sunnuntai 13. elokuuta 2017

The Zodiac Age -päiväkirja osa 6: Esperit

Edellisestä päiväkirjapostauksesta on aikaa jo pari viikkoa. Niinpä halusin jälleen palata asian tiimoilta näppäimistön äärelle ja antaa tilannekatsauksen pelin parissa puuhastelusta. Tällä kertaa kuitenkin ajatukseni ovat kuin varkain myös ajautuneet espereihin, joten sanon niistäkin pari sanaa.

Tämä postaus sisältää spoilereita juonesta ja espereistä. Luet omalla vastuulla.


Kuten olet jo ehkä huomannut, The Zodiac Age -päiväkirja ei enää ilmesty viikottain. Tähän on yksinkertainen syy: olen päässyt pelissä vaiheeseen, joka sisältää paljolti grindaamista, huntien tekoa ja esperien perässä juoksemista. Varsinaista raportointia ei siis välttämättä riitä joka viikoksi. Tässä kuussa päiväkirja ilmestyykin joka toinen sunnuntai ja syyskuussa katson uudestaan, onko vielä raportoitavaa ja miten usein sitä kannattaa tehdä.

Tätä kirjoittaessa pelitunteja on takana pikkuisen vajaat 80 ja tavoitteena on saada hahmot levelille 60. Sain alkuviikosta Reddaksen tiimiini, mutta hahmoni olivat silloin kymmenisen leveliä alemmalla tasolla ja päädyinkin lopulta lataamaan edellisen tallennuksen yksinkertaisesti siitä syystä, että haluan tehdä grindaamisen ilman, että Reddas roikkuu matkassa viemässä neljänneksen kokemuspisteistä.

Tarkoitus on nyt tehdä kaikki tehtävissä olevat huntit ja napata Chaos. Tämän jälkeen nostan vielä oman tiimini levelille 70 ja vasta sitten käyn rekryämässä Reddasin riveihini. En ole luultavasti koskaan pelannut mitään peliä näin suunnitellusti ja tavoitteellisesti ja rehellisyyden nimissä on sanottava, etten nauttisi tällaisesta, jos kyseessä olisi ensimmäinen pelikerta. Nyt kun osaan pelin tarinapuolen käytännössä ulkoa, muihin asioihin keskittyminen on virkistävää.

Koska esperit ovat olleet vahva osa viime aikojen puuhastelua pelin parissa, ajattelinkin omistaa postauksen loppupuoliskon niistä puhumiselle.

Esperien tarina


Esperit ovat Occurioiden perillisiä. Pelissä on 13 esperiä, mutta tarinan mukaan esperit edustavat perillisten pimeää puoliskoa ja on olemassa myös valon perillisiä. Tämä tarkoittanee, että todellinen lukumäärä on 24, koska jostain syystä Ultimalla ja Zodiarkilla ei ole valoisaa vastavoimaa eikä heistä toisaalta sanota, ovatko he pimeyden perillisiä vai valon perillisiä.

Jokainen esper edustaa horoskooppimerkkiä, jotka ovat monelle meistä tuttuja vähintäänkin aikakaus- ja iltapäivälehtien palstoilta. Tässä kohtaa joku saattaa älähtää, ettei horoskooppeja ole kuin 12, mutta joidenkin teorioiden mukaan joukkoon pitäisi lisätä Ophiuchusin tähdistön mukaan nimetty merkki, joka on suomeksi käärmeenkantaja. Koska tämä on peliblogi eikä astrologiablogi, en nyt mene tähän aiheeseen tämän enempää.

