Life Is Strangen ensimmäinen jakso julkaistiin tammikuun lopussa ja teki hyvän vaikutuksen. Seuraavan piti ilmestyä kuusi viikkoa myöhemmin, mutta viivästyi tuosta vielä parisen viikkoa ja tulikin vasta tiistaina 24.3.2015. Jakso lähti lataukseen heti aamusta ja tuli myös pelattua päivän alkupuolella, vaikka alkuperäisen suunnitelman mukaan se oli tarkoitus säästää illaksi.
Postaus sisältää spoilereita pelistä, joten lukeminen on jokaisen omalla vastuulla.
Jaksojen välissä oli sen verran pitkä tauko, että olin autuaasti ehtinyt unohtaa pelin kontrollit. Ne oli onneksi helppo kerrata (eivätkä ylipäätään ole kovin monimutkaiset), mutta silti olisi ollut mukavaa, jos tauko ei olisi venynyt näin paljon. Heti alkuun tullut "edellisessä jaksossa" -pätkä tuli myös tarpeeseen. Muistin kyllä suurin piirtein, mitä oli tapahtunut, mutta kertaus ei silti ollut pahasta. Yleensähän nämä tympivät esim. tv-sarjoissa, mutta niiden jaksot nyt tulevatkin viikon välein.
Toinen jakso alkoi rauhallisemmin kuin edellinen. Ajankelaus oli jo tuttua huttua eikä ensimmäiseksi jouduttu selvittelemään ampumavälikohtausta vaan sai jopa jutustella asuintoverien kanssa ja käydä suihkussa. Hetken tuntui sellaiselta mukavan arkiselta, vaikka koko ajan odotti, mitä kulman takana lymyilee ja rupeaako kohta tapahtumaan ryminällä.
Tykkäsinkin tästä toisesta jaksosta enemmän kuin ensimmäisestä. Ehkä sen takia, että asiat olivat osittain tuttuja, mutta muutenkin pelaaminen tuntui leppoisammalta. Erityisesti jakson alku meni mukavasti, vaikka suunta sitten pian muuttuikin, kun pullojen ammuskelusta päästiin ihmisten uhkailuun aseella ja junan alle jäämiseen. Olisi pitänyt laskea, kuinka monta kertaa Chloe ehti minun pelissäni kuolla, ennen kuin sain homman pakettiin.
Jakson tärkeimmät henkilöt tuntuivat olevan Chloe ja Kate, joista ensimmäinen on ihan omia aikojaan hankiutunut vaikeuksiin ja toinen on syytön omaan ahdinkoonsa. Molemmat kuitenkin tarvitsevat Maxin apua. Itse en kamalasti Katesta pidä, mutta olen kuitenkin pyrkinyt olemaan hänelle mukava. Chloe on enemmän mieleeni, mutta hänessäkin on rasittavat puolensa.
Chloe on sitä ihmistyyppiä, joka kaivaa verta nenästään jatkuvasti, joskus ehkä jopa tahattomasti vain olemalla oma itsensä. En ehkä todellisessa elämässä jaksaisi roikkua hänen seurassaan, mutta pelissä hän on mielenkiintoinen hahmo. Kate puolestaan tuo mieleen muutaman etäisemmin tutun ihmisen, mikä lisää hänen uskottavuuttaan, muttei välttämättä anna plussapisteitä.
Jakson alkupuoli ei tuntunut kuljettavan juonta erityisen paljon eteenpäin. Teinien elämän ongelmat tulivat hyvin esille ja niitä puitiin eri näkökulmista, mutta sen sijaan Maxin uuteen kykyyn ei menty kovinkaan syvälle. Päivän mittaan kävi kuitenkin hyvin selväksi, että kyvyllä on veronsa eikä sen käyttäminen ole välttämättä ollenkaan hyväksi Maxille. Odotan mielenkiinnolla, miten tätä seikkaa hyödynnetään pelillisesti myöhemmin (vai hyödynnetäänkö) ja toisaalta sitä, miten paljon se vaikuttaa tarinaan.
Vaikeita valintoja ei jakson alussa ollut, pikemminkin valintatilanteet tuntuivat itsestäänselviltä, esimerkiksi, kastelenko kukat vai en tai pyyhinkö herjaukset pois Katen ovenpielestä vai en. Toki olisin voinut olla ilkeä ja jättää solvaukset näkyviin, mutta ei sellainen ratkaisu tuntunut yhtään omalta.
Päivän edetessä valintatilanteiden luonne muuttui oleellisesti. Monessa tilanteessa päädyin kelaamaan aikaa jo ihan siitä syystä, ettei edellinen valinta tuntunut menevän nappiin ja seuraukset voivat olla ikäviä. Välillä tuleekin vahvasti tunne, ettei varsinaista oikeaa ratkaisua ole vaan kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Jokaisen tiukan valinnan jälkeen jää kaivelemaan tunne, tekikö sittenkin väärin, vaikka yritti toimia mahdollisimman oikein tai aiheuttaa mahdollisimman vähän harmia kaikille.
Kaikkein tiukimmalta kakkosjaksossa tuntui kuitenkin hetki, jolloin Kate kiipesi asuntolan katolle tehdäkseen itsemurhan. Max oli kelaillut tuossa vaiheessa aikaa niin paljon, ettei enää ollut kunnolla toimintakykyinen, joten homma piti hoitaa ilman kelausmahdollisuutta. Yllättäen tämä nostikin paineita kiitettävästi.
Ilmeisesti olin tehnyt jo jotain aiemmin oikein ja osasin vastatakin Katelle fiksusti, kun hän lopulta suostui luopumaan aikeistaan ja jatkaa elämää. Jälkeenpäin katsoin tilastoista, että 56 % pelaajista oli päätynyt samaan lopputulokseen. Pitääkin myöhemmin tarkistaa, onko tilanne muuttunut johonkin suuntaan, kun tilastoja on kertynyt enemmän.
Teinidraaman ohella pikkukaupungin luonnonilmiöt tuntuvat olevan omaa luokkaansa. Tornado kummittelee Maxin mielessä, mutta luntakin saatiin väärään aikaan vuodesta ja tässä jaksossa tapahtui auringonpimennys, josta ei ollut uutisoitu lainkaan. Kaikista näistä jutuista tulee tunne, että tekeillä on jotain suurempaakin, mutta siitä ei saa otetta, koska vihjeitä ei ole tarpeeksi. Toivon, ettei tarina kosahda omaan mahdottomuuteensa vaan tekijät saavat sen kuorittua esille kerros kerrokselta.
Kolmosjakson pitäisi tällä tietoa ilmestyä toukokuussa, joka tuntuu tällä hetkellä olevan kovin kaukana. Onneksi on paljon muutakin pelattavaa jatkoa odotellessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja