Vuosi lähenee taas loppuaan ja melkoinen blogivuosi se on ollutkin. Paljon on riittänyt kirjoiteltavaa. Nyt on kuitenkin aika julkistaa oma vuoden 2015 pelien TOP 3 -listani. Yllätyksiä tuskin on luvassa, mutta näitä listauksia on aina kiva tehdä.
Sija 3: Tales of Zestiria
En ole vielä pelannut Tales of
Zestiriaa loppuun ja olen itse asiassa blogiinkin raapustellut siitä
vasta yhden postauksen. Joka tapauksessa se on ollut varsin positiivinen
pelikokemus. Olen pelannut useamman Tales-pelin tänä vuonna ja Zestiria
nousee ehdottomasti kärkikastiin kyseisessä sarjassa.
Pelin
hahmot ovat tasaisen kivoja, kukaan ei kutkuttele ärtymyshermoja.
Dezelistä jopa pidän hieman enemmän kuin muista (mies tosin pitää häntä
tympeimpänä hahmona). Pelin tarina on ihan okei, se ei pidä otteessaan
samalla tavalla kuin joissain muissa pelisarjoissa. Ei siis tule
tunnetta, että on ihan pakko päästä pelaamaan heti lisää, mutta se on
kuitenkin riittävän mielenkiintoinen.
Tales of Zestiriasta
näkee valitettavan hyvin, että se on toteutettu PS3:n ehdoilla (välillä
tulee jopa mieleen, että PS2:n :P) ja turhautumista aiheuttaa myös
PS4:n screenshottien estäminen. Muuten sillä ei olisi väliä, mutta näin
pelibloggaajan näkökulmasta kyse on kriittisen tärkeästä ominaisuudesta.
Kaikista
noista tylsistä jutuista huolimatta olen Zestiriasta tykännyt ja aion
sen pelata loppuun. Haluan nähdä, miten tarina päättyy ja tietää
erityisesti, mitä Dezelille vielä tapahtuu.
Sija 2: Life Is Strange
En ole juurikaan episodipohjaisia pelejä pelannut, mutta Life Is Strange kuulosti minusta mielenkiintoiselta, kun siitä saatiin ensimmäiset uutiset. Aloinkin odottaa peliä innoissani ja ostin koko pelin heti julkaisupäivänä. Episodit toki pääsi lataamaan yksi kerrallaan vasta sitä mukaa, kun ne ilmestyivät.
Maxin ja Chloen tarina piti otteessaan aivan viime metreille saakka. Episodit oli vain yksinkertaisesti pelattava loppuun yhdeltä istumalta. Koska arvostan peleissä hyvää tarinaa, oli melkoisen selvää, että Life Is Strange pääsi listalleni.
Viimeisestä episodista en pitänyt aivan yhtä paljon kuin neljästä ensimmäisestä. Happotrippailusta tuli epämukava fiilis, mikä oli varmaan iso tekijä. Kaikki osuudet kahdessa erilaisessa loppuratkaisussa eivät myöskään miellyttäneet minua, mutta eivät ne silti pelikokemusta kokonaisuutena pilanneet.
Minulle Life Is Strange oli ennen kaikkea erilainen pelikokemus. Jos toinen kausi joskus tulee, aion sen hankkia. En sano, että tätä on pakko saada lisää, mutta jos sitä on tarjolla, en kieltäydykään.
Sija 1: Final Fantasy Type-0
Kuka yllättyi? Aivan, ei kukaan.
Aloin odottaa Final Fantasy Type-0:a jo silloin, kun siitä uutisoitiin ensimmäisen kerran. Pettymykseni oli valtava, kun peli ei sitten saapunutkaan länteen. Pohdiskelin jo, miten saisin fanikäännöksen toimimaan PSP:ssäni. Minulla on siis pelin japanilainen versio, mutten osaa japania tarpeeksi, että olisin voinut pelata sen "kuiviltaan". Nyt kun länsiversio on pelattu, luulisin selviäväni japaninkielisestäkin.
No, siihen aikaan, kun tuota fanikäännöstä pohdiskelin, tulikin hieno uutinen. Type-0 saadaan sittenkin lähteen ja vielä PS4:lle. PSP:llä pelaaminen ei ole lempipuuhaani, joten tuo konsolin vaihtaminen oli minulle vain hyvä uutinen.
Kun julkaisupäivä vahvistui, laitoin loma-anomuksen menemään esimiehelleni. Sen suhteen ei onneksi ollut ongelmia. Tein kuitenkin sen virheen, että tilasin Collector's Editionin Square Enixin kaupasta. Vaikka pelin oli luvattu saapuvan julkaisupäiväksi, se tuli vasta seuraavan viikon keskiviikkona (kiitti vaan, en tee samaa virhettä toistamiseen). Onneksi kivijalkakaupasta sai perusversion ja pääsin pelaamisen kuitenkin aloittamaan. Seuraavalla viikolla muuten myin ekaa kertaa elämässäni FF-pelin pois, kun tuo CE saapui.
Mutta en ole sanonut vielä mitään varsinaisesta pelistä! Tykkäsin ja valtavasti tykkäsinkin! Olin suorastaan yllättynyt siitä, miten hyvin jokaiselle 14 päähahmosta oli saatu oma persoonallisuus. Pelkäsin heidän jäävän tyhjiksi kuoriksi, kun heitä kuitenkin on aika monta. Erilaiset taistelutyylit olivat myös loistava juttu, vaikka sekin alkuun vähän pelotti minua. Löysin pian omat suosikkini eri tilanteisiin... ja toki nekin hahmot, joilla en halua pelata, ellei ole aivan pakko.
Type-0 oli hyvin erilainen Final Fantasy -kokemus, mutta FF-sarjan tunnuspiirteet olivat kuitenkin mukana. Tarina oli hyvä (joskin synkkä), hahmoihin ei voinut olla tykästymättä (vaikkakin omat ärtymyksen herättäjätkin joukossa olivat) ja musiikkiinkin tykästyin. Mooglet ja chocobot olivat myös kivalla tavalla mukana.
Pelin toinen pelikerta on jäänyt kesken, kun on niin paljon muutakin pelattavaa. Minulla on kuitenkin vahva tunne siitä, että Type-0 on pakko pelata vielä toisenkin kerran loppuun. Muuta vaihtoehtoa ei vain ole.
Kunniamaininta: Final Fantasy XIV
Kyseinen pelihän ei ilmestynyt tänä vuonna (tosin lisälevy Heavensward tuli kesällä, mutten ole päässyt sen sisältöön asti vielä). Haluan silti ojentaa tällekin pelille pystin, koska löysin kesällä tieni uudestaan sen syövereihin ja olen nyt saanut A Realm Rebornin pääjuonen pelattua loppuun (siitä postaus myöhemmin).
Nyt kun peliä pelaa useampi kaveri, olen saanut siitä aivan uudella tavalla kiinni. Dungeon-ahdistus ei ole enää yhtä paha vaan niissä seikkailemisesta on tullut hauskaa. Varsinaisesti pelailen peliä lähinnä miehen kanssa, mutta dungeoneissa pyöriminen hoituu useimmiten omassa kaveriporukassa.
Pelin tarina on vähintäänkin kiinnostava, vaikkei ehkä ihan samaa tasoa kuin yksinpelattavien Finaleiden. Tykkään juonellisista sivutehtävistä, erityisesti rogue-ammatin kehittämistehtävät ovat olleet kiintoisia. Lisäksi erilaiset kausittaiset sivutehtävät piristävät peliä tasaisin väliajoin. Näistä suosikkini taitaa olla näin joulukuussa pyörivä Starlight Celebration.
FFXIV on kamala aikasyöppö ja nieleehän se rahaakin joka kuukausi. Olen onneksi päässyt yli siitä, että maksetusta peliajasta pitäisi saada maksimaalinen hyöty. Pelaan silloin, kun kivalta tuntuu.
Tässäpä oli minun listani tältä vuodelta. Mitkä olivat teille ne vuoden 2015 pelit ja miksi?
Ei kommentteja