Tässä on listattuna esperit ja horoskoopit, jota ne edustavat:

Belias - oinas (aries)
Chaos - härkä (taurus)
Zalera - kaksonen (gemini)
Zeromus - rapu (cancer)
Hashmal - leijona (leo)
Ultima - neitsyt (virgo)
Exodus - vaaka (libra)
Cúchulainn - skorpioni (scorpio)
Shemhazai - jousimies (sagitarius)
Adrammelech - kauris (capricorn)
Famfrit - vesimies (aquarius)
Mateus - kalat (pisces)
Zodiark - käärmeenkantaja (ophiuchus)

Joka tapauksessa esperit paljastuivat luomisensa jälkeen varsin ylpeiksi olennoiksi. Ultima halusi nousta Occurioita vastaan ja sai houkuteltua mukaan 11 muuta. Kävi kuitenkin niin, että esperit hävisivät ja ne karkotettiin Ivalicen synkimpiin kolkkiin. Tämän jälkeen ne eivät ole voineet elää, ellei niitä kutsuta. Kutsumista varten kuolevaisen pitää saada haltuunsa kunkin esperin symboli ja pelissä ne saadaan taistelemalla kyseistä esperiä vastaan.

Zodiark ei lähtenyt mukaan kapinaa, mutta se suljettiin liiallisen voimakkuutensa takia Henne Minesin perukoille ilmeisesti samoihin aikoihin kuin 12 muutakin esperiä omiin piilopaikkoihinsa. Osa espereistä vartioi jotain occurioille tärkeää paikkaa tai esinettä, esimerkiksi Belias Dawn Shardia ja Mateus kuninkaiden miekkaa Stillshire of Miriamissa.


Esperit pelissä


Belias, the Gigas


Belias löytyy kuningas Raithwallin haudasta ja on ensimmäinen esperi, jonka pelaaja kohtaa. Alkuperäisessä Final Fantasy XII:ssa oli tosin mahdollista hakea Adrammelech ennen Beliasta (olettaen, että pärjäsi kyseisessä taistelussa), mutta The Zodiac Agessa jouduin toteamaan tämän olevan mahdotonta, sillä kyseisen esperin luokse ei vain päässyt kulkemaan. Ja usko pois, yritin useampaa reittiä.

The Zodiac Agessa Beliaksen saaminen avaa lisenssilaudalta mahdollisuuden valita toisen ammatin kaikille pelihahmoille. Tämän takia osa pelaajista pelaakin tuohon pisteeseen asti valitsematta ainuttakaan ammattia ja luo sitten Beliaksen voittamisen jälkeen "master save" -tallennuksen, josta voi aloittaa uuden pelin koska tahansa ja suoraan valita haluamansa ammatit kaikille. Minä en ole näin tehnyt, mutta eräässä FFXII-keskusteluryhmässä moni on kertonut suosivansa tällaista ratkaisua. Katsotaan, josko päädyn samaan, kunhan saan strong moden auki.

Belias on ainoa esperi, joka pelaajan on pakko kutsua ainakin kerran esille. Häntä tarvitaan avaamaan Giruveganin portit (Gate of Gigas). Ilmeisesti muut esperit eivät tähän temppuun pysty, mutta veikkaisin, että occurioilla itsellään on keinonsa porttien aukomiseen.

Chaos, Walker of the Wheel


Chaos on mahdollista löytää Necrohol of Nabudiksesta, kun on ensin suorittanut Nabudiksen medaljongit -sivutehtävän. En ole itse taistellut Chaosta vastaan vielä kertaakaan.

Chaos nimettiin jumalten luomien kristallien suojelijaksi Suuren Luomisen jälkeen. Kun se astui kuolevaisten maailmaan, maailmassa rehottava sekasorto tyrmäsi sen. Chaos kuoli ja uudelleensyntyi lukuisia kertoja, mikä lopulta johti vihaan sen luojia kohtaan, koska sen kohtalo oli jumalten vika.

Zalera, the Death Seraph


Zaleran löytää Barheim Passagesta sen jälkeen, kun on suorittanut Estersandin potilas -sivutehtävän ja saanut avaimen, jolla Barheim Passagen voi avata uudestaan.

