Suuruudenhullu tiedemies - Final Fantasy XII:n tohtori Cid

Final Fantasy -sarjassa on eräs hahmo, joka esiintyy useammassa peleistä: Cid. Useimmat Cidit ovat mielenkiintoisia, mutta yksi heistä on erityisen kiinnostava. Final Fantasy XII:n Cid ei ole pelaajaa auttava innokas koneiden parissa puuhastelija vaan antagonistinen hullu tiedemies, jota on syytä varoa. Mitä kaikkea pinnan alta löytyy?

Tämä postaus spoilaa hyvin paljon Final Fantasy XII:n tapahtumia. Et ole peliä vielä pelannut ja haluat kokea The Zodiac Agen puhtaalta pöydältä, suosittelen palaamaan postauksen pariin vasta sen läpäisyn jälkeen.



Kuka tohtori Cid?


Tohtori Cidolfus Demen Bunansa on kuuttakymppiä kolkutteleva Archadesissa sijaitsevan Draklorin laboratorion johtava tiedemies ja myös pelissä esiintyvän ilmapiraatin, Balthierin, isä. Final Fantasy XII Ultimania Omega -kirja mainitsee, että Cidillä on myös kaksi Balthieria vanhempaa poikaa, mutta pelissä heitä tai hänen mahdollista vaimoaan ei mainita kertaakaan.

Draklorin laboratorio puolestaan on erikoistunut sotateknologian valmistukseen, mm. ilmalaivat kehitetään siellä. Tohtori Cidin erikoisalaa ovat kuitenkin nethisiitit ja hänen tavoitteensa on onnistua valmistamaan sellainen itse.

Mikä sitten on nethisiitti? Se on kivi, joiden perässä pelaaja ramppaa puolet pelistä. Ivalicen jumalat, Occuriat, asettivat maailman laidalle Sun Cryst -nimisen valtavan maagisen kiven, josta luovuttivat aikoinaan suurelle kuninkaalle Raithwallille kolme palasta (Dawn, Dusk ja Midlight Shardit). Sun Cryst itsessään ja nuo kolme palaa ovat nethisiittejä, aikojen saatossa maagista Usvaa itseensä imeviä kiviä. Kun Usvan vapauttaa kivestä, seuraa valtava räjähdys, jollainen esimerkiksi tuhosi Nabudiksen ennen pelin alkua (tohtori Cidin käsialaa tämäkin tihutyö muuten) ja myöhemmin pelin aikana Leviathan-ilmalaivan.

Alkuperäiset nethisiitit ovat peräisin jumalilta, mutta tohtori Cid haluaa valmistaa omia, joilla ei ole mitään tekemistä jumalten kanssa. Itse asiassa hän toivoo kivistään niin voimakkaita, että voi ottaa vallan pois Occurioilta ja saada "historian ohjakset takaisin ihmisten käsiin", kuten hän useamman kerran toistelee.


Tohtori Cidin henkilöhistoria ennen pelin tapahtumien käynnistymistä


Kuusi vuotta ennen pelin tapahtumia tohtori Cid matkustaa Jadg Diforhille tutkimaan Usvan peittämää aluetta, oletettavasti pelissäkin esiintyvää Feywoodia, jonne monet ovat eksyneet iäksi. Syvällä Feywoodin perukoilla on paikka, jota Occuriat kutsuvat kodikseen, Giruvegan. Muinaisen kaupungin portti on sinetöity ja Occuriat ovat vetäytyneet sen taakse omiin oloihinsa eikä sitä voi avata kuin "the Gigas" eli pelissä esiintyvä kutsuttava hirviö, esper Belias. Tämä esper puolestaan on suljettuna kauan sitten edesmenneen kuningas Raithwallin hautaan ja vartioi siellä olevaa Dawn Shardia.

Tuolla matkallaan Giruveganiin tohtori Cid kohtaa yhden Occurioista, Venat'n. Venat ei hyväksy muiden Occurioiden satoja vuosia sitten kuningas Raithwallin kanssa käynnistämää nethisiittipeliä vaan haluaa antaa kuolevaisille mahdollisuuden määrätä omasta kohtalostaan. Cidiin tämä ajatus uppoaa kuin kupopähkinä moogleen ja hän solmii sopimuksen Venat'n kanssa. Yhdessä he poistuvat Giruveganista.

