaa itseni pelaamaan se loppuun. Pelissä oli paljon hyvää, mutta se kaivoi menneisyydestä myös joukon asioita, joita en oikeastaan kaipaa, ja lisäsi soppaan omia mausteitaan, joista puolestaan en niin välittänyt.

Tästä syystä suhtautumiseni Lost Spheariin on ristiriitainen. Jos en olisi pelannut I am Setsunaa pohjalle, odottaisin tätä luultavasti jo kieli vyön alla roikkuen. Nyt sen sijaan muistuttelen itselleni, ettei kannata kasvattaa hypeä liian suureksi, ettei romahdusta tule sitten, kun peli vihdoin on käsissä.

Toisaalta haluan uskoa, ettei peli ole pelkkä kopio edeltäjästään. Maisemat eivät ole enää silkkaa ankeaa lumimestaa (en ole koskaan pitänyt lumipaikoista JRPG:ssä) vaan nyt on tarjolla jotain muutakin. Äkkiseltään pelistä tulee talven sijaan mieleen syksy, mutta ainakin trailerissa vilahtanut kieleke oli kesäisen vihreä, joten kenties emme nyt jumitu yhteen vuodenaikaan.

Jos jatkuvaa lumessa kahlaamista ei lasketa, tykkäsin I am Setsunan visuaalisesta ilmeestä hyvinkin paljon. Siinä mielessä myös Lost Sphearin ilme miellyttää minua suuresti ja oletan jo ennakkoon viehättyväni siitä pelaamisen aikana.

I am Setsunan hahmot olivat ihan kivoja, vaikkeivät aiheuttaneet suuria väristyksiä sisimmässä. Tämä on se taso, mitä vähintään odotan myös Lost Sphearilta, mutta en pahastu, jos saan vähän suuremman elämyksen hahmoista ja heidän välisestä kemiastaan. Se on kuitenkin minulle monissa peleissä se mauste, josta eniten hyvän juonen ohella tykkäilen.

Taistelusysteemi on ehkä se juttu, mikä minua eniten pelissä arveluttaa näin etukäteen. Minulla oli tuskaisia vaikeuksia joidenkin bossien ja jopa rivivihollisten kanssa I am Setsunassa enkä missään vaiheessa päässyt kunnolla kiinni hahmojen kykyihin tai kehitykseen. Varmasti mukana oli omaa vikaakin, mutta mielestäni peli myös selitti asiat yliolkaisesti. Toisaalta lopputaistelut hoituivat niin heittämällä, että suorastaan ihmettelin tilannetta.

Nyt siis pelkään, että Lost Sphearin kanssa käy samalla tavalla ja turhaudun peliin taistelemisen vuoksi, vaikka se muuten voisi ollakin tosi jees. Se olisi varsin kurja kokemus, koska salaa olen siitä jo vähän innoissani (voi aivot, miksi teette tämän minulle?!).

Mitäpä tässä voisi enempää sanoa? Peli meni hankintalistalle, mutta yritän olla laittamatta sen niskaan liian suuria odotuksia. Onpahan nyt ainakin ensi vuodeksi tiedossa yksi uutuuspeli, jolla voin itseäni viihdyttää.

Mitä sinä ajattelet Lost Sphearista? Aiotko hankkia vai mietitkö vielä?

Lue myös:


I am Setsuna - uusi peli täynnä tuttuutta
Setsuna tarjosi lämmintä henkeä ja kylmiä puistatuksia



http://www.pelit.fi/

PS. Ensi viikolla blogissa julkaistaan arvonta, joten nyt kannattaa pysyä kuulolla!