tiistai 14. helmikuuta 2017

Pelaaminen ja ystävyyssuhteet

Pelaamisen kohdalla kuulee usein puhuttavan pimeissä kammioissaan yksin viihtyvistä tyypeistä, joiden fyysinen terveys ja sosiaaliset suhteet kärsivät elämäntavoista. Näistä epäsosiaalisista mörökölleistä ollaan huolissaan ja toiveena on, että katse irtoaisi ruudusta ja kuulokkeet putoaisivat päästä, jotta aito sosiaalisuus pääsisi valloilleen. Ystävänpäivän kunniaksi ajattelin tarjota toisenlaisen näkemyksen pelaajien sosiaalisuuteen.


Tällä viikolla postaus tuleekin poikkeuksellisesti jo tiistaina, minkäpä muunkaan kunniaksi kuin ystävänpäivän. Nyt ei kuitenkaan lähdetä pohdiskelemaan ystävänpäivän syvintä olemusta vaan pelaamista ja ystävyyssuhteita. Voisiko näillä olla jotain tekemistä keskenään?

Mielikuva pelaajista

Kuvitelmat huoneessaan yksinään viihtyvästä olmista, jolle muille puhuminen on vaikeaa, tuntuu elävän ihmisten mielissä. En sano, etteikö tällaisiakin pelaajia voisi olla olemassa, mutta rohkenen väittää, ettei mielikuva vastaa kuitenkaan todellisuutta enemmistön osalta. Pelaajat ovat yhtä paljon tai vähän sosiaalisia kuin muutkin ihmiset, sosiaalisuuden määrä on enemmän kiinni persoonasta kuin harrastuksista.

Jopa sillä huoneessaan viihtyvällä, harvemmin ulkona käyvällä pelaajalla voi olla vilkas sosiaalinen elämä. Se ei vain näy vaikkapa vanhemmille, jotka eivät hänen kanssaan pelimaailmoissa seikkaile. On helpompi huomata kylässä käyvä kaveri kuin sellainen, jolle viestitellään näppis sauhuten chatissä tai höpötetään pelin tiimellyksessä mikrofonin kautta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että myös monet sellaiset asiat, joita ei voi nähdä, ovat kuitenkin olemassa. Näin on monesti pelaajan kavereidenkin kohdalla.

Kannattaa myös muistaa, että joskus ihmisen elämäntilanne voi olla sellainen, ettei hänellä syystä tai toisesta ole positiivisia, perheen ulkopuolisia sosiaalisia kontakteja. Kenties koulussa ei ole kavereita tai työporukan kanssa ei vain tule juttuun eikä muuta sosiaalista piiriä ole kertynyt. Silloin joku hakeutuu vaikkapa pubeihin istuksimaan, toinen uppoaa Netflixin syövereihin ja kolmas napauttaa pelikoneen auki. Kenties juuri tuo pelaaja onnistuu luomaan sosiaalisia kontakteja, jotka kannattelevat rankan vaiheen ylitse.

Minun on pakko myöntää, että juuri peleistä tykkäävien kavereiden löytäminen on ollut kannatteleva tekijä elämässäni. Putosin aikoinaan monista porukoista, kun totesin, ettei kostea elämäntyyli vain ole minua varten. Olisin luultavasti masentunut, jos minulla ei olisi ollut Internetin kautta löydettyjä mahtavia ystäviä.

Pelimaailman sisäinen sosiaalisuus ja ystävyys


Varsinkin moninpeleissä on pelaamisen lisäksi mahdollisuus tutustua ihmisiin. Pelaaja joutuu miltei väkisinkin muodostamaan tiimin toisten pelaajien kanssa. Toki voi jättää kommunikoimatta tiiminjäsenten kanssa, mutta on oikeastaan kaikkien etu, jos puheyhteys syntyy. Silloin yhteisen tavoitteen saavuttaminen helpottuu kummasti.

