sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Miten selvitä kymmenien tuntien JRPG:stä?

Minulle ihmetellään aina silloin tällöin, miten aika ja jaksaminen riittää, kun edessä on kymmeniä tunteja kestävä japanilainen roolipeli. Tässä postauksessa yritän valottaa, miten saan homman toimimaan.


Sinällään kysymys siitä, miten oikein jaksan pelata pitkiä japanilaisia roolipelejä, on vähän hassu. Minä voisin yhtä lailla kysellä muilta, miten joku jaksaa pitkiä länsimaisia roolipelejä tai miten joku jaksaa GTA V:tä tai NHL:ää jne. Moniin peleihin saa upotettua saman tuntimäärän kuin j-ropeihin, vaikkei pelin juonellinen osuus olisikaan kuin muutamien tuntien pituinen. Hyvin pitkälti kyse on mieltymyksistä eikä siitä, kuinka monta tuntia pelin läpäisyyn menee.

Kerrotaan nyt silti resepti siitä kiinnostuneille.

Älä ahmi liikaa kerralla


Ei ole pakko istua työpäivän verran pelikoneen ääressä paukuttamassa peliä eteenpäin. Itse toki harrastan aina ajoittain tällaisia kunnon maratooneja, mutta mitenkään välttämätöntä se ei ole. Peliä voi pelailla myös pari tuntia kerrallaan.

Toki lyhyissä sessioissa voi toisinaan olla se ikävä puoli, ettei peli välttämättä etene kauheasti niiden aikana. Mitä lyhyemmissä erissä pelaa, sitä kauemmin peli luonnollisesti on kesken. Toisaalta hauskaa riittää sitten pidemmäksi aikaa.

Valitse kiinnostava peli


Pelin parissa viihtymiseen auttaa se, että valitsee itseään kiinnostavan (ai, ihanko tosi?). Kaikki JRPG ei ole pseudo-keskiaikaa vaan valinnanvaraa riittää. Osa on esimerkiksi urbaanimpaa fantasiaa (esim. Persona-sarja) ja joukosta löytyy scifimpääkin menoa (esim. Xenoblade Chronicles X tai NieR: Automata).

Osalle pelaajista myös animepiirteet saattavat j-ropeissa töksähtää. Silloin kannattaa valita sellainen peli, jossa kyseisiä piirteitä ei niin paljon ole. Esimerkiksi Final Fantasy -sarjassa animepiirteet eivät iske silmille, vaikka joskus jotain pientä voi vastaan tullakin. Jos taas anime nimenomaan iskee, voi Tales-sarja olla se oikea valinta.

Kaikkea ei ole pakko tehdä


J-ropeissa voi olla kasapäin sivutehtäviä (mutta niin on kuulemma muissakin peleissä). Yhden sivutehtävän avaaminen voi laukaista pari uutta, jotka taas avaavat muutaman uuden ja niin edelleen. Ähky on toisinaan todellinen.

Kaikkea ei ole kuitenkaan pakko tehdä. Päästä irti perfektionismista ja tee vain kiinnostavat sivutehtävät. Eivät ne kaikki juoksupoikailut sitä kuitenkaan ole. On ihan ok pelata läpi vain pelin pääjuoni, jos muu sisältö ei nappaa tai aika on kortilla. Ei se tee sinusta huonompaa pelaajaa vaan ainoastaan valikoivamman. Jokainen päättää itse, mihin aikansa kaataa.

Myönnän skippailevani sivutehtäviä silloin, kun ähky uhkaa iskeä tai jos sivutehtävä tuntuu jollain tapaa ärsyttävältä. Ehkä saisin trophyn, jos suorittaisin ne kaikki jokaisessa pelaamassani pelissä, mutta digitaalinen pysti ei ole läheskään aina vaivan arvoinen.

Hyödynnä helppo vaikeustaso


Varsinkin ruuhkavuosia elävästä kolme-nelikymppisestä voi tuntua, että JRPG on mahdoton valinta oman arjen keskellä. Jotkin pelit kuitenkin tarjoavat mahdollisuuden päästä sen läpi normaalia helpommin. Aika monessa pelissä pystyy nykyisin valitsemaan, millä vaikeustasolla sen haluaa läpäistä. Tämä on loistava keksintö. Jos haluat vain kokea tarinan, voi helpoimman vaikeustason valitseminen olla juuri se oikea vaihtoehto, mutta harvemmin normaalikaan huono valinta on.

Totta kai on pelaajia, jotka ehdottomasti haluavat pelata tiukemmilla vaikeustasoilla. On ihmisiä, joille se merkitsee henkilökohtaisesti paljon. Tämä vinkki ei ole teille. Jos sen sijaan vaikeustasolla ei ole sinulle merkitystä tai valitset kivisen tien vain muiden takia, kannattaa harkita aidan ylittämistä vähän matalammasta kohdasta. Pelin pelaaminen voi nopeutua kummasti.

Hyödynnä ns. "huijaukset"


Jotkin pelit tarjoavat sisäänrakennettuna mahdollisuuden "huijaamiseen". Lainausmerkeissä siksi, että jos kyseessä ei ole bugi vaan tarkoituksellinen ominaisuus, ei sen käyttämistä voi edes sanoa oikeasti huijaamiseksi.

