NieR: Automatan route C on nyt läpäisty. Se oli alkuun haasteellinen, mutta tasaantui loppua kohden, kun leveleitä oli kertynyt hieman lisää. Tällä pelikerralla avautui lisää asioita tarinasta, mutta minusta tuntui, että sain myös vähän paremman otteen hahmoistakin.
Postaus sisältään pohdinnan lisäksi spoilereita. Sinua on jälleen varoitettu.
Automatan tarinasta paljastuu jokaisella pelikerralla jotain uutta
NieR: Automata on niitä pelejä, joissa pelaajaa pidetään ensin pimennossa ja sitten paljastuksia alkaa tipahdella yksi toisensa jälkeen. Mielenkiinto pysyykin hyvin yllä, kun miettii, mitä mahtaa seuraavaksi olla tulossa.
Toisella pelikerralla kävi ilmi, että ihmiset eivät sittenkään ole Kuussa vaan ovat kuolleet jo kauan sitten sen jälkeen, kun NieRissä esitelty Gestahl-projekti meni reisille. Samalla kerrottiin, että YoRHa-joukot perustettiin ennen ihmisyyden neuvostoa eikä toisinpäin. Tämä oli supersalaista tietoa, jonka 9S onnistui kaivamaan selville.
Nyt kun kolmas kerta pyörähti käyntiin, kaiveltiin tätä asiaa entistä syvemmälle. YoRHA-tyypin androidit sisältävät mustan laatikon, jonka avulla voi käynnistää itsetuhon. Aiemmin noista mustien laatikoiden merkitykseen ei ole sen tarkemmin paneuduttu, mutta route C:tä läpi kahlatessa käykin ilmi, että ne on kierrätetty koneiden ytimistä. Tämän epäillään aiheuttaneen sen, että jotkin YoRHa-tyypin androidit ovat yllättäen kääntyneetkin omiaan vastaan.
YoRHissa on erityistä myös se, että heidät on luotu tuhottavaksi, heidän ei ole tarkoitus jatkaa elämää, kun tehtävä on täytetty ja Maa pelastettu. Koska S-sarjan androidit urkkivat asioita työkseen, heidän rinnalleen luotiin B-sarjan, jonka tehtävänä on riittävän usein eliminoida S-sarjan androidit, jolloin kyseisen androidin muisti tyhjentyy.
Ensimmäisen pelikerran lopussa 2B toteaa 9S:n tappamisesta: "It always ends like this", mitä tuolloin ihmettelin. Hiljaa mielessäni veikkailin, että kyseessä saattaisi olla jonkinlainen aikalooppi, mutta näinhän ei siis ollut. 2B on vain joutunut jo useamman kerran tuhoamaan 9S:n. Itse hän ei kuitenkaan tiedä tästä salaisesta tehtävästään vaan tilanne näyttää hänen näkökulmastaan aina ajautuvan siihen suuntaan. Tämä piirre YoRHien osalta oli pimennossa jopa heidän komentajaltaan.
Pidän siitä, miten tämä taustatarina paljastetaan pelaajalle pala palalta. Ensin annetaan vain yksittäisiä vihjeitä, jotka herättävät kysymyksiä ja ehkä jopa spekulaatioita, mutta alkavat lopulta tuntua vasta järkeviltä, kun paloja on saanut kerättyä reilusti lisää. Mieli pysyy siis hereillä koko ajan.
Varsinainen tarina näyttää nyt myös kiertyneen auki kolmannen pelikerran myötä. Kyse on androidien ja koneiden välisestä, hyvin kauan jatkuneesta sodasta. Androidit ovat ihmisten kaltaisia ja yrittävät kai alitajuisesti esikuviaan muistuttaakin. Myös koneet haluavat olla kuin ihmiset ja samalla kokevat verkottumisensa myötä olevan androidien yläpuolella. Kenties sekä koneet että androidit ovat onnistuneet tavoitteessaan, sillä onhan sota hyvinkin ihmisen historiaa leimaava asia.
Pelin pohjalta voisi kenties pohtia, mikä lopulta on ihmisen ja androidin välinen ero tai koneen ja androidin. Juuri nyt kuitenkin tuntuu siltä, etten saa vielä oikein työnnettyä sormiani kunnolla mutaan, jotta onnistuisin nappaamaan uppoavan ajatuksen reunasta kiinni. Ehkä siis palaan tähän pohdintaan joskus myöhemmin.
Päähahmot kiehtovat
Kiinnitin pelissä huomiota myös hahmoihin. Pelin päähahmot 2B, 9S ja A2 olivat mielenkiintoinen kattaus ja kaikilla oli omat hyvät puolensa.
Sanoin ensimmäisessä postauksessani pitäväni eniten 2B:stä. Se taitaa edelleen pitää paikkansa. Hänellä ja 9S:llä pelataan vielä kolmannen pelikerran alussa, mutta he ehtivät viettää vain vähän aikaa yhdessä, sillä tehtävät heittävät heitä eri suuntiin. YoRHa-joukot saavat itseensä viruksen, joka on levinnyt myös Bunkerin serverille. Koska 9S ei ole ladannut omia ja 2B:n tietoja enää hetkeen serverille, he ovat ainoat, jotka säästyvät virukselta. Onkin miltei sydäntä raastavaa, miten he joutuvat tuhoamaan entiset toverinsa aina komentajaansa myöten. Tai no... komentaja jää tuhoutuvaan Bunkeriin kuin kapteeni uppoavaan laivaansa viimeisenä käskynään, että 2B:n ja 9S:n pitää selviytyä.
Valitettavasti myös 2B saa virustartunnan ja A2 sen takia lopulta tappaa hänet. 9S näkee teon tietämättä kontekstiä, mikä ajaa hänet henkiseen epätasapainoon. Hän päättää tappaa A2:n ja kaikki koneet.
2B:ssä minua kiehtoo hänen sisäinen ristiriitansa. Hän yrittää pitää tunteet loitolla työstään ja käyttäytyy sen vuoksi välillä hyvinkin kylmästi. Silti sivulauseista, äänenpainoista ja eleistä käy ilmi, että hän välittää 9S:stä syvästi ja kärsii siitä, ettei 9S tuhoutumisensa jälkeen enää muista heidän yhteistä historiaansa. Tämä luultavasti onkin syy 2B:n näennäiseen kylmyyteen, kyse on inhimillisestä tavasta suojella omaa psyykeään. Voidaan kai olettaa, että androidella sellainen on, koska heillä on myös tietoisuus.
9S puolestaan on kiltti ja herkkä nuorimies, joka ei juuri tunteetonta kuorta ylläpidä. Hän suhtautuu koneisiin hyvinkin tunteellisesti heti alusta asti, mutta myös niin myös 2B:hen, vaikka se ei ehkä aivan niin ilmiselvää olekaan. Todennäköisesti pari rakastaa toisiaan, vaikkei suoria rakkaudentunnustuksia missään kohtaan jaetakaan.
Pelin alkupuolella 9S ei ehkä ollut yhtä kiinnostava kuin 2B, mutta matkan varrella aloin pitää hänestä yhä enemmän. Hän uskalsi rikkoa sääntöjä ja normeja, mitä hänestä ei olisi ensinäkemältä uskonut. Hänen vajoaminen epätasapainoon oli miltei tuskallista seurattavaa, kun viha A2:ta ja koneita kohtaan iski reikiä hänen järkevään tapaansa toimia.
A2 jäi kahdella ensimmäisellä pelikerralla varsin etäiseksi. Hänestä kävi lähinnä ilmi, että hän on niin sanotusti väärällä puolella ja lisäksi hän vaikutti hyvin kylmäkiskoiselta. Kun hän tuli tarinaan mukaan kolmannella pelikerralla, vaikutelma pysyi ennallaan. Hän ei suoranaisesti kerännyt plussapisteitä 2B:n tappamisella, vaikka perusteet tekoon olivat olemassa. Pieni ääni sisälläni vain epäili, josko 9S olisi hakkerointikyvyillään kuitenkin voinut pelastaa 2B:n viruksen kourista.
Alkuun A2:lla pelaaminen ei ollut erityisen miellyttävää, sillä hän käyttäytyi todella kylmäkiskoisesti ja epämiellyttävästi kaikkia paitsi vastarintaliikkeen johtajaa, entistä ystäväänsä Anemonea, kohtaan. Pikku hiljaa hänenkin lämpimämpi puolensa pääsee kuitenkin esille ja hän alkaa välittää muista ympärillään. Esimerkiksi Pascaliin hän luo jo varsin hyvän suhteen, joka sekin vain saa ikävän päätöksen. Valitettavasti sen sijaan 9S:n kanssa sopua ja yhteisymmärrystä ei löydy vaan pelin tarinan lopetus kilpistyy näiden kahden hahmon väliseen taisteluun.
Opin pitämään myös A2:sta. Hän oli mukavalla tavalla erilainen kuin kaksi muuta päähahmoa, mutta silti samalla tavalla inhimillinen kuin he. En silti koe, että olisin päässyt kovin syvälle hänen päänsä sisään. Se kai vaatisi muutaman pelitunnin lisää hänen seurassaan.
Viimeisiä loppuja kohti
Nyt onkin aika käydä pelin kimppuun neljättä kertaa, jotta saan vielä viimeisenkin varsinaisen lopun. Jos oikein ymmärsin, tällä pelikerralla pystyn hypähtelemään chapterien välillä, joten saan ehkä tilaisuuden tehdä niitä asioita, jotka aiemmilla kerroilla jäivät tekemättä. Ehkäpä pystyn hankkimaan puuttuvat "vitsiloputkin" nyt. Osa nimittäin meni sivusuun ensimmäisellä pelikerralla, koska en edes tiennyt pelissä sellaisia olevan.
Jännityksellä odotan, paljastuuko tarinasta vielä jotain uutta vai oliko kokonaisuus nyt jo tässä. Kaiken kaikkiaan tähän asti pelikokemus on ollut jännittävä, kiehtova ja erilainen.
Kuka on sinun suosikkisi pelin päähahmoista? Miten olet viihtynyt tarinan parissa?
Lue myös:
NieR: Automatan ensimmäinen läpäisy
NieR: Automatan toinen läpäisy - totuus tarinasta?
PS. Aiheeseen liittymättömästi toinen kirjani Tulen tahto on nyt tilattavissa Adlibriksestä edulliseen 15 euron hintaan. Jos et ole vielä lukenut Maan mahtia, se on helppo napata samaan pakettiin. Voit tutustua kirjoihin kotisivullani ennen ostopäätöksen tekoa.
Ei kommentteja