keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Videopelimeme: päivä 17 - suosikkisankari

Aloitin tämän haasteen kirjoittamisen tammikuussa 2016 ja näköjään jatkan sen parissa edelleen. Ei silti lannistuta, kyllä tämä joskus valmiiksi tulee. Hitaus ehkä kertoo vain siitä, että on ollut paljon muutakin mielenkiintoista kirjoitettavaa.



Päivä 17: Suosikkisankari


Edellisellä kerralla kirjoitin pahiksista, mikä oli vaikeaa, koska en osannut nimetä yhtä suosikkia. Sankarien kanssa on vähän sama homma. Tykkäilen monistakin sankarihahmoista siitä huolimatta, että koen jonkinlaista päähahmoallergiaa. Pidän heistä eri syistä enkä haluaisi välttämättä laittaa heitä tiukkaan järjestykseen.

Tästä syystä taidan tehdä samalla tavoilla kuin pahisten kohdalla ja kertoa, millainen on mielestäni hyvä JRPG-sankari. Samalla tulee ehkä muutama sana sanottua niistä omista suosikeistakin.

1. Tarttumapintaa antava luonne ja persoona

Pelaajan makuun sopiva luonne ja persoona ovat aika pitkälti sidoksissa pelaajan henkilökohtaiseen makuun, joten mitään absoluuttista totuutta ei voi löytää. Katson kuitenkin, että tässä kohtaa minun subjektiivinen (ja joskus vaihtelevakin) totuus riittää. Muilla on sitten oma totuutensa.

Pidän sankareista, joilla on jo vähän enemmän ikää ja elämänkokemusta kuin teini-ikäisellä. JRPG:n kohdalla tämä usein tarkoittaakin sitä, ettei pelin päähahmo nouse omaksi suosikikseni vaan jokin toinen hahmo ajaa ohitse.

Hahmon persoonassa on hyvä olla särmää, mutta ei ärsyttävyyteen asti. Pidän myös siitä, ettei sankari ole puhtoisen valkoinen vaan hänestä löytyy harmaansävyjä. Täydellistä antisankaria ei tietenkään voi sankarina nähdä, mutta mielestäni sankarihahmokin saa olla inhimillinen, erehtyä ja vaikka kiukuta, jos siltä tuntuu.

Minuun on iskenyt esimerkiksi Final Fantasy XII:n Balthier Bunansa, jolla riittää persoonaa ja joka ei ole pelkästään puhtoinen hyvis, muttei missään nimessä pahakaan. Toisena esimerkkinä voisin nostaa Star Ocean: Integrity and Faithlessnessin Fidel Camuzen. Hän on virkistävän asiallinen aikuinen nuoreksi mieheksi, vaikka hän ehkä taipuu enemmän puhtaan valkoisen kuin harmaan puolelle persoonassaan. JRPG:n ohitse mainittakoon uusi Tomb Raider eli Lara Croft. Myös hän on ihanan persoonallinen ja inhimillinen, vaikka joutuu tekemään ja kokemaan hirveitä asioita.

2. Uskottava tarina

Sankarin tarina kaipaa uskottavuutta. Mitä hänelle on tapahtunut aiemmin? Miksi hänestä on tullut sellainen kuin hän on? Uskottava tarina voi rakentua monista elementeistä ja myös yksityiskohdilla on merkitystä. Tarinan pitää sopia paitsi hahmolle, myös pelin maailmaan.

En edes pidä Final Fantasy X:n Tiduksesta, mutta mielestäni hänen ärsyttävää persoonaansa taustatarina tukee erittäin hyvin. Tidus on elänyt koko lapsuutensa isänsä menestyksen varjossa jopa siinä määrin, ettei oma äitikään ole kiinnittänyt häneen erityistä huomiota. Ei mikään ihme, että hänestä on tullut sellainen koheltaja ja rasittava huutelija, jollain tavalla lapsi sitä huomiota itselleen hakee, jos ei hyvällä saa. Saat siis anteeksi, Tidus, mutta en kyllä varmaan silti koskaan opi sinua rakastamaan. Sori.

3. Riittävä motivaatio

Pelkkä kiehtova persoona ja sopiva taustatarina eivät vielä riitä tekemään sankarista hyvää vaan hänellä täytyy myös olla motivaatio. Sankari tekee tarinassa jotakin, JRPG:ssä usein pelastaa maailmaa, mutta pelin edetessä pelaajalle täytyy muodostua käsitys siitä, miksi sankari näin toimii. Löyhällä käsikirjoituksella päästään lopputulemaan, jossa sankari tekee tekonsa, koska niin kuuluu tehdä ja niin on oikein. Hieman paremmalla sitten otetaan huomioon myös henkilökohtaiset motiivit toimia. Niiden ei toki tarvitse sulkea pois ylevää auttamisen halua.

Final Fantasy XIII:ssa pidin erityisesti Oerba Yun Fangista. Hän ei tosin ole pelastamassa maailmaa vaan on valmis tuhoamaan sen omista henkilökohtaisista syistään. Vanille on Fangille kaikki kaikessa ja omien sanojensa mukaan hän on valmis repimään alas taivaan, jos niin tarvitsee Vanillen pelastamiseksi tehdä. Rakkaus Vanilleen ajaa Fangia eteenpäin ja motivoi kaikkea hänen toimintaansa.

Hieman toisenlainen esimerkki taas on Star Ocean: Integrity and Faithlessnessin Victor Oakville. Pinnalta katsottuna hän näyttää yleviä periaatteita noudattavalta ritarilta, joka tekee asiat siksi, että ne ovat oikein. Kun pintaa alkaa raapia, paljastuu muutakin. Victor on toki periaatteen mies, mutta hänen menneisyydessään on tapahtunut asioita, jotka ovat jättäneet syyllisyyden pilven leijailemaan hänen päänsä päälle. Tästä syntyykin vaikutelma, että teoillaan Victor ostaa itselleen puhtaampaa omatuntoa, hän yrittää hyvittää menneitä tapahtumia.


Samalla tavoin kuin hyvällä pahiksella on inhimillisyyttä, sitä on myös hyvällä sankarilla. Hänet on koottu palasista, jotka voimme tunnistaa itsestämme. Hänellä on pyrkimys hyvään, mutta sisäiset ristiriidat voivat ajaa hänet tekemään myös ei-niin-hyviä ratkaisuja ja ylevien tekojen takana voi olla myös itsekkäitä motiiveja.


Tulossa seuraavaksi: Kuva pelin ympäristöstä, jossa mieluusti asuisit

Sinua saattaisi kiinnostaa:


Lara ja Lara
Ajatuksia hahmoista osa 3: Fang

http://www.pelit.fi/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti