Olen ollut Puolenkuun pelien asiakas 90-luvulta asti. Teininä Lahden vanhassa liikkeessä tuli hengailtua usein. Välillä ostoksilla, välillä kavereiden mukana ihan muuten vain. Ihan ensimmäisen itse hankkimani pelin ostin käytettynä (FFVIII) pikkusisaruksen kaverilta, mutta seuraavat pelit (FFVII ja FFIX) tulikin sitten ostettua juuri Puokkarista. Kauppaan liittyy monia lämpöisiä muistoja.
Nyt loppuvuodesta Helsingin keskustaan avautui Puolenkuun pelien uusi liike ja sen yhteydessä toimiva Half Moon Game Café. Avajaisviikonloppuun en viitsinyt lähteä tungeksimaan mutta joulun välipäivät sen sijaan sopivat visiitille erinomaisesti.
Pelikauppa
Liiketilaan laskeudutaan portaita pitkin ja se on kiitettävän laaja. Voi toki olla, että Lahden nykyinen liike on vielä isompi, mutta en toisaalta ehkä ole paras ihminen mokomaa arvioimaan. Joka tapauksessa tilaa on näytti olevan riittämiin niin konsoli- kuin lautapeleillekin sekä monenlaisille oheistuotteille mukeista ja pehmoleluista aina figuureihin ja sukkiin saakka.
Eli peliharrastajalle hyllyjen lomasta löytynee ihan riittävästi kaikkea kivaa, jos esimerkiksi haluaa tehdä synttäri- tai joululahjaostoksia. Itse yritän tosin nykyisin välttää kaikenlaisen oheissälän ostamista, koska nurkat alkavat olla aika täynnä. Sen sijaan pelini kyllä ostaisin mieluusti fyysisinä edelleenkin digitaalisten versioiden kätevyydestä huolimatta.
En siis tätä nykyä ole ehkä pelikauppojen unelma-asiakas, mutta tykkään silti niissä kierrellä. Ja tälläkin kerralla yksi ostos tarttui mukaan: Crisis Core: Final Fantasy VII - Reunion. Pelin PSP-versio minulla jo olikin, mutta uudessa on tarjolla japaninkielinen ääninäyttely, joten ihan sen vuoksi voisin pelin pelata. Nyt sen sai jo kätevästi alennettuun hintaankin. Etenkin, kun lompakosta sattui löytymään täysi leimakortti, jonka myyjä arvioi vähintään 9 vuotta vanhaksi ulkoasun perusteella. Hups.
Half Moon Game Café
Ostoksien jälkeen päätin piipahtaa vielä kahvilan puolella. Se olikin paljon isompi kuin odotin, eikä ainakaan arkena keskipäivällä mitenkään erityisen ruuhkainen. Ehkä viikonloppuisin on toinen tilanne?
Sisustuksessa oli hauskoja yksityiskohtia, kuten savua hönkivä lohikäärme, joka piteli Puolenkuun pelien ämpäriä kynsissään. Tarjolla oli myös runsaasti pöytiä, lautapelejä sekä muutama sohva, joilla oli mahdollista pelata konsolin ääressä. Nämä olivatkin varattuja, joten ei tullut sitten kurkistettua, mitä pelejä olisi ollut mahdollisuus päästä testailemaan.
Kahvilan tarjottavat olivat ihan kelvollisia eivätkä ainakaan siitä kalleimmasta päästä. Tosin en tarkistanut alkoholin ja limujen hintoja. Kahvia, teetä ja kaakaota saa edullisesti, mikä on ihan kiva juttu kahvilassa, jossa on tarkoitus istua pidempäänkin esim. pelin ääressä. Myös siisti vessa ilahdutti (se ei aina ole itsestäänselvyys).
Vaikka tilaan oli tuotu kiinnostavia yksityiskohtia ja seinillä oli jonkin verran kuvitusta, se tuntui silti vielä hieman keskeneräiseltä ja ehkä kellarimaiselta. Jäin ehkä kaipaamaan pehmeämpää valaistusta ja mahdollisesti lisää peliaiheisia sisustuselementtejä. Voi kuitenkin olla, että kahvila ajan saatossa kehittyy.
Kahvila oli ihan kiva pysähdys kaupunkivisiittipäivän keskellä. Voisin kuvitella käyväni siellä toistekin. Se voisi myös sopia esimerkiksi miittipaikaksi pelikaveriporukoille. Jos muinainen Final Fantasy -foorumini olisi yhä hengissä, tämä olisi ihan potentiaalinen miittipaikka.
Perheellisille pelaajille kahvila voi tarjota kivan paikan käväistä jälkikasvun kanssa. Ehkä sohvien äärellä voi huitaista kupin kahvia samalla, kun jälkikasvu viihtyy pelin parissa tai mikseipä sitä voisi pelata yhdessäkin.
Samaa hämyistä fiilistä kuin vanhan Lahden liikkeen yläkerrassa ei täältä löytynyt, mutta tuskinpa siihen on ollut tarkoituskaan pyrkiä. Joka tapauksessa tila vaikutti tässä vaiheessa jo ihan kivalta ja ehkä löytää vielä muotonsa, mikäli kehittämistä jatketaan.
Voisi siis todeta, että kokemus oli ihan jepa. Saattaa olla, että käyn paikassa uudemmankin kerran. Jos en päädy kahvilaan istumaan, pelikaupassa piipahdan ainakin. Lahdessa asuessa Puokkarissa tuli vierailtua säännöllisen epäsäännöllisesti sieltä teinivuosista saakka, mutta sen sijaan Triplan liikkeeseen en ole jaksanut raahautua vielä kertaakaan. Onkin siis kiva, että nyt on taas Puokkari sopivan matkan päässä kotoa. Jos ei muuta, siellä voi käydä vähän verestämässä nuoruusmuistoja, jos kohta liike on muuttunut vuosien varrella melkoisen paljon.
Ei kommentteja