keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Videopelimeme: päivä 24 - Peli, josta en uskonut pitäväni, mutta aloinkin pitää

Videopelimeme menee toiseksi viimeisessä osassaan. Tällä kertaa sain taas melkoisen pähkinän purtavaksi, mutta lopulta löysin vastauksen kuitenkin. Joskus se vain vaatii hieman enemmän ajatustyötä.



Päivä 24 - Peli, josta en uskonut pitäväni, mutta aloinkin pitää


Jouduin miettimään pitkään vastausta tähän kysymykseen, koska ensin ajattelin, etten edes pelaa sellaisia pelejä, joista oletusarvoisesti en usko pitäväni. Hyvin pitkälti tämä onkin totta, mutta jokunen poikkeus on osunut kohdalle. Isossa osassa näistä tapauksista aavistukseni on osunut oikeaan; en lopulta ole todellakaan innostunut pelistä. Keksin kuitenkin yhden poikkeuksen sääntöön (näitä voi olla muitakin, olen vain kenties unohtanut).

Dirge of Cerberus: Final Fantasy VII herätti minussa vahvoja epäilyksiä, koska sen pelityyli nyt ei ollut perinteistä Final Fantasya nähnytkään. Olin myös kuullut kauhutarinoita, kuinka sen pelaaminen padillä on lähes mahdotonta ja aivan hirveää ja ei siihen kukaan pysty.


En itse asiassa edes hankkinut kyseistä peliä sen ilmestyessä, minun ei ollut tarkoitus hankkia sitä lainkaan. Sitten kävi klassinen tilanne ja satuin bongaamaan sen törkeän halvalla alennuslaarista. Keräilyn vuoksi peli lähtikin koristamaan hyllyä... ja siellä se nökötti vuoden tai pari ilman, että otin edes muoveja pois päältä.

Paljon myöhemmin koitti Vaihtoehtoinen juhannus, joka muutti kaiken. Vietimme ystäväni kanssa juhannusta varsin rauhallisissa merkeissä ja päätimme piristää iltaa jollain pelillä. Syistä, joita en enää muista, päädyimme lopulta repimään muovit Dirge of Cerberuksen päältä.

Alun kokemus oli juuri niin karsea kuin kauhujutut antoivat ymmärtää. Tässä suora lainaus aiemmasta postauksestani:

"Ystäväni aloitti pelaamisen, kun olimme ensin kuolanneet hyvän tovin alkudemoa. Hän taisi selvitä ensimmäiseen portaikkoon asti, minkä jälkeen ruutuun lävähti "Game Over". Tämän seurauksena ohjain päätyi minulle. Kontrollien hakemisessa meni oma aikansa ja kameran hallitseminen tuntui oikeastaan lähes mahdottomalta. Pääsin kuitenkin juoksentelemaan Kalmissa ehkä hitusen ystävääni pidemmälle... lähinnä siksi, että olin ehtinyt oppia ehkä jotain ystäväni yrityksestä. Joka tapauksessa ensimmäisen chapterin loppu ei ollut lähelläkään, kun ruutuun pamahti uudestaan jo tuttu teksti: "Game Over". Hyvä tytöt, näin sitä pelataan oikein taidokkaasti."
Eli eihän siitä mitään tahtonut tulla. Sen verran olimme kuitenkin saaneet maistiaisia (voi se alkuvideon ihana Vincent!), ettei lopettaminenkaan enää ollut vaihtoehto. Homma ei silti meiltä sujunut, mutta saimme yllättäen kolmannen osapuolen pelaamaan pelin meille läpi ja itse istua nakotimme vieressä. Tähän meni juhannusaaton ilta ja seuraava aamu ja fiilis oli kuin olisi katsellut pitkää elokuvaa.

Tuo kokemus oli mielenkiintoinen. En pelannut itse, mutta peli tempaisi minut täysillä mukaansa. Se palautti minut vuosien taakse, kun ensimmäistä kertaa astelin Nibelheimin kartanoon ja kun sain kellarista löytyneen arkun auki. Se muistutti minua hetkestä, kun salaperäinen ninja hyökkäsi kimppuuni metsässä ja onnistuin päihittämään hänet. Se muistutti minua siitä, miten paljon Vincent ja Yuffie minulle teininä merkitsivät, miten ihastunut heihin olin. Kaikki tuo tuli ryminällä takaisin.

Dirge of Cerberuksen seuraaminen käynnisti jonkinlaisen hyökyaallon. Tuon juhannuksen jälkeen loppukesä pyöri pelin ympärillä. Opettelin pelaamaan sitä itse, koska halusin nauttia siitä uudestaan. Se oli työtä, hikeä ja tuskaa, mutta opin ja onnistuin. Myös ystäväni taisi käydä luonani sitä pelailemassa, joten en ollut täysin yksin fanitukseni kanssa.

Peli toi mukanaan Gacktin musiikin. Muistan tuon kesän siitä, että herran levyjä tuli kuunneltua lähes taukoamatta. Vielä nykyisinkin, jos kuulen melkein minkä tahansa Gacktin biisin, se laukaisee tunnereaktion tuolta kesältä. Se yhdistyy Dirge of Cerberukseen, Vincentiin ja Yuffieen, vaikkei kyse olisi edes pelissä olleesta kappaleesta.

Pelin jälkimainingeissa aloitin juhannuksen jälkeisellä viikolla myös uuden ficin kirjoittamisen. Projekti S. R.:stä tuli pitkän romaanin pituinen tarina, josta suurimman osan kirjoitin kyseisen vuoden heinäkuun aikana. Loppuviimeistelyt tosin veivät sitten vielä vuoden verran ja ficci valmistui seuraavan vuoden heinäkuussa. Hyvän tovin elin ja hengitin Dirge of Cerberusta ja Projekti S. R.:ää. Minulla ei oikeastaan niiden (ja töiden) lisäksi ollut hetkeen muuta elämää.

Syksyllä sitten tapahtui omassa elämässä kaikenlaisia mullistuksia, minkä vuoksi pelaaminen jäi pikku hiljaa taustalle. En ole enää vuosiin tarttunut Dirge of Cerberukseen uudestaan ja yrittänyt pelata sitä vielä kerran, mutta muistot ovat lämpimiä ja Vincent & Yuffie -fanitus voi hyvin. Odotankin sen saavan uutta pontta taas Final Fantasy VII Remaken myötä.

Tulossa vielä: Eeppisin kohtaus pelissä

Lue myös:


Vaihtoehtoinen juhannus
Olen niin pahoillani...
Projekti S. R. -ficci (Huom! Osa sisällöstä on K-18 materiaalia!)


http://www.pelit.fi/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti