Pohdintoja Final Fantasy VIII:n hahmoista 1: Squall, Rinoa, Seifer ja Quistis

Nyt kun tuossa ennen Final Fantasy XII: The Zodiac Agen ilmestymistä ajauduin pelailemaan Final Fantasy VIII:aa, tajusin että siitä pelistä olen itse asiassa bloggannut todella vähän. Ehkä on aika korjata asia.


Syy bloggauksen vähäisyyteen on varsin yksinkertainen. Vaikka Final Fantasy VIII oli ensimmäinen hankkimani FF-sarjan osa, pelasin sen loppuun vasta vuosia hankkimisen jälkeen, kun taas FFVII:n ja FFIX:n paiskoin läpi huomattavasti nopeammin. Niin paljon kuin kasista tykkäsinkin, siinä oli myös asioita, jotka vain yksinkertaisesti töksähtivät minulle (junction-systeemi, aseiden osien etsintä jne.).

En ole koskaan pelannut FFVIII:aa toista kertaa kokonaan. PSP:llä tosiaan aikoinaan sen aloitin ja tuota samaista tallennusta jatkoin nyt tänä kesänä. Nyt se on edelleen kesken, koska The Zodiac Age. Mietin vielä, jatkanko pelaamista, kun olen vaeltanut Ivalicessa riittämiin.

Vaikka moni juttu on epävarmaa, se on varmaa, että FFVIII:n hahmot herättivät minussa aikoinaan paljon ajatuksia ja tunteita. Itse asiassa niin on käynyt myöhemminkin, mutta nuo ajatukset ja tunteet ovat olleet erilaisia kuin ennen. Ehkä oma tapa tarkastella maailmaa ja hahmoja on hieman vuosien varrella muuttunut. Kenties on myös hyvä, että näin on käynyt. Olisi aika kamalaa, jos kolmekymppisenä ajattelisin kaikesta samalla tavalla kuin teini-ikäisenä.

Päätinkin nyt kirjoittaa postauksen tai pari Final Fantasy VIII:n hahmoista. Aivan kaikkia en käsittele, koska monista sivuhahmoista mielikuvani ovat lopulta aika hataria. Tähän ensimmäiseen postaukseen päätin nostaa Squallin, Rinoan, Seiferin ja Quistiksen.

Squall


Squall Leonhart on pelin protagonisti. Hän on 17-vuotias orpo sotilaskoulun, Balamb Gardenin, kasvatti. Pelin alkupuolella hän valmistuu SeeDiksi eli Gardenin sotilaaksi. Squallilla on hieman jurottava ja angstinen luonne. Teini-ikäisenä kuvailin Squallia päiväkirjaani tunnevammaisena idioottina, mikä kertoo ehkä enemmän omasta kyvystäni käsitellä vähän ärsyttäviä tyyppejä tuohon aikaan. Ymmärrystä ei juuri jaettu vaan tuomio annettiin kerran eikä sitä enää pyörretty.

Nykyisen tulkintani mukaan Squall on hieman introvertti ja hänellä on taipumus pyrkiä työntämään muut ihmiset pois luotaan. Tämä ei todennäköisesti johdu siitä, että hän on tunnekylmä tai idiootti vaan pikemminkin päinvastoin. Kenties hän ei halua välittää muista, koska tunteet voivat satuttaa hyvin paljon. Läheisten menettäminen on kamalaa. On siis parempi pitää etäisyyttä ja pitää kiinni velvollisuuksien hoitamisesta.

Pelin aikana Squall kuitenkin työstää arkoja kohtiaan. Hänen ajatusmaailmansa alkaa hiljalleen avartua ja hän välittää kuin välittääkin lähellään olevista ihmisistä. Hän alkaa hyväksyä toisten tarjoaman tuen ja uskaltaa jopa rakastua. Ei sillä, että rakastuminen olisi uskaltamisesta kiinni, mutta tunteilleen antauminen voi olla. Lopulta Squall ymmärtää, että hän voi olla itsenäinen ja oma itsensä olematta silti kokonaan yksin.

Rinoa


Rinoa Heartilly on niin ikään 17-vuotias. Hän on Galbadian armeijan johtajan ja laulajan tytär, mutta toimii Timberin Forest Owls -vastarintaliikkeessä Galbadian tyraniaa vastaan. Hän kohtaa Squallin, kun on Balamb Gardenissa pyytämässä Gardenin rehtorilta Owlseille apujoukkoja. Rinoa on aiemmin seurustellut Seiferin kanssa ja sitä kautta kuullut SeeDeistä.

Rinoa on avoin ja lämmin persoona, mutta toisaalta antaa itsestään ajoittain itsekkään ja hemmotellun vaikutelman. Teininä määrittelin hänet luonteeltaan prinsessaksi. Hän on tottunut saamaan tahtonsa läpi ja vaikutti silmiini itsekeskeiseltä. Tämäkin on todennäköisesti vain pintaa. Todellisuudessa hän on myös erittäin lojaali ystäviään ja sitoutunut tavoitteisiinsa paremman huomisen puolesta.

