Vaikka pidin Tales of Arisesta, sen loppupuoli oli uuvuttava, ja niinpä jätin DLC:n pelaamisen myöhempään ajankohtaan. Sopiva hetki tuli loppukeväästä, kun työkiireet alkoivat hellittää. Sain noin parikymmentä tuntia vieneen kokonaisuuden loppuun heinäkuun alussa.
Postaus sisältää spoilereita Tales of Arise: Beyond the Dawnista, joten kannattaa jättää lukematta, jos et sellasia halua.
Beyond the Dawn sijoittuu pääpelin viimeisten hetkien ja lopputekstien jälkeisten kuvien väliseen aikaan. Minulla ei ollut sen osalta isompia tarinallisia odotuksia, mutta toivoin sen palaavan niihin tunnelmiin, jotka Arisessa olivat parasta eli Dahnan maisemien koluamiseen ja kivoihin taisteluihin sekä luonnollisesti hahmokemiaan.
Paljon hyvää
Toinen suola olivat luonnollisesti hahmot, joihin tykästyin pääpelin pitkän matkan aikana perusteellisesti. Skittejä ei tällä kertaa ollut tarjolla uuvuttavan suurta määrää, joten niiden katselu oli mukavaa ja avasi kivasti hahmosuhteita vähän lisää.
Samoin lyhyet keskustelut maastossa kulkiessa olivat usein ilahduttavaa kuunneltavaa. Jätin välillä matkanteon sikseen ja jäin seuraamaan hahmojen keskustelua ihan ajatuksen kanssa. Pelikokemus jäisi kyllä vaillinaiseksi, jos näihin ei malttaisi pysähtyä.
Skittien ja keskustelujen kautta vihjailtiin myös vahvasti erinäisistä romanttisista kuvioista. Palaan Shionneen ja Alpheniin hieman myöhemmin, mutta tässä kohtaa mainittakoon, että Rinwell näytti olevan selkeän mustasukkainen Law'sta. Tämä ilmeni useammassa tilanteessa, joten voisin hyvinkin kuvitella näiden kahden välille kehkeytyvän jotain, jahka molemmat ovat hieman vanhempia.
Hyvin selkeää on myös, että Dohalimin ja Kisaran välillä on lämpimiä tunteita. Ne voisi tulkita toverillisiksi, mutta oma tulkintani kallistuu romanttiseen suuntaan. Tosin taitaa olla niin, että slow burnilla mennään heidän osaltaan. Ehkä pitää kurkistaa, onko joku vienyt suhteen syvemmäksi fanifiktion puolella.
Hauskaa oli myös, että jokainen päähahmo sai omia sivutehtäviä, joissa oli pieni juonentynkä mukana, jos kohta nämä jäivät suurimmalta osin pintaraapaisuksi. Minua ei olisi haitannut, jos niitä olisi syvennetty vielä lisää ja tarjoiltu siten pelaajille vielä lisäaikaa hahmojen parissa.
Jotain keskinkertaista
Varsinainen tarinallinen osuus ei sen sijaan ollut erityisen kiinnostava. Dahnalle on ilmestynyt renalaisia alueita, joita kutsutaan masoleumeiksi. Näissä nukkuu helganquileja eli todellisia renalaisia, joten sankarijoukkomme on kierrellyt maailma ja sulkenut niitä uusien uhkien ennaltaehkäisyn vuoksi. Eräällä reissulla he sitten törmäävät tyttöön, jota dahnalaiset jahtaavat.
Pian paljastuu, että tyttö on edesmenneen vesilordin tytär, jonka äiti oli dahnalainen. Hänessä on siis sekä renalaista että dahnalaista perimää, minkä vuoksi molemmat kansat hylkivät häntä. Alphen ja kumppanit eivät tietenkään tyttöä, Nazamilia, hyljeksi vaan ottavat hänet avosylin vastaan.
Nazamil joutuu todistamaan, minkälaista halveksuntaa sankarimme toisinaan saavat osakseen, joten hän päättää muuttaa maailman yksimieliseksi varsin renalaisia keinoja käyttämällä. Siispä Alphenin on ryhdyttävä taistelemaan Nazamilin aikeita vastaan.