Nämä tuttavuudet voivat jäädä pinnallisiksi, mutta aina toisinaan moninpelissä voi kohdata tyypin, jonka kanssa kemiat osuvatkin kohdalleen. Jutut ja persoona tuntuvat kivoilta, läppä lentää ja on kiva hakeutua uudestaan pelaamaan saman hepun kanssa. Yhtäkkiä sitä huomaa keskustelevansa vaikkapa pelin sisäisessä chatissä uuden tuttavan kanssa, vaikkei juuri sillä hetkellä ole syytä pelata yhdessä. Ystävyys lähtee muodostumaan.

Omat moninpelikokemukseni ovat lähinnä Final Fantasy XIV:stä. Toki välillä kohdalle on osunut henkilöitä, jotka eivät vaivaudu vastaamaan tervehdyksiin eivätkä edes heille suoraan esitettyihin kysymyksiin, mutta todella paljon on tullut törmättyä myös ihan mahtaviin tyyppeihin, jotka jaksavat neuvoa ja opastaa nyyppää. Vaikka minulle ei ole pelin sisällä suoranaisia ystävyyssuhteita syntynyt, olen kuitenkin muita reittejä tutustunut muihin samalla serverillä pelaaviin ja tuttavuus on hiljalleen muuttunut syvemmäksi ja yhdessä tullut pelattua sitten useampia kertoja.

Huhut myös kertovat, että kyseisen pelin parista ovat muutkin löytäneet ystäviä ja jopa seurustelukumppanin. Olisikin mielenkiintoista tietää, onko joku päätynyt naimisiin astikin.

Oletko sinä löytänyt ystäviä moninpeleistä? Entäpä seurustelukumppania? 


Pelimaailman ulkopuolinen sosiaalisuus ja ystävyys


Kuten äsken vihjaisin, olen tutustunut FFXIV:n pelaajiin muitakin reittejä kuin suoraan pelin sisällä. Pelien ympärillä pyörii jos jonkinlaista yhteisöä, joihin liittymällä voi löytää uusia tuttavuuksia. Vaikka ryhmät olisivat tarkoitettu pääasiassa pelivinkkeihin ja hauskojen linkkien jakamiseen, ihmisillä on taipumus ryhtyä juttelemaan toistensa kanssa ja siten syventää tuttavuuttaan toisiin.

Minä olen löytänyt kaveripiiriini toisia pelaajia Facebookin erilaisista pelaaja- ja peliryhmistä, Twitteristä ja joskus muinoin keskustelufoorumeilta. Osa kaveruuksista on jäänyt lyhytaikaisiksi, mutta toiset taas ovat kantaneet pidemmälle ja ovat yhä voimissaan. Monen kanssa on tullut myös tavattua Internetin ihmemaan ulkopuolella. Siis siellä todellisessa maailmassa, missä liikkuu muitakin kuin pelaajia. Emme siis ole jääneet poteroihimme piileskelemään vaan lähteneet ulos sosialisoimaan. Vierailtua on tullut kodeissakin puolin ja toisin. Itse asiassa, kun nyt asiaa pohdin, taitavat miltei kaikki ystäväni olla enemmän tai vähemmän pelaajia. Toki tuttavapiiristä sitten löytyy muitakin, mutta suhteet ovat jääneet pinnallisemmiksi.

Missä kaikkialla sinä olet tutustunut muihin pelaajiin? 


Yhdessä pelaaminen


Viihdyn hyvin pitkälti yksinpelien parissa, mutta siitä huolimatta ystävien kanssa on kiva pelailla. FFXIV:ssä on paljon hauskempaa mennä valloittamaan dungeon tutussa porukassa, jossa voi olla täysin oma itsensä, kuin ventovieraiden kanssa. Minä ainakin jännitän aina vähän sitä tuntemattomien kanssa pelaamista, uskon kavereiden ymmärtävän mahdolliset mokani paremmin kuin uppo-outojen tyyppien.

Koska olen aika monet kaverini tavannut juuri Final Fantasy -piireistä, on heidän kanssaan tullut vietettyä aikaa juuri kyseisen pelisarjan parissa, siis niiden yksin pelattavienkin osien. Olemme pelailleet kimpassa (vuorosysteemillä) pelejä läpi ja nauttineet samalla toistemme seurasta. Joskus myös pelasimme isommalla porukalla Final Fantasy VIII:aa ja dubbasimme sen repliikit suomeksi. Jokaisella oli omat hahmonsa, joita pääsi ääninäyttelemään. Hah, eräs ystävistäni oli aivan loistava Rinoa!

Miehen kanssa pelaan sitten FFXIV:n lisäksi yhdessä Tales-sarjan pelejä. Niitä en oikeastaan edes halua pelata yksin, koska yhdessä on hauskempaa. Taistelukin sujuu paremmin, kun tekoälyn varaan ei tarvitse jättää kaikkia muita kuin omaa hahmoaan. Tales-pelit ovat siis olleet meille mukavaa yhteistä aikaa.

Yhdessä pelaamisen muotoja ovat myös erilaiset peli-illat, joissa voi vaikkapa keskittyä erilaisten retropelien testaamiseen porukalla ja samalla nauttia herkkuja, kaipa ne voisi luokitella yhdeksi tavaksi pitää kotibileet. Alkoholia ei tosin välttämättä tarvita. En oikeastaan välitä esimerkiksi erilaisista auto- tai Mario-peleistä, mutta juuri tällaisissa peli-illoissa koen ne ihan hyväksi viihteeksi.

Lanit ovat toinen selkeä yhdessä pelaamisen muoto. Roudataan siis kaveriporukan koneet yhden luokse (tai vuokrattuun tilaan, sitenkin jotkut kuulemma laneja järjestävät) ja pelataan koko viikonloppu yhdessä. Kaveriporukan mieltymyksistä sitten riippuu, mitä pelejä pelataan. Itse olen osallistunut vain FFXIV-laneihin.

Mitä pelejä sinä pelaat yhdessä muiden kanssa? 


Ystävyys ja sosiaaliset suhteet osana pelimaailmaa


Väitän, että sosiaalisuus ja ystävyys ovat aina olleet osa pelaamista. Totta kai aina on ihmisiä, jotka harrastavat yksin eivätkä välitä kommunikoida toisten pelaajien kanssa, mutta pääasiassa ihminen on sosiaalinen otus, joka tykkää hakeutua kaltaiseensa seuraan. Vaikkei pelejä suoraan pelaisi kavereiden kanssa, on kuitenkin mukava jutella harrastuksestaan ihmisille, jotka ymmärtävät, mistä puhutaan.

Pelien ympärille rakentuu oma harrastusmaailma samalla tavalla kuin muidenkin harrastusten. Se on hieno asia ja sitä kannattaa vaalia. Tietenkään kaikkea aikaa ei kannata istua ruutujen ääressä, vaikka parhaat kaverit olisivatkin satojen kilometrien päässä ja tavattavissa lähinnä Internetin välityksellä. Ruutuaika voi kuitenkin joskus olla myös sosiaalista laatuaikaa, joten sitä ei pitäisi pelkästään demonisoida.

Millaisia kokemuksia sinulla on ystävyydestä ja pelaamisesta? Jaa ajatuksesi!

Lue myös:


Parhaat ekat lanini ikinä!
Missä ystävät, siellä...
http://www.pelit.fi/

2 kommenttia:

  1. Tosi kiva aihe ja on kyllä itselläkin lähellä sydäntä! Oma poikaystävä kun tuli aikoinaan tavattua verkkomoninpelissä ja ystävyyttä syvennettiin monissa eri peleissä vuosien varrella kunnes sitten päädyttiin yhteen. :) Ja nyt on takana sitten melkein 7 vuotta seurustelua ja melkein 5 vuotta yhdessä asumista. Että en kyllä ikinä väheksyisi pelissä tavattuja ystäviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihanaa! <3 Ihan mahtavaa, kun ihmiset löytävät ystäviä ja oman rakkaan pelien parista. Näitä tarinoita on tosi kiva kuulla. Kaikkea hyvää teille molemmille! :)

      Poista