Kun tohtori Cid palaa kotiin, hän on muuttunut mies. Hänellä on uutta tietoa mahtikivistä, nethisiiteistä, ja hän palaa halusta päästä testaamaan niiden voimia käytännössä. Hän myös näyttää höpöttävän itsekseen, vaikkakin oikeasti puhuu Venat'n kanssa. Sen enempää Cidin alaiset kuin hänen poikansakaan eivät kuitenkaan näe Venat'ta, joten tohtori alkaa vaikuttaa hullulta, jopa siinä määrin, ettei Baltier lopulta kestä seurata isänsä rappiota ja karkaa kotoa.

Oletettavasti tohtori Cid kertoo löydöksestään myös pelin pääantagonistille, Vayne Caruda Solidorille, keisari Gramisin vanhimmalle elossa olevalle pojalle. Huomion arvoista on, että tuohon mennessä Vayne on onnistunut surmaamaan kaksi vanhempaa veljeään jättämättä todisteita teoistaan.

Vayne ja tohtori Cid lyöttäytyvät yhteen Venat'n toimiessa taustavaikuttajana. Draklorin laboratorio saa valtiollista rahoitusta ja tutkimuskohteeksi otetaan nethisiittien valmistaminen. Tuolloin Cidillä ei ole vielä jumalallista alkuperää olevaa nethisiittiä käsissään, mutta kun Archadia hyökkää Nabradiaan ja kukistaa valtion, on Raithwallin aikoinaan kyseiseen valtioon luovuttama Midlight Shard käytössä. Tohtori Cidin käskystä tuomari Zecht aktivoi Midlight Shardin ja koko Nabradiasta tulee Usvan peittämää joutomaata, johon pelaaja pääsee pelin aikana halutessaan tutustumaan.

Nabradian tapahtumat vahvistavat Cidin käsityksen nethisiittien valtavasta voimasta ja tutkimus Draklorin laboratoriossa jatkuu. Vayne järjestää mahdollisuuden saada magisiittinäytteitä Bhujerban magisiittikaivoksista. Magisiitit ovat maagisia ominaisuuksia sisältäviä kiviä, jotka eivät kuitenkaan vastaa voimaltaan nethisiittejä. Cidin tutkimukset pääsevät vauhtiin ja ensimmäiset ihmisten valmistamat nethisiitit kehitettään magisiittien pohjalta (tämä voi tapahtua myös jo ennen Nabradian tuhoa). Nethisiittejä myös testataan jopa ihmiskokeilla, esimerkiksi tuomari Berganilla. Tarkkaa metodia ei pelissä selitetä, mutta Balthier sanoo, että Berganista on tullut yhtä ihmisten valmistaman nethisiitin kanssa.

Vaan, Larsa ja Balthier Bhujerban magisiittikaivoksissa


Aukko Cidin taustatarinassa


Tohtori Cid väittää vierailleensa Giruveganissa kuusi vuotta ennen pelin tapahtumia. Giruveganin portti on kuitenkin sinetöity eikä sitä voi avata kuin Belias, joka ei ole tohtorin saatavilla (Belias vapautuu Raithwallin haudasta vasta myöhemmin pelaajan toimien myötä). Miten Cid siis olisi voinut päästä kulkemaan portista?

On kaksi mahdollisuutta:

  • Cid ei koskaan käynyt Giruveganissa
  • Venat päästi Cidin Giruveganiin
Giruvegan ei kaiken kaikkiaan ole helppo saavuttaa. Se sijaitsee Feywoodin perukoilla jagdilla, jonne ei voi ilmalaivalla lentää. On kuljettava Golmoren viidakon läpi eikä sekään onnistu tuosta noin vain, sillä siellä asuvat vierat ovat asettaneet viidakkoon maagisia esteitä, joista pääsee vain, jos kuljettaa mukanaan Lenten kyyneltä, vierojen korua.

Jos oletetaan Cidin päässeen ainakin Feywoodiin asti, olisi hänen jotenkin pitänyt kiertää nuo maagiset esteet tai saada joku viera avaamaan portti. On mahdollista, että Cid on tutkimusmatkallaan tavannut vieran ja onnistunut jopa suostuttelemaan tämän päästämään hänet syvemmälle viidakkoon. Jos Balthierilla on yhtään isänsä piirteitä, voidaan ajatella myös Cidin olevan melkoinen naistenmies niin halutessaan.