Zaleran alkuperäinen tehtävä oli tuomita kuolevaiset heidän kuollessaan, mutta sen sielu saastui, kun monet kuolevat kirosivat taivaita. Lopulta Zalera sieppasi jumalille uskollisen shamaanin panttivangikseen ja kävi itse jumalia vastaan. Yhä tänä päivänäkin Zalera roikottaa kyseistä shamaania mukanaan ja käyttää hänen voimiaan apuna taistelussa.

Zeromus, the Condemner


Zeromus on Stillshire of Miriamissa salaisella alueella, jonne ei pääse, ellei ole heti tuomari Berganin voittamisen jälkeen puhunut Mt. Bur-Omisacella juuri oikealle akolyytille ja saanut häneltä Stone of the Condemner -esinettä, jota tulee käyttää Stillshire of Miriamissa. Tämä esperi on siis helppo missata kokonaan ja ensimmäiselle pelikerralla minulle näin kävikin.

Zeromus kunnioitti lakia enemmän kuin kukaan toinen. Se on pyhän järjestyksen perillinen ja rikollisten tuomitsija. Se tunsi suurta vihaa lakien rikkojia kohtaan ja tuomitsi heidät kuolemaan. Ajan myötä Zeromus alkoi välittää lain rikkomisesta vähemmän ja tuomitsemisesta enemmän, mikä johti lopulta siihen, että se halusi tuomita myös jumalat kuolemaan.

Hashmal, Bringer of Order


Pelaaja kohtaa Hashmalin juonen mukana Pharoksen majakan yläkerroksesta. Hashmal luotiin hallitsemaan ja manipuloimaan kuolevaisten maailman sääntöjä ja huolehtimaan siitä, että kuolevaiset pysyvät niin sanotusti lestissään. Hashmal halusi kuitenkin saattaa kaiken järjestykseen ja liittyi sen takia Ultiman kapinaan jumalia vastaan.

Ultima, the High Seraph


Ultiman voi löytää syvältä Great Crystalin uumenista, kunhan on ensin käynyt juttelemassa occurioiden kanssa juonen mukana. Minä en ole vielä kertaakaan edes yrittänyt saada Ultimaa, mutta ehkäpä tällä pelikerralla uskaltaudun kokeilemaan.

Ultimaa sanotaan jumalten mestarilliseksi luomukseksi, mutta samaan aikaan se osasi  myös nerokkaasti juonitella jumalia vastaan. Alun perin sen tehtävä oli ohjata sieluja taivaaseen ja auttaa heitä uudelleensyntymään.

Siitä, miksi Ultima päätti kääntyä occurioita vastaan, ei itse asiassa taideta pelissä juurikaan kertoa. Tämä on sellainen juttu, mikä olisi todella kiinnostava selvittää, mutta epäilenpä, ettei faktaa ole löydettävissä. Jos sinulla on kuitenkin parempaa tietoa, kerro toki.

Exodus, the Judge-Sal


Exoduksen löytää Mosphoran Highwasten korkeimmasta paikasta, jonne pääsee sen jälkeen, kun mooglet ovat korjanneet alueella olevat pyhätöt. Nuo pyhätöt tulee kytkeä päälle oikeassa järjestyksessä, jotta reitin saa auki. Tätä operaatiota varten on hyvä varata myös gysahl greenejä, sillä kaikkiin paikkoihin ei pääse kulkemaan ilman chocoboa.

Exodus on perillisistä vanhin. Sen tehtävä on ollut valvoa maailmaa ja arvioida kaikkien asioiden arvoja. Kun se tarkkaili näkymättömissä maailmalle tuntemattomana tarpeeksi kauan, sen kiintymys maailmaa kohtaan alkoi hiipua, kunnes mitään ei ollut jäljellä. Niinpä se ajatteli, että maailmakin ansaitsee tulla hiipuneeksi olemattomiin, ja kävi taisteluun jumalia vastaan.

Cúchulainn, the Impure


Cúchulainnin pelaaja voi hankkia riveihinsä Garamsythe Waterwaysta. Tosin vahingossa ei tämän esperin luokse varmasti kävele, sillä reitin avaamista varten täytyy tehdä Wraith ja White Mousse -huntit saadakseen Waterwayn sulkuporttien avaimen. Tämän jälkeen täytyy vielä osata availla ja sulkea portteja oikeassa järjestyksessä.

Cúchulainn luotiin, jotta se voisi imeä itseensä epäpuhtaudet maailmasta. Maailmassa kuitenkin oli paljon enemmän epäpuhtautta ja korruptiota kuin jumalat olivat kuvitelleetkaan. Kun Cúchulainn oli imenyt sen kaiken, se muuttui siksi hirvittäväksi olennoksi, joka on tänäkin päivänä, ja kääntyi jumalia vastaan.

Shemhazai, the Wishperer


Pelaaja kohtaa Shemhazain juonen mukana saapuessaan Giruveganin tuliportille (Gate of Fire). Shemhazain kuvaillaan olevan puoliksi nainen ja puoliksi hevonen. Se palveli jumalia alun perin vartijana, mutta kun Ultima ilmoitti kapinastaan, Shemhazai meni kuiskaamaan sille jumalten heikkoudet. Se myös laskeutui kuolevaisten maailmaan ja opetti heille pahuudesta ja tuhosta.

Tästä voisikin päätellä, että esperien sitominen Ivalicen pimeimpiin kolkkiin tapahtui melko varhaisessa vaiheessa kuolevaisten näkökulmasta. Jumalten näkökulmasta aikaa on voinut kulua loputtomasti tai ei lainkaan riippuen siitä, miten nämä olennot ajan ylipäätään kokevat, mutta jos kuolevaiset olivat viattomia eivätkä tienneet pahuudesta ja tuhosta, ennen kuin Shemhazai heitä opetti, voidaan ajatella heidän olleen aikansa alussa. Tässä voi olla myös jonkinlainen viittaus Raamatun kertomukseen siitä, miten ihmiset karkotettiin paratiisista sen jälkeen, kun he olivat käärmeen kehotuksesta syöneet hyvän ja pahan tiedon puusta.

Toisaalta maailmassa oli jo epäpuhtautta ja korruptiota valmiiksi, koska Cúchulainn tarvittiin imemään sitä pois. Voi kuitenkin olla, että esperien kapinaa valmisteltiin pitkän aikaa ja Cúchulainn itse asiassa luotiinkin korjaamaan Shemhazain aiheuttamaan tuhoa. Pelissä ei kuitenkaan tällaisesta mainita, joten teoria on omani.

Adrammelech, the Wroth


Adrammelech on piilotettu Zertinan Cavernsin syvyyksiin. Sen oli alun perin tarkoitus taistella tuonpuoleisen (otherworld) pahoja olentoja vastaan, mutta kävikin niin, että Adrammelech vaihtoi puolta ja kääntyi luojiaan vastaan. Sen rinnalla taistelivat samat olennot, joita vastaan sen olisi pitänyt käydä.

Famfrit, the Darkening Cloud


Pelaaja saa Famfritin toisessa taistelussa tohtori Cidiä vastaan eli tämäkin peto tulee juonen mukana.

Kun Famfrit luotiin hänen olemuksensa olikin hirvitys jopa jumalille. Niinpä hänet suljettiin haarniskan sisään. Kuolevaiset pelkäävät, että mustista pilvistä satava vesi on itse asiassa peräisin tämän kaaoksen ja tuhon tuojan kannusta, jota se aina kantaa mukanaan.

Pelissä ei koskaan paljasteta, minne Famfrit piilotettiin ja miten se on päätynyt tohtori Cidin kutsuttavaksi. Yhden teorian mukaan Cid on löytänyt ja voittanut Famfritin nethisiittitutkimuksiensa aikana ja toisen mukaan hän käytti nethisiittiä kutsuakseen Famfritin juuri tuossa hetkessä hyödyntäen Sun-Crystia. Näistä teorioista kannatan ehkä enemmän edellistä, koska en ole nähnyt todisteita siitä, että nethisiittiä voisi käyttää esperien kutsumiseen.

