keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Mitä tehdä, kun puoliso ei tykkää pelaamisesta?

Jos pelaajan puolisolla ei aina ole helppoa, ei välttämättä ole sillä pelaajallakaan, jonka puoliso ei pelaa. Miten siis toimia, jotta seesteinen yhteiselo olisi mahdollista? Onko olemassa oikotietä onneen vai johtaako harrastus väistämättä ristiriitoihin? Tässä muutama niksi, joilla pääsee puoliväliin vastaan kumppania.


Parisuhteessa eläminen ei ole aina helppoa, väistämättä ristiriitoja tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin. Toisilla ne ovat suuria, toisilla pienempiä, mutta harvassa taitavat olla ne pariskunnat, jotka eivät koskaan ole eri mieltä mistään. Erimielisyyden ei tarvitse silti tarkoittaa riitelyä, asiat voi hoitaa myös asiallisesti keskustellen. Jokaisella parilla lienee oma tapansa selvittää vaivaavat asiat, oleellista on, että ne saataisiin jotenkin selvitettyä, jotta suhteella on tulevaisuutta.

Pariskunta voi törmätä monenlaisiin haasteisiin yhteisen matkan varrella, mutta en lähde paneutumaan niihin kaikkiin. Pysähdytään sen sijaan pohtimaan niitä haasteita, joita pelaaminen voi eteen heittää.

Mitä tehdä, kun puoliso ei tykkää pelaamisesta?


Olen valitettavasti törmännyt tähän ongelmaan tuttavapiirissäni. On olemassa puolisoita, jotka demonisoivat oman rakkaansa harrastusta ja valittavat siitä aina tilaisuuden tullen, niin ulkopuolisille kuin sille rakkaallekin. Joskus aihetta voi aidosti olla, esim. peliriippuvuuden kohdalla, mutta silloinkin asiallinen keskustelu vie varmasti pidemmälle kuin valitus ja nalkutus.

Jos puolisosi paljastuu pelinalkuttajaksi, kannattaa asia ottaa reilusti siis puheeksi hänen kanssaan. Rauhallisena hetkenä voi tiedustella puolisolta, mikä pelaamisessa tarkalleen ottaen ärsyttää, tuntuu pahalta tai on ylipäätään ongelmana. Syythän voivat olla moninaiset. Kun ne sitten on kaivettu esille, on mahdollista yhdessä miettiä, miten ongelma ratkaistaisiin.

Tärkeää on muistaa, ettei puoliso ilkeyttään peleistä paasaa. Hän saattaa näyttäytyä pelin loppubossina, jota on mahdoton voittaa, mutta oikeasti hän on pelipartnerisi, jonka kanssa on löydettävä yhteinen taistelutaktiikka. Siten pääsette maaliin yhdessä.

Keskusteltuani tuttavieni kanssa, onnistuin listaamaan muutaman yleisimmän syyn, mikä pelaamisessa ärsyttää. Nyt jaan tämän listan ja ehdotan ratkaisuja.

Pelit eivät tunnu fiksun aikuisen harrastukselta, joten puolison puuhat hävettävät

Pelaamista ei voi ymmärtää, se ei näyttäydy järkevänä toimintana


Tämä on kinkkistä. Puolison kaveripiirissä pelaaminen ei välttämättä ole kuuminta hottia ja hän voi kuulla siitä ikäviä kommentteja kavereiltaan, siis sinun pelaamisestasi. Tietenkään aikuisten ihmisten toimien ei pitäisi kuulua kenellekään, jos laittomuuksiin ei mennä, mutta ihminen on sosiaalinen otus ja oman tuttavapiirin sisäinen sosiaalinen status voi olla jollekulle tärkeä asia. On helpompaa purkaa sitten tuska puolisoon kuin taistella oman lähipiirin yleistä mielipidettä vastaan.

Ratkaisuesimerkki: Keskustelkaa pelaamisen stigmasta. Onko asia oikeasti niin iso juttu kaveripiirissä? Mitäs tapahtuisi, jos epäluuloisille järjestäisi aikuisten peli-illan jonkin kivan porukkapelin parissa?

Puolisoa ei kannata syyllistää hänen asenteistaan, mutta tee asiallisesti selväksi, ettei sinunkaan syyllistäminen harrastuksesta ole oikein.

Olen kuitenkin ollut huomaavinani, että tämän tyyppinen ongelma alkaa väistyä, kun ikää on tarpeeksi. Hieman päältä parikymppisenä törmäsin tuttavapiirin halveksuntaan pelaamista kohtaan  huomattavasti useammin kuin nykyään. Ehkä päältä kolmekymppisillä ei ole enää aikaa ja kiinnostusta niin usein takertua toisten tekemisiin?

