sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Tales of Berserian välikatsaus

Tales of Berseriaa on tätä kirjoittaessa takana noin 50 tuntia, mutta loppuun lienee matkaa vielä jonkin verran. Peli on pitänyt hyvin otteessaan ja herättänyt paljon ajatuksia. Tällä hetkellä pelifiilis on erittäin korkealla eivätkä edes Talesien helmasynnit ole saaneet sitä laskemaan.

Tämä postaus on melko spoileriton, joten voit lukea sen, vaikka peli olisi sinulla vielä kesken.




Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Bandai Namcon kanssa. Mielipiteet ja pohdinnat ovat omiani.


Tarina


Tales of Berserian tarina on kaapannut minut pihtiotteeseen eikä päästä irti. Minun on vain saatava tietää, miten lopulta käykään... tai tiedänhän minä jo pääpiirteittäin, Tales of Zestiria vastaa moneen kysymykseen ja toisaalta ei kuitenkaan vastaa. Se tässä on niin piinaavan koukuttavaa. Tiedän ja en tiedä, haluan tietää enemmän! Minulla on jo aavistus siitä, miten asiat päätyvät siihen pisteeseen, jossa Zestiriassa ollaan, mutta varmuutta ei ole. Kenties vielä tulee jokin käänne, joka naksauttaa kaikki palaset kohdilleen, mutta eri tavalla kuin oletin. Jännittävää!

Hahmot ja vuorovaikutus


Alkuun pidin hahmoja vähän turhan synkkiksinä ja ehkä hitusen tylsinä, esimerkiksi aiemmin julkaistu demo ei saanut minua kiinnostumaan heistä oikein millään tasolla. Asia kuitenkin korjaantui aika pian varsinaisen pelin parissa, kokoonpano onkin lopulta varsin kiinnostava. Jokaisella on oma taustatarinansa, joka vaikuttaa hänen tekemisiinsä ja sanomisiinsa, pääsääntöisesti jopa uskottavasti. Nyt en kuitenkaan lähde näitä yksittäisten hahmojen taustoja ja omia ajatuksiani niistä avaamaan. Berserian päähahmot vaativat selkeästi oman pohdintapostaussarjansa, joten pysypä kuulolla sen suhteen.

Hahmot tekevät tarinasta entistäkin mielenkiintoisemman ja tarinaan liittyvät välivideot ja skitit ovat maukasta katseltavaa. Oikein janoan lisää yksityiskohtia ja tietoa kaikesta mahdollisesta. Näissä myös hahmot toimivat hyvin yhteen.

Sen sijaan niin sanotut turhat "tauhka-skitit" saavat minut haukottelemaan ja huomioni herpaantumaan. Näitä ovat esimerkiksi sellaiset, joissa keskustellaan jonkun npc:n kalastusharrastuksesta tai vaikkapa marjojen kasvatuksesta. Sinällään maailmaan liittyvää nippelitietoa, joo, mutta en vain jaksa kiinnostua. Berseriassa tällaista turhaa tietoa työnnetään välillä kasvoille ihan liikaa ja skitit saattavatkin tulla melkoisina ryöpsähdyksinä vastaan. Kun on viimeisen vartin napauttanut aina uuden skitin kolmiolla auki, alkaa jo vähän turhauttaa. Saisiko välillä taas pelatakin? Joo, näitä ei ole pakko katsoa, mutta katsomatta ei tiedä, onko tarjolla tauhkaa vai tarinaa.

Taistelusysteemi 


Taistelu pelissä on myös pääasiassa hauskaa. Kaikkia vihollisia vastaan se ei ole kivaa, ei tietenkään. Kuka antoi luvan TAAS myrkyttää hahmoni? Kuka pentele? Niinpä, myrkytykset, paralyysit ja muut kivat pikkutaudit ovat suoranainen riesa tiettyjä vihollisia vastaan tapellessa, mutta se on toki vain eläm... peliä. 
Laiskasti olen pelannut melkeinpä koko ajan vain  Velvetillä. Tykkään hänen demonikädestään älyttömän paljon, niin paljon, etten yleensä muista sen sijaan läiskäistä vihuja vaikkapa Mystic Artella. Muiden taidoista en osaa sanoa oikein mitään, koska kokemus on olemattoman vähäinen.
Mies on meillä testaillut enemmän muitakin hahmoja ja piti semisti Laphicetilla pelaamisesta, mutta Magilou, Eizen ja Rokurou eivät ilmeisesti oikein iskeneet. Nyt hänen pelihahmokseen on kuitenkin vakiintunut Eleanor, jonka taistelutyyli kuulemma miellyttää eniten. Demoa pelatessa pidin itsekin lähinnä Velvetin ja Eleanorin ohjastamisesta, joten en ihmettele.

