Blogi on ollut pitkään hiljainen, mutta pelaaminen ei sentään ole kokonaan loppunut. Ehkä keski-ikäisyys viimein sai nilkastani otteen, koska aika tuntuu vain katoavan käsistä ja työt ovat imaisseet iso osan ajasta. Toisaalta huomasin kuluvana vuonna kärsiväni yhä enemmän someväsymyksestä, mikä lienee suurin syy siihen, ettei ole sitten tullut viime vuosina blogiakaan kirjoitettua. Mutta katsotaan, saisiko blogaamisen jopa elvytettyä.
Ja sitä ihmettä odotellessa voisinkin kurkistaa, mihin tämä pelivuosi on osaltani vierähtänyt. Ei ainakaan uusimpiin hittipeleihin, mutta sehän ei haittaa mitään. Eipä sitten ainakaan ole toistoa trendikkäistä ja aikaaseuraavista listauksista (mikäli joku sellaisia raapustelee).
Pelit, joita pelasin vuonna 2025
Tähän väliin on syytä huomauttaa, että listalla on myös pelejä, joita en pelannut loppuun. Osan olen dropannut, osaa jatkan myöhemmin. Nykyisin pidän yhä tiukemmin kiinni siitä, etten pakota itseäni pelaamaan mitään, mikä ei (ainakaan juuri nyt) napostele. Aikani on liian arvokasta siihen.
Pelit ovat pelaamisjärjestyksessä:
1. Ikemen Sengoku (vaiheessa)
2. Fantasian Neo Dimension (dropattu)
3. Final Fantasy XII: The Zodiac Age (vaiheessa)
4. Xenoblade Chronicles X
5. Theatrhythm Final Bar Line (vaiheessa)
6. Ys X: Nordics
7. Final Fantasy X Remaster
8. Tales of Arise (vaiheessa)
Ikemen Sengoku on tällä hetkellä ainoa mobiilipeli, jota pelaan, ja sitäkin lähinnä signaloidakseni Japanin suuntaan, että voisivat tuoda länteen pelin uuden version, jossa on lisää hahmoja. Olen siis käytännössä tehnyt pelissä kaiken, mitä haluan, ja nyt vain keräilen pisteitä ja esineitä sekä pikakelaan tarinoita uudelleen, jotta käyttö näyttäisi aktiiviselta. Liekö tuota voi edes kutsua pelaamiseksi...? Mutta jospa saataisiin se uusi versio joskus, niin pääsisi oikeasti pelaamaan!
Pelejä droppasin tänä vuonna vain yhden: Fantasian Neo Dimensionin. Minulla oli ehkä suurehkot odotukset sen suhteen, mutta kun pelin toinen osuus käynnistyi, kiinnostukseni vain yksinkertaisesti romahti. Tarina ja hahmot eivät lopulta pitäneet riittävästi otteessaan, enkä oikeastaan välittänyt alati korkeammaksi kapuavasta vaikeustasosta taisteluissakaan. Alkoi tuntua siltä, että pelissä eteneminen oli enemmän työtä kuin hupia, joten se sai sitten jäädä. Epäilen, etten sen pariin enää palaa. Harmi.
Vaiheessa minulla on puolestaan kolme peliä: Final Fantasy XII, Theatrhythm ja Tales of Arise. FFXII:n olen pelannut loppuun lukuisia kertoja, joten sen osalta minulla ei ole mikään kiire. Tällä kertaa haluan nappailla rare game -monsuja ja tehdä sitä myöten Phon Coast Hunting Club -sivutehtävän, jota en ole aiemmin tehnyt, mutta lopullinen operaation valmistuminen jäänee myöhemmäksi. Tein kuitenkin hommaa varten Excel-taulukon, joten siihen voi näppärästi palata koska tahansa. (Kuinka keski-ikäistä tämä on?)
Theatrhythm Final Bar Linen ostin vihdoin tämän vuoden Traconista, kun satuin edullisesti löytämään. Siitä olen käynyt läpi kaikki mukana tulleet kappaleet, mutta niiden tulosten parantelu on vielä kesken. Se on sellaista kevyttä puuhaa, jota on kiva tehdä silloin tällöin, eikä minun ole tarkoitus ottaa siitä paineita. Siispä jatkan, kun siltä tuntuu.