Juoni on lyhyt ja melko köykäinen. Se on myös varsin perinteistä Talesia siinä mielessä, ettei pahiksen tavoite on saada aikaan hyvää mutta keinot ovat jokseenkin kyseenalaisia. Poikkeuksellista tästä tekee korkeintaan se, että tällä kertaa antagonistin rooliin nousee lapsi, jonka ymmärrys maailmasta on rajallinen.
Nazamilin kohdalla voisi siis sanoa, etteivät hänen tekonsa ole välttämättä niin tietoisen laskelmoituja kuin keskimääräisten Tales-pahisten vaan hän tarkastelee maailmaa yhteisön ulkopuolelle joutuneen lapsen silmin. Tässä mielessä hän herätti minussa ehkä hieman tavallista enemmän sympatioita, ja välillä mietinkin, että kaikki ongelmat olisi voitu ehkäistä, jos Alphen ja Shionne olisivat vain halanneet tyttöparkaa ajoissa ja selittäneet hänelle, ettei mitään hätää ole.
Toisaalta vaikka juoni on sitä tuttua Tales-settiä pienellä twistillä, ei se minua oikeastaan haitannut. Se oli sitä, mitä näiltä peleiltä osaan odottaa, ja tietyssä mielessä juuri sen vuoksi Talesien pariin on aina turvallista hypätä.
Mutta...
Kaiken kaikkiaan DLC oli mainiota pelattavaa sopivan tauon jälkeen eikä minua oikeasti jäänyt kaivelemaan kuin yksi asia. Valitettavasti sen vuoksi lopetus lässähtikin omalla kohdallani. Beyond the Dawn esitteli erityisen sivutehtävän, jossa Alphen selvittää, mitä kaikkea häihin ja avioliittoon kuuluu. Koska pääpelin lopputekstien jälkeen vilautettiin kuvia Alphenin ja Shionnen häistä, tämä sivutehtäväsarja herätti odotuksia.
Oletin kuulevani vähintään kosinnan mutta mieluiten näkeväni ihan hääseremonian. Teinkin siis pitkää sivutehtävien sarjaa varsinaisella innolla. Otin selvää ruoista ja kukkasista, kävin etsimässä sopivaa asuinpaikkaa ja hankin törkeän kalliin kalankin, vaikkei minua kalahommat kiinnosta yleensä japanilaisissa roolipeleissä lainkaan. Merkittävä uhraus siis hyvän asian vuoksi.
Mitä sain?
No, en paljon mitään.
Alphenin kosintaan kyllä viitattiin ja se selkeästi tapahtui, mutta pelaajan oli itse pääteltävä se rivien välistä. Tiedä sitten, olisiko saman loppukohtauksen saanut, jos sivutehtäviä ei olisi suorittanut (ehkä ei?), mutta olisin kyllä halunnut vähän enemmän kuin käteen tarttumisen ja kameran karkaamisen kaukaisuuteen.
Ei sillä, että Taleseissa nyt koskaan olisi ollut huikeita romansseja tarjolla. Silti tällä kertaa annettiin ymmärtää muttei ymmärretty antaa. Ihan vain yksi pieni kysymys lisää olisi riittänyt minulle. Tiedän, että toisinaan tärkeintä on se, mitä ei sanota, mutta kyllä nyt todellakin olisi voinut sanoa! Grrrhh...
Toivonkin, että seuraavalla kerralla romanssin kanssa lähdetään vielä hitusen rohkeammalle linjalle, mikäli jossakin sarjan pelissä sellainen vielä esiintyy. Nyt tuo sivutehtäväurakka tuntui lähinnä pelaajan kiusaamiselta ja asetti epärealistisia odotuksia suhteessa siihen, mitä lopulta tarjoiltiin. Harmillisesti tämä jäi myös viimeiseksi ajatuksekseni koko pelistä, mikä tosiaan lässäytti tunnelmaa.
Haluan kuitenkin uskoa, että Tales-sarja on jatkossakin pelaamisen arvoinen. Seuraavasta osasta ei ole vielä kuulunut uutisia, mutta ehkäpä sekin vielä jonain päivänä nähdään.
Ei kommentteja