On myös mahdollista, että Venat'lla on olemattomat sormensa pelissä. Ehkä Venat auttoi Cidiä löytämään ja saamaan Famfritin haltuunsa. Ainakin voidaan olettaa, että Venat occuriana tietää, minne mikäkin esper on suljettu.

Mateus, the Corrupt


Juonen mukana toiseksi tuleva esper on Mateus, jonka löytää Stillshrine of Miriamista. Hän tosiaan vartioi siellä kuninkaiden miekkaa, jolla on mahdollista tuhota nethisiittejä, noita occurioiden kuningas Raithwallille lahjoittamia tuhon murikoita. En ihmettele lainkaan, miksi occuriat halusivat laittaa yhden esperin vahtimaan tuota miekkaa, mutta sen sijaan kummastelen, mikseivät ne vain tuhonneet sitä. Onko miekalla suurempi mahti kuin occurioilla? Eivätkö kuolemattomat pysty sitä tuhoamaan?

Mateus on siepannut jumalattaren kehon ja sitonut sen itseensä ikään kuin kilveksi. Kertonee paljon tämän kaverin luonteesta.

Zodiark, Keeper of Precepts


Zodiark on piilotettu syvälle Henne Minesin uumeniin, jonne pelaaja ei edes pääse, ennen kuin on kerännyt vähintään kymmenen muuta esperiä ja puhunut Jaharassa Geomancer Yugelulle. Zodiarkiakaan en ole koskaan yrittänyt saada, mutta kenties sekin päivä koittaa.

Zodiark on tosiaan voimakkain kaikista perillisistä ja koska occuriat pelkäsivät sen kasvua, se pidettiin lapsena. Zodiarkin voima on niin valtaisa, että sen lähelle joutuvat asiat painuvat kasaan ja puristetaan kadotukseen. Zodiark hallitsee kaiken lakeja ja rangaistuksia jumalten sijaan. Sen auktoriteetti on ehdoton.


Omat ajatukseni espereistä


Minulla on vähän ristiriitainen suhtautuminen espereihin. Jo ensimmäisestä pelikerrasta lähtien ne tuntuivat turhilta. Alkuperäisessä Final Fantasy XII:ssa esperin kutsuminen kulutti kolmesta manapalkista yhden eikä esperiä voinut edes itse kontrolloida, joten toivotun iskun saaminen vaati toisinaan kikkailua. En siis jaksanut juurikaan panostaa niihin. Juoniosuuden pelistä pääsee myös läpi helposti ilman espereiden käyttämistä, jos Giruveganin porttien avaamista ei lasketa (ja Beliaksen saa joka tapauksessa, joten se ei ole ongelma).

Nykyisin tilanne on toki hieman eri. Manan sijaan esperit kuluttavat yhden palkin Mistiä eli sitä samaa tavaraa, jota käytetään myös Quickening-iskuihin. Esperin kutsuminen ei siis ole yhtä iso riski kuin aikaisemmin. Espereillä voi nyt myös itse pelata ja käyttää niiden kovimman iskun juuri silloin, kun itse katsoo sopivaksi. Tämä tekee niistä ehkä vähän hyödyllisempiä.

Silti olen käyttänyt tasan Beliasta niiden pahuksen porttien avaamiseen. Mikään taistelu ei ole toistaiseksi vaatinut esperin kutsumista paikalle. Ehkä vaativampien huntien tekeminen voisi esperiä käyttämällä helpottua, mutta toisaalta myös Quickening-iskut ovat hyvä vaihtoehto. Toki jos esperin kutsuu kerran, jää Mistiä vielä käytettäväksi muihinkin tarkoituksiin.

Joka tapauksessa esperien hyödyllisyys on minulle edelleen iso kysymysmerkki. Toistaiseksi niillä pelaaminen ei ole innostanut minua millään tavalla.

