JRPG:n maskottihahmot - ihania vai kamalia?


Monessa japanilaisessa roolipelissä pelaajan tiimissä on oma maskottihahmo tai pelissä muuten liikuskelee hahmoja, jotka ovat kovin maskottimaisia. Minua pyydettiin bloggaamaan näistä hahmoista, joten yritän nyt saada jonkinlaisia ajatuksia niistä kasaan.


Maskottihahmot, joihin olen ehtinyt tutustua


Maskottihahmot eivät ole ihmisiä, mutteivät välttämättä selkeästi eläimeksikään tunnistettavia. Ne saattavat olla joskus jopa nukkemaisia. Ne ovat kuitenkin olentoja, jotka tiedostavat oman olemassaolonsa ja toimivat itsenäisesti.

Final Fantasy -sarjan mooglet voidaan periaatteessa lukea maskottihahmoiksi, samoin sarjan kahdeksannessa osassa esiintyvät moombat, vaikka kummatkaan eivät pelaajan tiimiin liity (poikkeuksena tähän tosin FFVI, jossa mooglen saa mukaan tiimiin). Mooglet ja moombat ovatkin ensimmäinen kosketuspintani maskottihahmoihin, mutten varhaisen pelihistoriani aikana uhrannut niiden maskottimaisuudelle juuri ajatuksia. Ehkä myös FFVII:n Cait Sithin voisi laskea maskotiksi ainakin käsitettä hieman venyttämällä.

Ensimmäisen kerran taisinkin kunnolla havahtua maskottihahmojen olemassaoloon, kun pelasin Tales of Xilliaa. Hieman yllättäen Elizen mukana kulkeva, nukkemainen ja suurisuinen Teepo iski minuun varsin lujaa, vaikken yleensä välitä rääväsuisista koheltajista. Tales-sarjassa nämä maskotit ovatkin tulleet varsin tutuiksi. Tales of Symphonian Noishe jäi minulle aika neutraaliksi, sen sijaan Tales of Zestirian ja Berserian norminit jakoivat mielipiteitäni. Toiset olivat ihan kivoja, mutta esimerkiksi Bienfu koetteli hermojani kiitettävästi (vaikka oli silläkin hauskat hetkensä). Tales of Xillia 2:n Rollo-kissa taas jäi niin neutraaliksi, että jouduin googlaamaan sen nimen tätä postausta varten.

Star Ocean: The Last Hopessa ja Integrity and Faithlessnessissä esiintyvät isohkot puput voisi kaiketi myös lukea maskoteiksi. En niitä tosin The Last Hopea pelatessa sellaisiksi mieltänyt, mutta Integrity and Faithlessnessissä maskottifiilis oli jo vahvempi, kun otuksia alkoi hiljalleen kertyä vilistämään pitkin Fidelin kämppää.

Bravely Defaultin Airy-keiju voisi myös osua maskottisarjaan. Hän oli minusta alun alkaenkin vähän epäilyttävän oloinen enkä kyllä koskaan oppinut hänestä pitämäänkään.

Tuoreimpana pelikokemuksena minulla on Ys VIII, jossa maskottihahmoksi voi lukea Little Paro -papukaijan. En tällä hetkellä oikein tiedä, mitä linnusta ajattelisin. Sillä on hyvät puolensa, mutta toisaalta myös hyvin röyhkeä asenne.

Tuntemani maskottihahmot vielä listana


  • Mooglet - Final Fantasy -sarja
  • Cait Sith - Final Fantasy VII
  • Moombat - Final Fantasy VIII
  • Teepo - Tales of Xillia ja Xillia 2
  • Rollo - Tales of Xillia 2
  • Norminit - Tales of Zestiria ja Berseria
  • Bienfu - Tales of Berseria
  • Noishe - Tales of Symphonia
  • Puput - Star Ocean: The Last Hope ja Integrity and Faithlessness
  • Airy - Bravely Default
  • Little Paro - Ys VIII

Maskottihahmoja on varmasti muitakin, mutta tämä listaus tuli minulle ensimmäisenä mieleen. Voit listailla kyseisiä hahmoja lisää kommenttikenttään.

Ihania, kamalia, kamalan ihania vai ihanan kamalia?


Alun alkaenhan suhtautumiseni maskottihahmoihin oli niin neutraali, etten edes tiedostanut niiden olemassaoloa. Moogleista kyllä tykkäsin kovastikin ja tykkään edelleen. Suosikkejani ovat Final Fantasy XII:n ja Final Fantasy IX:n mooglet, mutta melkein jokainen muukin moogle saa sympatiat puolelleni. Poikkeuksen tässä tekevät FFXIII-sarjan mooglet, jotka näyttävät mielestäni alienvauvoilta. Tosin siitä huolimatta FFXIII-2:n Mogia käy välillä sääliksi...

Yleisesti ottaen pidän ehkä enemmän maskoteista, jotka eivät ihmeemmin puhu. Rollo ja Noishe eivät aiheuta minulle ärtymystä, eivätkä varsinkaan Star Oceanien puput. Jälkimmäiset ovat itse asiassa aivan ihania, haluaisin sellaisen omaksi.

Monella puhuvalla maskotilla sen sijaan tuntuu olevan hitusen ärsyttävä luonne. Cait Sithiä ei aina jaksaisi kuunnella, Bienfu repii hermojani ja Airya jopa miltei vihaan. Paron suhteen en ole vielä päättänyt. Hassusti kuitenkin Teepo on poikkeus, joka vahvistaa säännön. Teepon jutut voi helposti lukea ärsyttäviksi, mutta minua ne huvittavat. Tämä voi kuitenkin johtua siitä, etten ole erityisen innoissani mistään Xillian hahmosta, joten Teepo sitten nousee persoonallaan ylitse muiden.

Jos maskotteja tarkastelee ulkonäkökeskeisesti, useimmat niistä ovat halattavan söpöjä. Monia olisi ihana rutistella ja ehkä juuri siksi minulla on nykyään peräti kolme moogle-pehmolelua. Haluaisin myös Teepo-pehmon, mutta sen jäätävän kallis hinta on estänyt sormeani lipsahtamasta.

Maskotin olemukseen kuuluukin kai olla söpö, mutta mistä ihmeestä niiden luonne kumpuaa? Miksi niin monet maskotit tuntuvat puhuvan suunsa puhtaaksi tai muuten riekkuvat rasittavalla tavalla? Ehkä tarkoituksena on saada aikaan "huomatkaa minut!" -efekti, joka kyllä toimii, muttei välttämättä hyvällä tavalla. Sen takia monesti mykkä maskotti, joka keskittyy näyttämään suloiselta, saattaakin olla parempi ja kerätä enemmän suosiota pelaajien keskuudessa.

Kuten sanottua, mooglet ovat kuitenkin suosikkejani. Eivät siksi, että ne olisivat söpöjä ja mykkiä, vaan sen takia, että ne ovat söpöjä ja persoonallisia. Moogleja on Final Fantasy -sarjassa niin paljon, että joukkoon mahtuu sekä mukavampia että vähemmän mukavia tapauksia. Ne ovat kunnollisia hahmoja siinä missä muutkin kyseisten pelien hahmot. Tales of Zestirian ja Berserian normineilla on vähän samaa taipumusta, mutta niihin en silti ole kiintynyt yhtä vahvasti. Se saattaa kuitenkin johtua siitä, että minulla ja moogleilla on paljon pidempi yhteinen historia kuin minulla ja normineilla.

Lue myös


Superkamuja vai surkimuksia?
Turhautumisen multihuipentuma

Mitä mieltä sinä olet japanilaisten roolipelien maskottihahmoista? Tykkäätkö vai inhoatko?

http://www.pelit.fi/

Ei kommentteja