Puoliso saattaa muistaa pelit lapsuudestaan, muttei ole itse pelannut. Hän mieltää pelit lasten jutuksi, joten on vaikea ymmärtää, miksi aikuinen pelaa 


Yhä useampi tietää, että suurin osa pelaajista on aikuisia ihmisiä ja pelejä on kaikenikäisille. On kuitenkin ihmisiä, jotka edelleen kokevat pelien olevan osa lapsuutta. Jos ei ole itse koskaan ollut erityisen kiinnostunut pelaamisesta, ei välttämättä ole huomannut asiaan liittyviä uutisia ja keskustelua eikä ehkä ole koskaan ottanut selvää, mitä aikuisille on tarjolla. Tämä on täysin inhimillistä, mutta pelaajan ja pelaamattoman parisuhteessa voi aiheuttaa ristiriitatilanteen.

Ratkaisuesimerkki: Pyydä puolisoa tutustumaan harrastukseesi jonkin leppoisan pelin parissa tai ehdota, että hän seuraisi vierestä, kun etenet jossain juonipainotteisessa aikuisille suunnatussa pelissä. Hänestä ei välttämättä tule pelaajaa, mutta ymmärrys saattaa kasvaa.

Pelaaminen on pois yhteisestä ajasta, puoliso jää paitsioon / Pelaaja ei pelatessaan ole henkisesti läsnä, vaikka fyysisesti onkin paikalla


Joskus voi käydä niinkin, että puoliso kokee olevansa elämässäsi kakkossijalla pelien jälkeen. Tämä voi aiheuttaa kiukuttelua ja yleistä negatiivista ilmapiiriä. Kuten edellä, on aika nostaa kissa pöydälle ja puhua asiat halki. Kenties säännöistäkin voi sopia. Esimerkiksi jos puolison kanssa on sovittu treffi-illasta, ei sitä peruta, vaikka lempipelissä tarjoutuisi mahdollisuus lähteä raidille juuri tuohon aikaan. Kiusaus toki voi olla suuri, mutta onko se kiukkuisen puolison arvoista? Oikeasti?

Olen ainakin itse joskus sortunut siihen, että muu ympäriltä unohtuu, kun uppoudun riittävän tehokkaasti jonkin pelin käänteisiin. Sitä sattuu eikä siitä kannata kantaa loputtoman huonoa omatuntoa. Oleellista olisi, ettei puoliso jää jatkuvasti paitsioon pelien ajaessa ohitse.

Esimerkkiratkaisu: Sovitaan, että pelaaminen on omaa aikaa ja siihen saa keskittyä silloin, kun se on ajankohtaista. Silloin kun ohjelmassa on jotain yhteistä, pidetään siitä kiinni ja jätetään pelit sivuun.

Pelaaminen menee kotitöiden edelle


Kukapa sitä tykkäisi siivoamisesta ja tiskaamisesta? En minä ainakaan. Olisi silti tosi epäreilua vain kotiin tultua laittaa pelit pyörimään ja jättää kaikki tekemättä. Yksin asuessa sottaisuudesta kärsii lähinnä itse ja silloin ehkä onkin helppo venyttää siivousväliä niin pitkäksi kuin suinkin. Kun eletään kahden (tai useamman) hengen taloudessa, on toisenkin siisteyskäsitys ja sotkun sietokyky huomioitava. Tarkoitus ei ole, että kumpikaan dominoi, mutta yhteinen kompromissiratkaisu on tarpeen.

Ratkaisuesimerkki: Kotityöt eivät välttämättä töiden jälkeen rentouta samalla tavalla kuin pelaaminen, mutta yhdessä homman hoitaminen käy nopeammin ja kummallekin jää enemmän aikaa omiin juttuihin. Sovitaan siis, että kotityöt hoidetaan ensin, silloin kun niitä tarvitsee tehdä, sen jälkeen on luvassa joko yhteistä aikaa tai molemmille omaa aikaa, kumpi nyt sattuukaan olemaan tuossa hetkessä tarpeellista.

Pelilaitteet eivät sovi sisustusvisioon, koti ei tunnu omalta kaiken tekniikan keskellä


Pelilaitteet ovat usein mustia möhkäleitä, joskin myös värivariaatioita tulee vastaan, valkoista on näkynyt jonkin verran. Ne eivät yleensä ole kovin kauniita sisustuksen helmiä ja sisustusorientoituneelle ne voivat olla jopa jonkinasteinen kauhistus. Jos laitteet vielä itsessään menisivät, on johtoviidakko viimeistään vastenmielinen. Se on onneksi nykyisin hieman pienempi riesa, koska ohjaimet ovat langattomia, mutta kyllä konsoleista ja tietokoneista silti piuha jos toinenkin lähtee.

Ratkaisuesimerkki: Pohtikaa yhdessä, millaiset huonekalut parantaisivat sisustusilmettä ja sallisivat konsoleiden sijoittamisen niihin. Helpottaisiko puolison tuskaa esimerkiksi liukuovinen tv-taso, josta konsoli paljastetaan vain pelatessa? Vai olisiko ratkaisu erillinen pelihuone, jonka sisustuksesta päättää pelaaja muun asunnon jäädessä toisen sisustusleikkikentäksi? Tämä vaihtoehto toki vaatii sen, että tilaa on riittävästi käytettävissä.