Mitään tällaista ei kuitenkaan mainita pelissä, joten kyse on puhtaasti teoriasta. Tykkään silti leikitellä ajatuksella, kuten silläkin, että Balthierilla voisi olla varsin nuori puoli-viera-sisarus. Eh, mutta ehkä ei nyt pureuduta sen enempää tähän visioon.

Jos siis oletetaan, että Cid pääsi Feywoodiin, hän oli jo melko lähellä Giruvegania. Kenties hän marssi aina portille asti. Sitten hänen matkansa joko pysähtyi, hän keksi jonkin erilaisen tavan avata portti tai se avattiin hänelle. Voi myös olla, että Venat saapui portin ulkopuolelle tapaamaan tohtoria. Koska Venat halusi kääntää selän kaltaisilleen, hänellä ei ollut varsinaista syytä päästää Cidiä Giruveganiin.

Sinällään se, kävikö Cid todella Giruveganissa asti, ei ole pelin tarinan kannalta kovinkaan oleellista. Joka tapauksessa hän kohtasi matkallaan Venat'n ja sai tietää nethisiiteistä, mikä on paljon merkittävämpää. Minusta on kuitenkin mielenkiintoista pohdiskella erilaisia vaihtoehtoja siitä, mitä taustalla on voinut tapahtua.


Cidin toimet pelin aikana


Tohtorismies ei ole heti aktiivisesti esillä, esimerkiksi Vayne sen sijaan esitellään jo varhaisessa vaiheessa. Cidin esille asteleminen tapahtuu vasta myöhemmin eikä silloinkaan pelaajalle välttämättä vielä aukene hänen avainroolinsa. Toisaalta Final Fantasy XII on pelinä ylipäätään sellainen, että sen voi paahtaa läpi ajattelematta juonta lainkaan ja keskittyä pelielämykseen antamatta juonen häiritä. Se tekee tällaisen pelitavan hyvin helpoksi. Sen sijaan, jos tarinaan ja hahmoihin todella haluaa uppoutua, ei pääse aivan yhtä helpolla. Pitää nähdä rivien välit ja osata vielä tulkitakin niitä. Toisaalta juuri se tekee pelistä minulle niin kiinnostavan. Pinnan alla muhii paljon.

Cid toimii koko pelin ajan Vaynen taustatukena ja jatkaa omaa nethisiitti-tutkimustaan. Hän testaa kivien käyttöä ihmisillä ja päädytään sellaista kokeilemaan vieraankin. Tosin peli ei kerro, oliko Franin siskon, Mjrnin, kaappaaminen tähän käyttöön Cidin itsensä ajatus vai tekivätkö Archadian tiedemiehet sen vain sattuman oikusta, kun Mjrn jäi kiinni tutkiessaan archadialaisten tekemisiä Hennen kaivoksissa.

Kun tuomari Bergania vastaan on taisteltu, pelaajan tiimi lähtee kohti Archadiaa ja valtion pääkaupungissa sijaitsevaa Draklorin laboratoriota. Matka on pitkä ja sen varrella Balthier vihdoin paljastaa, mistä hänen isäantipatiansa kumpuaa. Hän kertoo tohtori Cidin olevan hänen isänsä, mutta myös vallanhimoinen nethisiiteistä kajahtanut tiedemies. Balthier paljastaa senkin, että Cid pakotti hänet ryhtymään tuomariksi pönkittääkseen omaa asemaansa Archadesissa.

Draklorin laboratorioon tunkeutuessaan pelaaja pääsee ensimmäistä kertaa kasvotusten tohtorin kanssa. Syntyy taistelu, joka päättyy niin sanotusti tasapeliin ja Cid pakenee paikalta väittäen lähtevänsä Giruveganiin. Tämän väitöksen ainoana tarkoituksena on kuitenkin usuttaa pelaajan tiimi jumalten kaupunkiin ja lopulta Sun Crystin luokse Pharoksen majakkaan. Cid olisi toki voinut kertoa suoraan nethisiittien lähteiden sijainnin, mutta kenties hän ja Venat halusivat Ashen kohtaavan Occuriat ja ehkä jopa saavan näiltä miekan, jolla leikata uusia nethisiittejä Sun Crystista. Sellaistahan Cidillä ei käsissään ollut.