Huomasinkin nyt vanhempana pitäväni Rinoasta huomattavasti enemmän. Squallille en lämmennyt oikein vieläkään (jos kohta pystyn paremmin häntä ymmärtämään), mutta Rinoan suorapuheisuudesta ja avoimuudesta pidinkin yllättävän paljon. En saanut hänestä edes yhtä tyhjäpäistä vaikutelmaa kuin ennen, vaikka hän vähän koheltaja onkin.

Seifer


18-vuotias Seifer Almasy, joka ei koskaan valmistunut SeeDiksi, on Squallin vastavoima. Hän ei ole varsinaisesti pahis, ainakaan jos häntä vertaa Ultimeciaan, muttei häntä voi suoraan hyviksiinkään lukea. Seifer on kovaääninen ja kiivas sanoissaan. Hänen pinnansa on lyhyt, mikä vaikuttaa esimerkiksi siihen, ettei hän välttämättä pärjää taistelussa rauhallisemmalle Squallille, vaikka onkin taitava gunbladen käyttelijä.

Yllättävää kyllä, en muista teininä ajatelleeni Seiferista mitään sen erikoisempaa. Tavallaan sivuutin hänet eikä siitä sen enempää. Tällä nykyisellä pelikerrallani en ole kovin paljon häntä nähnyt, jos ei lasketa ykköslevyn lopputaistelua. En siis osaa sanoa, nykäiseekö hän nyt jotain hermoani vai onko suhtautumiseni edelleen neutraalia.

Olen kuitenkin lukenut jonkin verran Seifer-ficcejä ja niiden pohjalta olen hänestä alkanut jonkin verran pitää. Helppo ja kiva kaveri hän ei missään nimessä ole, mutta hänessä kiehtovat puolensa. Äksyn kuoren alla tuntuu sykkivän lämmin sydän. Se, onko tämä vain ficcareiden näkemys vai todellisuutta, jääköön nähtäväksi, jos pelin kimppuun vielä palaan.

Quistis


18-vuotias Quistis Trepe valmistui SeeDiksi vain 15-vuotiaana ja on nyt Balamb Gardenin nuorin ohjaaja. Tosin hän ei ole yhtä tiukka kuin muut eivätkä kaikki oppilaat ota häntä sen takia kovin vakavasti. Pelin alussa pelaajalle tulee vaikutelma, että Quistis olisi ihastunut Squalliin, mutta myöhemmin nämä tunteet taitavat paljastua enemmän sisaruksellisiksi.

Quistis on rauhallinen ja hiljainen. Hän murehtii murheensa pääasiassa yksin ja pitää etäisyyttä muihin. Toisaalta hän kiintyy päähahmojoukkioon hyvinkin syvästi ja paljastaa jopa leikkisämmän puolensa aina aika ajoin.

Jostain syystä paritin Quistisia teininä Zellille... enkä oikeastaan enää edes tiedä, miksi näin pääsi käymään. Ehkä halusin, että Quistisilla olisi selkeästi joku, koska pidin hänestä niin paljon. Nykyisin en näe tätä enää niin tärkeänä, mutta Quistis on kuitenkin mielestäni erittäin kiva hahmo. Hän on joukkion huolehtija ja isosiskotyyppi, hän on luotettava ja vahva, vaikka hänelläkin on heikot hetkensä.

Lue myös


Monien muistojen Final Fantasy VIII
Ajatuksia hahmoista osa 7: Laguna


Kuka Final Fantasy VIII:n hahmo on suosikkisi? Onko mielipiteesi muuttunut vuosien saatossa?

http://www.pelit.fi/

2 kommenttia

  1. Jes, lisää juttua FFVIII:stä :P Hyviä hahmoanalyysejä ja varmasti asenteet/ymmärtämiset muuttuu ajan myötä kun itselle tulee elämänkokemusta.

    Mitä Seiferin olemukseen tulee, niin veikkaisin fanficien pikkuisen vetävän kotiinpäin. Seifer nimittäin hankkiutuu vähän väärään seuraan ja vaikka pohjimmiiltaan haluaisikin hyvää, hän ei ylpeytensä takia voi enää loppua kohti kääntyä takaisin, vaikka parhaat ystävätkin, puhumattakaan lapsuudentovereista asettuvat häntä vastaan.
    Oikeastaan voi sanoa, että Seifer on lähes koko ykkös cd:n ajan ihan selvästi hyvis. Mutta hänen lapsuudenhaaveensa Velhotaren ritarina saavat hänet lähtemään Edean/Ultimecian messiin ja kun sopimuksen varjopuolet paljastuvat, pitää mies silti sitkeästi kiinni unelmistaan.
    Hauska fakta: Seifer on lasena nähnyt sen saman Velhotaresta kertovan elokuvan, jossa Laguna on pääosassa. Hänen pakkomielteensä Velhotaren ritarina olemisesta ja jopa valmiusasentonsa taistelussa kumpuaa tästä kokemuksesta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen näköjään onnistuneesti unohtanut monet Seiferiin liittyvät jutut. Jotain kelloja nuo soittelevat, joten varmastikin olen noihin asioihin pelissä törmännyt. Ilmeisesti eivät tuolloin olleet minulle kuitenkaan niin merkittäviä, että olisin kiinnittänyt niihin erityistä huomiota. x)

      Poista