Sen sijaan, kun kurkistetaan esperien tarinapuoleen, kiinnostukseni herää välittömästi. Taru siitä, kuinka esperit nousivat luojiaan, occurioita, vastaan, on mielenkiintoinen. Oikeastaan haluaisin tietää siitä huomattavasti enemmän. Osa espereistä esiintyy myös yarheina Final Fantasy XII: Revenant Wingsissä ja Lucaveina Final Fantasy Tacticsissa (lisäksi espereitä on Final Fantasy Tactics Advance 2: Grimoire of the Riftissä).

En ole Tacticsia koskaan pelannut alkua pidemmälle, koska sen taistelusysteemi vain hieroo minua pahemman kerran vastakarvaan. Pelin tarinapuoli kiinnostaisi minua kuitenkin todella paljon ja aivan erityisesti tämä esper/lucavi-osuus. Olen joskus muinoin juuri tästä syystä katsellutkin YouTubesta Tacticsia, mutta yksityiskohdat eivät enää ole kovin kirkkaina mielessäni. Ehkä pitäisi joskus hoitaa urakka uusiksi.

Voidaan siis sanoa, että pidän espereitä tylsinä pelillisessä mielessä, mutta erittäin kiinnostavina tarinallisessa mielessä. Haluan myös haastaa itseäni ja sen takia yritän tällä pelikerralla kerätä ne kaikki. Jäljellä ovat enää juoni-espereistä Hashmal ja Famfrit sekä vapaaehtoisista Chaos, Ultima ja Zodiark. Chaosta ajattelin tosiaan yrittää ensin ilman Reddasia, mutta jos en onnistu, menen sitten ottamaan uusintaerän Reddasin kera. Ultimaa ja Zodiarkia vastaan nappaan myös kyseisen ilmapiraatin mukaan.

Mikä on oma suosikkisi espereistä? Käytätkö espereitä pelissä ja oletko yrittänyt kerätä ne kaikki?

Lue myös


The Zodiac Age -päiväkirja osa 1: Ammatinvalintaa
The Zodiac Age -päiväkirja osa 2: Trophyt
The Zodiac Age -päiväkirja osa 3: Ensimmäiset fiilikset
The Zodiac Age -päiväkirja osa 4: Pohdintoja Baschista päähahmona
The Zodiac Age -päiväkirja osa 5: Ivalicen ihana maailma


http://www.pelit.fi/

2 kommenttia:

  1. Sama juttu itselläni, koskaan ei tule Espereitä käytettyä FFXII:a pelatessa. En toki ole vielä Zodiac Agea korkannut, mutta siinäkin lienee samanlainen tilanne, että hyvin koulutettu sankarijoukko saa jaettua eksponentiaalisesti lämää siinä ajassa, kun Esperi vasta miettii lopullisen hyökkäyksensä aloittamista (ottamatta huomioon edes sen pitkän pitkää animaatiota. Zodiarkin Final Eclipse on kyllä näkemisen arvoinen)

    Esperien tarinassa on itseäni aina kutkuttaneet ne vastavoimat, oista ei sitten sen enempää kerrota. Ketä ovat esimerkiksi Loghrif, the Transcendent tai Deudalaphon, the Benevolent? Haluaisin tietää lisää x) Toisaalta mytologia ainakin säilyttää mielenkiintonsa kun kaikkea ei selitetä auki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. The Zodiac Agessa käsittääkseni pystyy itse kontrolloimaan esperin lopullisen hyökkäyksen ajoituksen (käsittääkseni, koska en ole itse espereitä vielä käyttänyt). Ainakin International Zodiac Job Systemissä espereillä pystyi pelaamaan samalla tavalla kuin muillakin hahmoilla eli jopa ottamaan party leaderiksi. Sitä taisin kerran tai pari jopa silloin kokeilla.

      Nuo vastavoimat olisivat tosiaan kiinnostavia. Ei ollenkaan haittaisi, jos joskus tulisi uusi Ivalice-peli, jonka tarina keskittyisi vaikkapa niiden ympärille. :D

      Poista