Tällä(kään) kertaa Cid ei siis matkannut Giruveganiin vaan lähti Pharoksen majakalle. Koska pelaajan tiimillä epäilemättä menee pitkähkö tovi Feywoodin perukoille vaeltamiseen, hän saattoi toki tehdä jotain muutakin tässä välissä. Kenties hän valmisteli ilmalinnoitus Bahamutin toimintakuntoon, jotta hyökkäys Dalmascaan saadaan käyntiin heti, kun Sun Crystin sisältämä Usva on vapautettu maailmaan. Niin, koska Sun Cryst on valtava nethisiitti, se on imenyt itseensä Usvaa ties kuinka kauan ja on aseena vielä vaarallisempi kuin siitä leikatut sirut. Onkin suoranainen ihme, ettei koko Ivalice päätynyt usvaiseksi suoksi, jolla elävät vain hirviöt.

Pelaajallekin lopulta selviää Cidin vedätys ja matka käy kohti Pharosta. Cid on majakan huipulla jo odottamassa saapuvaa joukkoa ja haastaa heidät jälleen taisteluun. Tällä kertaa Cid jopa kutsuu paikalle esperin, mikä on yllättävää. Milloin hän on sellaisen itselleen hankkinut? Onko Venat auttanut siinä? Näihin kysymyksiin en ole vielä onnistunut keksimään vastausta, mutta kenties aivoni nyrjähtävät aiheen tiimoilta oikeaan suuntaan, kun pääsen pelaamaan The Zodiac Agea.

Joka tapauksessa Cid ja hänen esperinsä häviävät taistelun pelaajan joukkiolle. Yllättävää kuitenkin on, että Cid ei kaadu kuolleena maahan vaan ikään kuin haihtuu Usvaan jättämättä ruumista. En muista tällaista tapahtuneen koskaan aiemmin pelissä. Raslerille järjestetään hautajaiset, jossa hänen ruumiinsa on läsnä, jopa nethisiittiin yhdistynyt Bergan jättää jälkeensä ruumiin.

Cid kuitenkin vain haihtuu, katoaa. Olen pohtinut tätä monesti ja päädyin kahteen erilaiseen vaihtoehtoon:
  • Usva ikään kuin tuhoaa Cidin kehon
  • Cid oli jo kuollut vuosia aiemmin

Sun Crystin luona Usvaa riittää jopa siinä määrin, että se tekee hallaa Franille. Ihmiset eivät kuitenkaan Usvasta kärsi, mikä onkin tämän teorian heikko kohta. Miksi Usva söisi Cidin pois, kun se ei vaikuta muihin paikalla oleviin ihmisiin?

Okei, ehkä voisi sanoa, että Cid oli taistelun jälkeen niin heikossa kunnossa, että Usva pystyi vaikuttamaan häneen voimakkaammin kuin muihin. Toisaalta myös tuomari Gabranth makaa samassa tilassa hävittyään taistelun pelaajan tiimille eikä hän haihdu Usvaan. Roikkuiko Gabranth kiinni elämässä jollain tavalla vahvemmin kuin tohtori Cid? Oliko Cidin sielu jo luovuttanut ja Gabranthin ei? Emme koskaan saa tietää, kamalaa!

Toinen teoriani on kuitenkin se, jota itse kannatan vahvemmin. Cid ei jätä ruumista, koska hän on jo kuollut aiemmin. Tarkalleen ottaen kuusi vuotta aiemmin, kun hän matkusti Giruveganiin. Matkalla tapahtui jotain, kenties Feywoodissa, sieltähän ei juuri kukaan ole palannut. Venat kuitenkin näki Cidin potentiaalin suhteessa omiin suunnitelmiinsa ja toi Cidin hengen kuolemanporteilta takaisin sekä näennäisesti antoi kehonkin. Tämä keho oli kuitenkin maagista, ei fyysistä, alkuperää, joten se haihtui pois Cidin vihdoin päästäessä elämästään irti.

Pharoksen majakka


Tohtori Cid miehenä ja hahmona


Bunansan suvun miehissä on jotakin, he kiehtovat minua loputtomasti. Tohtori Cid ei ole vain yksioikoinen paha tyyppi vaan monimutkainen mies, jolla on tavoitteena vapauttaa kuolevaiset kuolemattomien ikeestä ja valtapelistä. Kenties hän haluaa itse jopa nethisiittien avulla nousta jumalan asemaan ja ottaa vallan käsiinsä. Ehkä, tätä ei koskaan sanota suoraan.

