Tales of Zestirian hahmopohdinnat 2: Lailah, Edna ja Zaveid

Tales of Zestirian hahmot jäivät mieleen ja olivat mielenkiintoisia. Aiemmin en ole yhtä vahvasti Tales-pelien hahmoihin tykästynyt, mutta Zestirian tarjoama kaarti ei aiheuttanut suuria ärtymyksiä vaan osoittautui tykättäväksi. Tällä kertaa puheenaiheena ovat Lailah, Edna ja Zaveid.

Postaus sisältää spoilereita, teitä on varoitettu.

Jos Dezel ja Rose olivat suosikkihahmojani Tales of Zestiriassa, eivät muutkaan huonolle sijalle jääneet. Kaikki hahmot olivat ainakin jollain tapaa kiinnostavia, vaikka ihan jokaiseen en kehittänytkään läheistä suhdetta. Heistä kuitenkin jaksoi välittää ja heidän edesottamuksiaan seurata. Hahmojen väliset keskustelut olivatkin yksi pelin suola.

Lailah - paatunut salailija

Minulla alkaa olla hieman hatarat muistikuvat Lailah'sta, koska pidin monen kuukauden tauon Zestirian pelaamisessa. Tarinan loppupuoli on siis huomattavasti paremmassa muistissa kuin sen alku.

Lailah kuitenkin teki heti vaikutuksen. Hän onnistui ärsyttämään salailullaan, mutta toisaalta sama juttu on yksi hänen viehättävistä puolistaan. Uteliaana olisin tietenkin heti halunnut tietää, mitä hän nyt oikein salailee, mutta tarinan kannalta oli parempi vaihtoehto, ettei hän heti laulanut muille hahmoille kaikkia tietojaan. Myös hänen hyvin läpinäkyvä tapansa väistellä kiusallisia kysymyksiä oli omalla tavallaan hauska, vaikka ehkä välillä aiheutti päänpuistelun jos toisenkin.

Kaiken kaikkiaan Lailah'n menneisyys paljastui lopulta melko surulliseksi. Minua harmitti aidosti, ettei hänen avioliittonsa toteutunut vaan hän jatkoi elämäänsä yksinäisenä. Todennäköisesti Lailah kantaa sisällään paljon suurta tuskaa, vaikkei se hänen käyttäytymisestään suoranaisesti välitykään. Lailah on siis salailun mestari silloin, kun oikeasti haluaa pitää toiset pimennossa asioistaan.

Edna - yksinäinen aikuinen pikkutytön kehossa

Edna näyttää pikkutytöltä, mutta on sitä ilmeisesti vain ulkomuodoltaan. Ikävuosia hänelle on kertynyt reilusti. Välillä hän antaakin itsestään hyvin aikuisen ja sarkastisen vaikutelman, välillä pienen tytön ikävä isoveljen luo puskee pintaan.

Edna ei edes alun perin halunnut liittyä Soreyn tiimiin. Hän oli omistanut elämänsä lohikäärmeeksi muuttuneen isoveljensä pelastamiselle. Samalla hän halusi puolustaa veljeään kaikilta, jotka olisivat halunneet hankkiutua eroon vaarallisesta pedosta. Soreyn lupaus veikkapojan pelastamisesta sai Ednan pään kääntymään ja hänet liittymään joukkoon.

Matkan varrella isoveli tuntui unohtuvan. Ednan osalta parhaiten jäivät mieleen hetket, kun hän piikitteli Mikleota (tai Meeboa, kuten hän sanoo, paras lempinimi ikinä!) ja sulautui osaksi yhdessä matkustavaa ryhmää. Pidin Ednan sarkastisesta tavasta kommentoida asioita sekä hänen ulkonäkönsä ja käytöksensä välisestä ristiriidasta.

Muistaakseni Ednan veljen pelastamiseen ei päätarinan myötä palattu vaan lopullinen ratkaisu taidettiin saada sivutehtävänä. Jos pelaaja haluaa paahtaa juonessa eteenpäin eikä enää palaa vuorelle, jossa lohikäärme asustaa, voi koko jutun skipata täysin. Onneksi olin sen verran utelias, että sinne tuli raahauduttua, vaikkei kartta ollut se kaikkein miellyttävin.

Zaveid - hyvä paha poika

Zaveid on olemuksensa puolesta hahmo, johon olisin voinut tykästyä paljonkin. Ehdin kuitenkin kiintyä Dezeliin vahvasti ja Zaveid työnnettiin hänen tilalle, ennen kuin suruaikani oli ehtinyt kunnolla alkaakaan. Sydämeni ei ehtinyt toipua järkytyksestä ja siksi sulkeutui Zaveidilta. En kyennyt antamaan hänelle kunnollista mahdollisuutta.

Zaveidin ja Ednan kohtalot kietoutuvat yhteen. Zaveid on ollut Ednan isoveljen kaveri ja luvannut tälle huolehtia Ednasta. Hänellä on myös vakaa aikomus päästää lohikäärmeeksi muuttunut seraphi kärsimyksistään, mutta Edna on luonnollisesti eri mieltä asiasta. Siksi kaksikon välillä onkin suuria ristiriitoja pelin alkupuolella.

Ylipäätään tarinan alussa Zaveid näyttäytyy pahiksena ja sellaiseksi häntä epäilinkin, varsinkin sen jälkeen, kun Dezel liittyi joukkion jatkoksi. Sorey tarvitsi vain yhden seraphin elementtiä kohden ja sekä Dezel että Zaveid edustavat tuulta. Zaveidille ei siis ollut paikkaa Soreyn tiimissä, hänen täytyi olla vastapuolella. Olinpa pahasti väärässä!

Zaveidista jäi myös mieleen hänen paidattomuutensa, joka ärsytti minua. Kyllä, se kuului selvästi osaksi paha poika -imagoa, mutta silti olisin mieluusti kiskonut edes jonkin rievun hänen yläosansa peitoksi. Valitettavasti tarjolla olivat vain Dezelin vaatteet ja niitä en voinut Zaveidille laittaa. Se olisi ollut rienausta Dezelin muistoa kohtaan. (Voi ei, puhun taas Dezelistä, vaikka piti puhua muista serapheista! Anteeksi.)

Kokonaisuudessaan Zaveid jäi minulle tosiaan etäiseksi. En lämmennyt hänen saapumiselleen osaksi tiimiäni. Hän heitti muiden hahmojen kanssa hauskaa läppää ja iskuyritykset ynnä muut olivat hupaisia. En vain silti saanut hänestä otetta, mutta syytän tästä enemmän itseäni kuin hahmoa. Ehkä myös hieman pelin käsikirjoittajia. Dezelin poistumisen ja Zaveidin saapumisen väliin olisi voinut jättää enemmän aikaa.

Vielä yksi postaus

Tähän sarjaan ilmestyy vielä yksi postaus, jossa käsittelen pohdintojani Soreysta, Mikleosta ja Alishasta. Pysykää siis kuulolla ja seuratkaa blogin päivittymistä!

Lue myös:

Tales of Zestirian hahmopohdinnat 1: Dezel ja Rose

Olisi kiva kuulla, mitä ajatuksia Lailah, Edna ja Zaveid teissä muissa herättivät. Kommentit ovat siis erittäin tervetulleita!

Postausta saa myös vapaasti jakaa somessa, mikäli haluat vinkata kavereillesikin Tales of Zestirian hahmoanalyyseistä.