Puoliso näkee pelaamisen sukupuolittuneena harrastuksena eikä sen takia hyväksy sitä kohdallasi


Tämä on ongelma, johon veikkaan naisten törmäävän useammin kuin miesten, mutta voi olla, että kokemukseni on varsin subjektiivinen. Tulkaa siis korjaamaan väitteeni, jos kokemuksenne ovat päinvastaisia.

Olen joskus muinoin ollut suhteessa, jossa pelaamiseni koettiin ongelmaksi nimenomaan siksi, että se on miesten harrastus ja siten epänaisellista... ja sehän on ihan kamalaa, jos nainen on epänaisellinen. Näen tällaisessa asetelmassa isomman asenne- ja tasa-arvo-ongelman, joka lähinnä kulminoitui kohdallani pelaamiseen.

Ratkaisuesimerkki: On aika käydä vakava keskustelu asiasta puolison kanssa. Riippumatta sukupuolestasi sinulla on oikeus harrastaa itsellesi mielekkäitä asioita, sama koskee toki puolisoasikin. Kummallakaan ei ole oikeutta yrittää puristaa toista osapuolta haluamaansa muottiin. Joskus tällaisista keskusteluista on hyötyä, joskus valitettavasti ei, ja jälkimmäisissä tapauksissa täytyy sitten miettiä muita ratkaisua. En kuitenkaan suosittele itsesi tunkemista liian ahtaaseen muottiin kenenkään takia.

Puhuminen ja kunnioitus avainasemassa


Kuten edellä olevista esimerkeistä voidaan päätellä pelaamisesta aiheutuviin pulmatilanteisiin pätevät pitkälti samat säännöt kuin muihinkin parisuhteen haasteisiin. On tärkeää kunnioittaa toista ja itseään, on mietittävä yhdessä sopivat säännöt ja rajat ja muistettava puhua asioista asiallisesti. Aina se ei ole helppoa, joskus pinna kiristyy ja sanaisesta arkusta paljastuu muutakin kuin aarteita. Se on inhimillistä, mutta ei tietenkään tavoitetilanne.

Vaikka tämä postaus on ensisijaisesti suunnattu pelaajille, joiden puoliso ei pelaa, tarkoitukseni ei ole sanoa, että vastuu suhteen onnistumisesta olisi yksin pelaajalla. Myös pelaamattomalla puolisolla on velvollisuus nostaa asioita keskusteluun, mikäli jokin pelaamisessa vaivaa. Tie nimittäin kulkee kahteen suuntaan.

Kunnioittakaa siis toisianne ja puhukaa asioista. Yhdessä oleminen on mahtavaa ja mutkat matkassa kuuluvat asiaan. Onneksi pelaajilla on usein ongelmanratkaisukykyä tai vähintäänkin kokemuksia sitkeästä yritys-erehdys-menetelmästä. Joskus näitä voi soveltaa parisuhteeseenkin.

Millaisia kokemuksia sinulla on pelaajan ja pelaamattoman suhteesta? Missä kohtaa ovat kompastuskivet? Entä onko jotain ehdottoman hyviä puolia?

Lue myös:


Miten kolmekymppinen löytää aikaa pelaamiseen?
Pelaaminen ja ystävyyssuhteet
Peliriippuvainenko?


http://www.pelit.fi/

2 kommenttia:

  1. Täytyy sanoa että omassa parisuhteessa ongelmana on mm. se että taloudesta löytyy vain yksi tietokone, jolle sen pelejä vähemmän pelaavankin osapuolen pitäisi välillä päästä. Tosin riitoja ei kyllä asiasta onneksi olla saatu aikaan.

    Toinen asia mikä omassa kaveripiirissä monesti aiheuttaa parisuhteissa närää on se rahamäärä mikä peleihin saattaa mennä, varsinkin jos pelaava osapuoli harrastaa kuukausimaksullisia pelejä tai muuten vain ostelee uusia ja kalliita pelejä säännöllisesti. Varsinkin jos pariskunnalla on ns. yhteinen talous, niin pitäisihän sitä varmasti miettiä että mihin ne rahansa laittaa ja kuinka usein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhteinen tietokone voi tosiaan aiheuttaa joskus närää, jos toinen varaa sitä liikaa. Mukavaa kuitenkin, ettei teillä ole ollut riitoja sen takia. :)

      Raha on myös asia, joka varmasti voi monissa suhteissa rassata ja aiheuttaa vähintäänkin neuvottelutilanteita. Jos se on tiukilla, olisikin hyvä, jos molemmat ovat valmiita tulemaan toista vastaan ja tinkimään jostain omastaan siihen saakka, että tilanne tasaantuu.

      Hyviä pointteja nostit esille! :)

      Poista