Selvää kuitenkin on, ettei Cidin tavoitteena missään nimessä ole maailman tuhoaminen, mikä monissa eeppisissä peleissä pahiksen lopullisena päämääränä esitetään. Ei, päinvastoin, Cid rakastaa Ivalicea ja haluaa vapauttaa sen. Hän näkee tekevänsä siltä osin oikein.

Sen sijaan voidaan kyseenalaistaa, kuinka oikein on tuhota Nabradia vain nethisiitin voiman testaamisen vuoksi. Toki on mahdollista, ettei Cid tiennyt, miten valtavat seuraukset kiven käyttämisellä on, mutta tuloksien näkemisen jälkeenkin hän edelleen jatkoi tutkimuksiaan. Siinä kohtaa hänen moraalinsa vinksahti lopullisesti ja tarkoitus pyhitti keinot.

Tohtori Cid ei kuitenkaan ole pelkkä hullu tiedemies. Hän on isä ja ollut ilmeisen rakastava sellainen joskus menneisyydessä. Pelin lopputekstien aikana väläytetään kuva, jossa nuorempi Cid pitelee sylissään pientä vauvaa, oletettavasti Balthieria. Cidin kasvoilla on hellä ja rakastava ilme. Hän myös puhuu Balthierille lämpimään sävyyn juuri ennen kuolemaansa. "Fool of a pirate" ei ole sanottu sättimismielessä vaan hellyydellä ja isällisellä rakkaudella, sitä voisi sävyttää vielä pienellä pään silittämisellä ja jopa karhunhalauksella. Cid välittää pojastaan yhä, vaikka nethisiitit ovat hänet sokaisseet.

Kenties Cid järjesteli Balthierin tuomariksi myös isällisen rakkauden vuoksi eikä pelkästään vallanhimon. Hän halusi pojalleen hyvän aseman ja kovapalkkaisen uran, tarjota niin sanotusti parasta. Kukapa vanhempi ei lapselleen toivoisi onnea ja menestystä. Valitettavasti tuomarina toimiminen oli vastoin Balthierin arvoja, joten isän hopealautasella ojentama lahja valui hukkaan. Tuossa vaiheessa Cid ei enää tuntenut poikaansa kovinkaan hyvin, mutta ei tuomita häntä siitä. Balthier oli 16-vuotias, teini-ikäinen. Sen ikäistä ei ole aikuisen aina kovin helppo lukea, ei varsinkaan, jos oma pää on jo sekaisin muista asioista, kuten jumalallisista  mahtikivistä.


Haluatko lisää?


Olen ajatellut tämän vuoden aikana kirjoittaa useamman postauksen Final Fantasy XII:n upeista hahmoista. Nämä postaukset tulevat olemaan muutakin kuin fanitytön hehkutusta, yritän porautua hahmoihin hieman pintaa syvemmälle.

Jos toivot tällaista postausta jostain tietystä FFXII-hahmosta, nyt on juuri oikea hetki heittää hahmon nimi kommenttilootaan. Toivoa toki saa muitakin FFXII-aiheita, tartun niihin varmasti, jos ne ovat yhtään sellaisia, että minulla on niistä sanottavaa.

(Otan vastaan myös muita postaustoiveita eli aina voi tökkäistä kepillä jäätä.)


Lue myös:


Jos Vaan ei olisikaan vaan (katulapsi)

http://www.pelit.fi/

2 kommenttia

  1. Oli kyllä jymy-yllätys, että FFXII:n Cid ei ollutkaan ystävällinen ilmalaivamekaanikko, kuten aikaisemmissa Finaleissa. Toki miehellä on Airshippienkin kanssa tekemisensä, kehiteltiinhän Draklorissa myös Jagdilla lentämisen mahdollistava leijukivi. Siksi olinkin vähän pettynyt, kun sama koettiin FFXIII:ssä, vaikka ei hänkään ihan täysin mustavalkoinen hahmo ollut. FFXII:ssä on mielestäni vielä tehty kompromissi, koska onhan meillä vielä Rozarrian keisarikunnan Al-Cid :)

    Itse en näe juoniaukkona Cidin Giruveganiin pääsyä, sillä jo mainittu Jagdilla lentämisen mahdollistava Sky Stone on voinut hyvinkin avittaa tehtävässä. Vierojen avustuskaan ei ole pakollinen sillä reitti Feywoodiin on voinut löytyä myös Paramina Riftin, tai Henne Minesin kautta. Ja mitä Gigas-porttiin tulee, niin liekö sen reunoilla/viereisillä kallioilla olla myös jokin näkymätön suojakilpi, vai voiko niidenkin yli tarvittaessa lentää? Ashe kaartinsa kanssa joutui tietenkin turvautumaan Vieroihin ja Beliakseen, kun Jagd-leijukivi saatiin vasta Giruvegan-reissun jälkeen.

    Famfritin Cidin hallussaoloa ihmettelen kanssa syvästi. Tohtori tosin mainitsee esittelevänsä teollisesti valmistetun nethisiitin voimaa Esperiä kutsuessaan ("See what the Stone of Man is capable of"), joten olisiko mahdollista, että hän on keksinyt jonkin keinotekoisen tavan manata näitä kutsuhirviöitä esiin? Famfrit kun on kuitenkin yhtä muinainen, kuin kaikki muutkin Esperit ja osana eläinradan tähdistöön kuuluvaa teemaa, ei Esperi itse voi olla mitenkään teollista alkuperää. Voisiko tässä olla vastaus myös Belias-porttiin? Josko Cid kutsui jättiläisenkin manufactured nethiciten avulla?

    Ja sitten Cidin Usvaan haihtuminen... Olisiko sekin tavallaan osana tohtorin suunnitelmaa, sillä miehestä leijailevat valopalloset imeytyvät Sun Crystiin ja saavat aikaan lopullisen ylikuumenemisen, joka varmaan olisi muuttanut koko Ivalicen kuvailemaksesi joutomaaksi, ellei Reddas olisi Treaty Bladella pistänyt lohkaretta palasiksi.

    Itselleni Cid on edustanut aina hullun tiedemiehen hahmomallia, joka on uhrannut kaiken tieteen nimissä. Ehkä hän tosiaan oli Balthierin lapsuuden aikaan rakastava isä, mutta edetessään tutkimuksissaan jätti lopulta kaiken muun huomiotta. Vasta kuolemansa hetkellä hän muisti aikaisemmat tunteensa poikaansa kohtaan ja ne heijastelivat hänen viimeisissä sanoissaan. Hieman samalla tavalla myös FFIX:n kuningatar Brahne lähellä rajan taakse siirtymistä huomaa vihdoinkin olevansa vapaa ahneudestaan. Toki Cidillä on varmasti ollut mielessä myös ihmiskunnan vapautuminen Occurian ikeestä, mutta käyttäen samalla hyväksi jumalten kiviä, muutenhan hän ei olisi halunnut vastustaa Sun Crystin tuhoamista.

    Oli miten oli, todella hyvin kirjoitettu analyysi ja haluan ehdottomasti lisää. Samanlaiset esseen voisi kirjoittaa hyvin Al-Cidista (ja Rozarrian keisarikunnasta muutenkin), Ondoresta, Reddasista, Penelosta ja erityisesti Gabranthista. Noah kun loppujen lopuksi jää tarinan aikana yllättävän varjoon, vaikka on FFXII:n kansikuvahahmo O_o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä näkökulmia! Ihan jokaista yksityiskohtaa en näköjään osannut ottaa huomioon, vaikka useamman kuukauden puuhasin postauksen taustatyön parissa. :D

      On ihan mahdollista, että jagdillakin toimivat leijukivet tosiaan kehitettiin jo varhaisessa vaiheessa. Tosin siitä ei sanota pelissä suoraan, joten olin ajatellut niiden olevan sidoksissa nethisiittien luomiseen.

      Samalla tavoin veikkaan, että teollisesti valmistetut nethisiitit Cid kehitti vasta oletetun Giruveganin vierailun jälkeen, mutta toki tästäkään ei ole mitään suoria todisteita, joten kumpi ajankohta vain on mahdollinen.

      Odotan innolla, että pääsee pelin pelaamaan uudestaan. Palautuvat taas yksityiskohdatkin paremmin mieleen. Jotenkin YouTube-videoita katsellessa ei saa pelistä samalla tavalla irti kuin itse ohjainta pidellessä.

      Ja siinähän tulikin nyt liuta hahmoja, joihin voisi tarttua! Täytyy katsoa, mitä saan heistä irti. Rozarriaan en olekaan juuri perehtynyt, mutta sekin valtakunta kyllä ansaitsisi enemmän näkyvyyttä. Täytyy ottaa se tutkinnan alle.

      Reddas oli omalla listallakin jo ja myös Al-Cidiä olen harkinnut, mutta eiköhän noihin muihinkin tule perehdyttyä. :)

      Poista