Tales of Arisen puolestaan aloitinkin vasta loppuvuodesta enkä oikein usko, että pääsen sen läpi ennen vuoden vaihtumista. Olen kuitenkin viihtynyt sen parissa erinomaisesti, joten uskon, että pelaan sen loppuun alkuvuodesta 2026.
Näyttää siltä, että olen vuoden aikana pelannut loppuun vain kolme peliä ja niitä kaikkia yhdistää kirjain X. Tämä on puhdas sattuma mutta huvittipahan minua itseäni hetken verran. Xenoblade Chronicles X saapui vihdoin Switchille, joten pääsin pelaamaan sen sarjan muiden osien jatkoksi. Sanoisin sen olleen ihan kiva kokemus, jos kohta pidän silti eniten sarjan kakkososasta eniten.
Ys X: Nordicsin sain puolestaan synttärilahjaksi ja pelasin sen tänä syksynä. Kokemuksena se oli taskulämmin mutta tulipahan pelattua. Pidän eniten Ys VIII:sta edelleen.
Kolmantena oli sitten uusi pelikerta Final Fantasy X:n parissa. Olenkin sen viimeksi pelannut loppuun PlayStation 2 -versiona, joten siitä on aikaa! Olin unohtanut tarinasta joitakin yksityiskohtia, joten oli todella kiva palata sen pariin. Se ei ole suosikkiosani sarjasta, mutta tuntuu, että tällä kertaa nautin siitä enemmän kuin aikaisemmin. Huomasin myös, että näin aikuisiällä siedin Wakkaa huomattavasti paremmin kuin nuorempana, Lulu puolestaan ärsytti alkuun enemmän kuin ennen, mutta lämpenin lopulta hänellekin. Ja hei, joskus inhosin Tidusta syvästi, nyt hän on siirtynyt neutraalien hahmojen joukkoon. Jänniä muutoksia siis.
Vuoden peli ja vuoden yllättäjä: Tales of Arise
Ehkä on vähän hassua nostaa Tales of Arise vuoden peliksi, koska en ole vielä läpäissyt sitä, mutta... No niin. Osa pelaamistani peleistä oli vanhoja tuttuja, joihin minulla on kyllä lämmin suhde, mutta jotka eivät enää täräytä niin vahvasti. Osa kokemuksista jäi taas vähän laimeiksi tai osoittautui jopa pettymykseksi (katson sinua Fantasian), joten Arise nousee selkeimmin esille.
Tales-sarja on ollut minulle tyypillisesti sellainen ihan kiva, joka ei suurempia tykytyksiä aiheuta, Zestiriaa lukuun ottamatta. Sen tarina ja muutamat hahmot tempaisivat minut kuitenkin paremmin mukaansa kuin mikään muu koko sarjassa. Arise pääsee lähelle tätä fiilistä, mutta sitä on myös kivempi pelata kuin Zestiriaa monestakin teknisestä syystä. Miinusta se tosin saa siitä, ettei sitä voi pelata kahdestaan.
Arisessa on erinomainen päähahmojoukko. Ensimmäistä kertaa pidän ihan kaikista, vaikka kukaan ei ole tehnyt äärimmäisen syvää vaikutusta. Tarina on toistaiseksi ollut todella kiinnostava ja odotan mielenkiinnolla seuraavia käänteitä. Pelaaminenkin on ollut pääosin kivaa, jos ei lasketa joitain yksittäisiä bossiotteluita, jotka ovat vähän kiristäneet hermoja (mutta vain vähän).
Kaiken kaikkiaan siis pelistä on toistaiseksi jäänyt hyvä maku suuhun.
Vuoden nostalgiahuuru: Final Fantasy X
Oli hauska huomata, että pelin pariin palaaminen toi mukanaan paljon tunteita menneisyydestä. Tuli muisteltua niitä vuosia, kun pelasin sitä ensimmäistä kertaa. Elämä oli aika erilaista silloin, ja juuri noihin nuoruusvuosiin liittyy paljon nostalgiaa. Ehkä aika on myös kullannut joitain muistoja, mutta lämpöisiä tunteita on vaikea välttää.