Tämä on konsti, josta minulla on hitusen ristiriitaiset fiilikset. Saavutukset eivät välttämättä tunnu omilta, jos huijaus on helppo saavuttaa. Siitä huolimatta olen kertaalleen tällaista kikkaa käyttänyt. Tämä tapahtui Final Fantasy Type-0:aa pelatessa toisen pelikerran alussa. En vain jaksanut grindata kaikkia 14 pelihahmoani, joten päätin hyödyntää pelissä olevaa huijauskeinoa, jonka avulla sain parikymmentä tasoa lisää hahmoille muutaman päivän aikana. Tämä olisi onnistunut muutamassa tunnissakin, mutta urakka vaati sen verran omaa vaivannäköä, että päätin jakaa sen pidemmälle aikavälille.

Sen sijaan esimerkiksi Final Fantasy IX:n mobiili- ja Steam-versiot tarjoavat ihan suoran ja vaivattoman keinon systeemin huijaamiseen. Asetuksista voi kytkeä päälle loputtoman varallisuuden ja health pointit. Helpottavat varmasti niin paljon, että pelin voi käytännössä kävellä läpi, mikä sopii henkilöille, jotka ovat vain tarinan perässä tai haluavat nopeasti kokea pelin uudestaan.

Myönnän, että hetken kipuilin tuon Type-0-huijaukseni takia. Sitten pohdin, ketä varten oikeastaan pelaan. Pelaanko siksi, että voin miellyttää muita ja näyttää kovalta suoriutujalta muiden silmissä? No en! Toivottavasti se ei ole sinunkaan syysi. Pelaan, koska nautin hyvistä tarinoista ja hahmoista sekä kivasta tekemisestä.


Tee pelaamisesta kokonaisvaltainen nautinto


Pelaaminen on kivaa, mutta se voi olla vielä kivempaa. Se voi olla omaa laatuaikaa. Pelihetkeen voi varata hieman evästä tekemään siitä entistä miellyttävämmän. Meillä on esimerkiksi miehen kanssa ollut tapana pelata Taleseja perjantai-iltaisin viinin (ja joskus juuston) kera.

Jokainen voi valita omat keinonsa. Yksi pelaaja nauttii enemmän, kun saa streamata oman pelaamisensa muille, toinen komeroituu täysin omiin oloihinsa. Yksi nappaa viikonlopun pelisession kaveriksi sipsin, limun ja dipin pyhän yhdistelmän ja yksi kokoontuu pelin ääreen porukalla. Ei ole oikeita tai vääriä tapoja nauttia peleistä. Ja kyllä, myös JRPG:n parissa voi viihtyä näillä tavoilla.

Lopuksi


Japanilaisia roolipelejä ei ole pakko pelata. Minä viihdyn niiden parissa, koska ne sisältävät paljon minua viihdyttäviä elementtejä. Pidän niiden tavasta kertoa tarinaa, pidän niissä esiintyvistä hahmotyypeistä ja tykkäilen myös joistain animekliseistä (en toki kaikista). Nautin useimmiten siitä, että peli kestää kymmeniä tunteja, joskin myös poikkeuksia on osunut kohdalle. Pelin voi myös jättää kesken, jos se ei nappaa, ja siirtyä seuraavaan.

Kaikki japanilaiset roolipelit eivät myöskään välttämättä edes ole kamalan pitkiä. Pelasin mm. Star Ocean: Integrity and Faithlessnessin ja NieR: Automatan kummatkin noin 35 tunnissa. Varmasti muitakin lyhyempiä pelejä on genressä tarjolla, joten jos uteliaisuus tökkii kylkiluiden väliin, vaikka aikaa on vähän, kannattaa haeskella kokeilukappaleeksi jokin niistä.


Lue myös


Mitä tehdä, kun puoliso ei tykkää pelaamisesta?
Nuorten peli-ilta vs. aikuisten peli-ilta
Miten kolmekymppinen löytää aikaa pelaamiseen?

Minkälaisia pelisessioita vietät? Meneekö pelien parissa kymmeniä tunteja vai pelaatko mielummin pelejä, jotka voi läpäistä nopeasti?


http://www.pelit.fi/

PS. Tänään on viimeinen päivä osallistua "Tuliaisia Japanista" -arvontaan. Jos siis Tales of Zestiriaan tai Final Fantasy XIV:ään liittyvä palkintosetti kiinnostaa, kiirehdi osallistumaan.

2 kommenttia:

  1. Kun mie pelaan, niin haluan, että mulla on paljon aikaa pelata. Joku tunnin pelisessio on mulle ihan turha, pitää olla vähintään kaksi tuntia aikaa pelata, että viitsii edes käynnistää pelin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta on, ettei kaikille sovi lyhyet pelisessiot. Itsekin mieluusti varaan vähintään sen pari tuntia pelailulle ja joskus tulee vedettyä kunnon maratoonikin.

      Sitten taas jos on esim. pieniä lapsia, voi pelihetket olla aika harvinaista ja kerrallaan vain lyhyen hetken kestävää hupia, johon ei auta oikein kuin sopeutua. Tosin onneksi ne muksutkaan ei ole pieniä ikuisesti.

      Elämäntilanne siis vaikuttaa tähän paljon myös. :)

      Poista