Musiikit


Musiikit ovat olleet melko tasaista taustapimputtelua. Ne eivät häiritse, mutta eivät herätä suuria tunteitakaan. Hieman hämmentyneenä olen kuitenkin tykästynyt Magiloun teemakappaleeseen, vaikken hahmosta ole oppinut tykkäämään vieläkään. Kappaleessa on kuitenkin jotain erityistä.

Pidän myös todella paljon aloitusmusiikista, joka on Flow'n Burn. Tutustuin Flow'iin joskus männävuosina, kun olin kamala pikku-narutardi ja GO! oli paras biisi koskaan. Burn ui suoraan sydämeen jo ensimmäisellä kuuntelukerralla ja mietin tässä jo, että pitäisikö laittaa parit Flow'n levyt tilaukseen. Olin ehtinyt unohtaa, miten hyvää musiikkia kyseinen bändi tekeekään.

Visuaalinen ilme 


Olen myös positiivisesti yllättynyt pelin visuaalisesta puolesta. Grafiikat ovat kyllä PlayStation 3 -tasoa (todennäköisesti siksi, että Japanissa peli julkaistiin myös kyseiselle alustalle), mihin ehkä toivoisin Taleseissa jo pikku hiljaa parannusta. Tästä huolimatta pelin ilme on kuitenkin kiva ja virkistävä. Ihan kaikki kartat eivät ole miellyttäneet minua, mutta ne tuntuvat joka tapauksessa monipuolisilta ja tasokkaimmilta kuin yleisesti ottaen olen sarjan peleissä tottunut saamaan. Joukkoon mahtuu tympeitä kujajuoksujakin, mutta pääsääntöisesti olen katsellut maisemia mielelläni.

Pidän myös Talesien animevälivideoista, vaikka alkuun niitä vähän vierastin (pelaamassahan tässä ollaan eikä animea katsomassa!). Nykyisin ne kuuluvat kuvioon ja tuovat kivaa visuaalista vaihtelua pelin maailmaan. Myös hahmojen animeolemus on osa Taleseja ja toimii kyllä minulle, en tarvitse peliini välttämättä sitä realistisinta hahmografiikkaa. Sille on paikkansa, mutta tilaa on myös animaisemmalle toteutukselle.

Kokonaisuus


Minun on ihan rehellisesti sanottava, että en ole pitänyt mistään Tales of -pelistä niin paljon kuin Tales of Berseriasta. Siinä. Nyt se on sanottu. Eikä tämä ole mikään maksettu mielipide vaan aito hämmennys. En nimittäin odottanut innostuvani siitä näin paljon, vaikka arvelinkin tykkääväni.

Berseriassa on vikansa, missäpä pelissä ei olisi. Se kuitenkin tuntuu eheältä kokonaisuudelta ja tarina on niin hyvin rakennettu, että eteenpäin on vain puskettava. Loppuratkaisua odotan yhtä aikaa sekä mielenkiinnolla että kauhulla. Petynkö vai innostunko lisää? Se jää nähtäväksi. Varmaa taitaa olla vain, että vähän harmittaa, kun pelielämys on ohitse.

Onneksi on kuitenkin tämä blogi, jossa voin jatkaa pelikokemusteni kertaamista ja syventyä kiinnostaviin yksityiskohtiin. Tähän postaukseen oli tarkoitus tulla juttua vielä manaajista, paimenista, malakeista ja serafeista, mutta totesin, että tuo aihealue ansaitsee kokonaan oman postauksensa. Siispä se on nyt lisätty postausluonnosten listaan yhdessä hahmopohdintapostausten kanssa.

Mitä sinä olet tykännyt Tales of Berseriasta? Kerro ajatuksesi kommenttiboksiin!


Lue myös:



2 kommenttia:

  1. Berseria tulee ehdottomasti kuulumaan suosikkeihin Tales peleistä. Ei kuitenkaan ihan kärkeen, sillä hahmoihin en oikein tykästynyt niin paljoa, kun useammassa aikasemmassa. Ehkä se johtuu osittain siitä, että skittejä oli ihan liikaa ja silloin hahmojen naamatkin alkoivat ärsyttämään. Tarinallisesti peli oli kuitenkin mahtava.. ja loppu aiheutti mulle päänsärkyä kyyneltulvan takia. ;)

    -Kodi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Skittejä tosiaan tuntuu välillä olevan vähän liikaa eivätkä ne läheskään kaikki ole mielenkiintoisia. Se on jokseenkin harmillista. :/

      Hui kauhea! Saa nähdä, miten reagoin pelin loppuun. Yleensä Talesien loput eivät ole kauheasti heilauttaneet, mutta tällä kertaa olen aika kiintynyt hahmoihin ja osaan jo muutenkin aavistella pahaa... Onneksi loppuun on vielä matkaa. :D

      Poista