Peli itsessään tarjoili myös mukavan kokemuksen ajalta, jolloin Final Fantasy -sarja vielä tuntui syvästi omalta jutulta, ja mikäs sen ihanampaa. Pituus myös tuntui oikein sopivalta, kun joidenkin nykyisten pelien kanssa meinaa vähän ähky iskeä loputtomalta vaikuttavan keston vuoksi. Jätin tosin useimmat sivujutut tekemättä, mikä varmasti vaikutti tähän kokemukseen. En ole pelin niin kova fani, että haluaisin ja jaksaisin suorittaa siinä kaiken mahdollisen vaan enemmänkin nautin juuri tarinan läpi käymisestä.
Ja tarinahan on loistava. Sain siitä taas paljon inspiraatiota omaan kirjoittamiseeni, joten muistiinpanoja kertyi vihkoon ihan huolella. Minulla on uusi JRPG-henkinen käsikirjoitus työn alla ja genren pelaaminen selvästi ruokkii sitä mukavasti. Jostain syystä erityisesti Final Fantasy X on hyvä tässä.
Kivat fiilikset siis jäi. Ehkä palaan taas pelin pariin joskus 10-15 vuoden päästä.
Uusia odotuksia?
Koen tällä hetkellä vaikeaksi nimetä, mitä pelejä oikeastaan odotan. Peliuutisissa ei ole ollut toistaiseksi ensi vuodeksi mitään sellaista, mikä olisi syyhyttänyt sormiani. Joitain alustavia suunnitelmia minulla kuitenkin pelivuodelle 2026 on.
1. Ikemen Sengoku
Jatkan "pelaamista" samalla tavalla kuin nytkin. Antakaa se penteleen uusi versio meille länkkäreillekin!
2. Life Is Strange: True Colors
Sain tämän joululahjaksi viime vuonna. Ehkä alkaisi olla aika tarttua siihen.
3. Birushana
Ostin... joskus? Työkaveri tykkää tästä valtavasti ja piti minulle suoranaisen palopuheen pelin mahtavuudesta, joten ehkäpä vuosi 2026 voisi vihdoin olla se, jona siihen tartun. Hyllyssä se tosiaan on jo valmiiksi.
4. Hakuoki: SSL Sweet School Life
Tämä ilmestyy vihdoin englanniksi ensi vuonna (muistaakseni tullut aikoja sitten japaniksi) ja olenkin pelin jo ennakkotilannut. Sen piti saapua nyt vuodenvaihteessa, mutta peli siirtyi ensi vuoden ensimmäiselle neljännekselle. Siispä odottelen vielä.
Tämän osalta minulla ei oikeasti ole edes suuria odotuksia. Lähinnä haluan päästä pelaamaan Haradan ja Hijikatan reitit. Melkein enemmän odotan samassa paketissa saapuvaa Vivi-kirjaa (FFIX), joka on nyt sitten japaniksi, kun tilasin heti julkaisussa, mutta olisi nyt ehtinyt ilmestyä jo enkuksi. Oma moka, ei olisi pitänyt tilata samaan aikaan tuon pelin kanssa...
Yhteenveto
Pelivuosi oli oikein makoisa ja suurimmalta osin ihan hyvä, vaikkei se blogissa näkynytkään. Tavallaan ollut ihanakin palata pelaamaan niin, ettei siitä jatkuvasti raportoi sen enempää someen kuin blogiinkaan. En nykyisin jaksa ottaa kuvakaappauksiakaan juuri lainkaan, mutta sekin on tuonut pelaamiseen oikeastaan sellaista mukavaa rauhaa.
Toisaalta kaipaan peleihin liittyvää puhetta. Mietinnässä onkin, haluanko elvyttää blogia jollain tavalla ja mikä se olisi. Peliarvioiden kirjoittamisesta en ole koskaan välittänyt enkä enää tosiaan halua edes yrittää ajantasaista raportoimista omasta pelaamisesta. Pitäisi siis löytää uusi tulokulma ja tapa tehdä blogia. Mutta kenties siihen jokin ajatus vielä löytyy.
Mikäli joku vielä kaikkien vuosien jälkeen näitä raapustuksia lukee, jätä ihmeessä alle kommenttia. Mikä oli sinun vuoden pelisi? Entä mitä toivoisit blogilta?
Ei kommentteja