Päivät IX-XI: 30.3.-1.4.2015
Grindausta, grindausta, grindausta, chocobon kasvatusta ja pari sivutehtävää eli tästä ei oikeastaan ole kerrottavaa. Seuraava pääjuonitehtävä näyttää olevan level 34, joten piti hahmoja hitusen kehittää, ennen kuin säntää eteenpäin.
Olen tässä ihmetellyt, kun en löydä mistään kaupasta uusia, parempia aseita. Kai se sitten kuuluu peliin, ettei varusteita voi tässä kohtaa uusia? Vähän hassua kyllä, kun ollaan kuitenkin jo toiseksi viimeisessä chapterissa.
Nyt on myös iskenyt pieni hirvitys. Tämä peli loppuu kohta, aivan liian pian. Vähän aikaa sitten kaipailin peliä, josta tällainen tunne tulisi, mutta on se aika kamalaa silti. En halua näin hyvän pelin loppuvan. Onneksi olen kuullut huhua, että New Game + on hyvä ja siinä on jotain vaihtoehtoista juttua myös.
Päivä XII: 2.4.2015
Grindaus ja chocobojen kasvatus alkoi kyllästyttää, joten päätin, että on aika suunnata pääjuonessa eteenpäin. Siispä vain rohkeasti kohti seuraavaa tehtävää, joka paljastuikin taas joukkojen siirtelyoperaatioksi Concordian alueella. Oletus tietysti oli, että se olisi pahempi urakka kuin edellinen, koska tehtävät ovat näyttäneet menevän kerta kerralta vaikeammiksi.
Muutama pomotaistelu osui tehtävän aikana kohdalle ja yksi niistä osoittautui jopa hieman muita kinkkisemmäksi. Onnistuinkin tapattamaan sen aikana jokusen omista hahmoistani, mutta sain onneksi myös kyseisen möllin hinkutettua hengiltä.
Kyseistä taistelua seurasi vielä juoksu kohti Concordian pääkaupunkia. Matkalla piti niitata muutama lohikäärme, mutta siinä se sitten olikin. Oletin, että seuraavaksi vallattaisiin kaupunki ja oteltaisiin vielä jonkin ison möllin kanssa. Sen sijaan kaupungin porteilla tuli ilmoitus, että tehtävä on suoritettu ja kaupunkiin ei mennä. Eikä sinne muuten menty myöhemminkään, mikä on melkoisen meh.
Tehtävän loppu tuntui kunnon antikliimaksilta. Olin odottanut isompaa rytinää ja chapterin loppumista, mutta sen sijaan palattiin jälleen Akademeiaan puuhastelemaan. Teinkin vielä muutamat sivutehtävät ja keräsin l'Cie-kiviä kartalta, ennen kuin päätin lopettaa tältä erää.
Päivä XIII: 3.4.2015
Koska Moglin oli heti Akademeiaan palattuani ilmoittanut, että levelini riittävät seuraavaan tehtävään, ei minulla ollut intoa ryhtyä grindaamaan. Chocobojen kasvatuskin alkoi jo hiljalleen tulla korvista ulos eikä sivutehtäviä ollut kovin paljon tarjolla. Ainakaan sellaisia, joihin levelini olisivat riittäneet. Siinä mielessä siis grindaaminen ei olisi ollut tyhmä ajatus, mutta jossain kohtaa se nyt vain aina alkaa tökkiä.
Ottelun hankalin seikka oli se, että valitsin taas primed-hahmot siihen. Noh, kukaan näistä kolmesta ei tietenkään osunut ilmassa pyörivään herraan, joten olin välittömästi hankaluuksissa. Vasta kun kuoleman kautta pääsin vaihtamaan ammuskelijan tilalle, alkoi homma pelittää ja kenraali kukistuikin varsin nopeasti.
Ajattelin, että tässä kohtaa päästäisiin sitten vielä valloittamaan kaupunkia, mutta sen sijaan ilmoille pölähti lisää välivideoita. Ei siis valittamista, katselen niitä oikein mielelläni, mutta olin melko pöllämystynyt siitä, miten vähällä taistelemisella chapter seiskan tehtävistä oikein selvisi. Sitä luulisi, että pelin loppua kohden taistelut vain lisääntyvät ja kovenevat. Näin ei kuitenkaan tässä tapauksessa ollut.
Kohtauksen jälkeen taistelu olikin voitettu ja voitiin huutaa hurraata kimpassa. Samalla tuli myös tiedote, että palatkaapa Akademeiaan juhlistamaan voittoa. Jostain kumman syystä paluuta ei kuitenkaan voitu tehdä ilmalaivalla eikä koululle voinut teleporttautuakaan vaan sinne piti talsia ihan omin jaloin... käytännössä siis maailman toiselle puolelle. Onneksi olin kasvattanut chocoboja useamman kymmentä.
Koululle palaaminen käynnistikin sitten viimeisen chapterin, jonka pelasin samaisena päivänä, mutta haluan kirjoittaa siitä ihan oman postauksensa. Siispä tältä osin päätän tarinoinnin tähän.
Ei kommentteja