Innostava yllätys - remake Secret of Manasta

Aivan hiljattain saimme kuulla, että 1993 alun perin julkaistu Secret of Mana on saamassa remaken PlayStation 4:lle, PlayStation Vitalle ja Steamiin. Peli ilmestyy 15.2.2018.

Remake- ja remaster-versiot peleistä ovat tämän päivän juttu ja näitä uutisia tuntuu pulpahtelevan ihan koko ajan. Silti en osaa olla innostumatta niistä. Ehkä tämä on sitä kolmekymppisyyttä. Oman nuoruuden peleillä on jokin kultakruunu päässä ja niistä ilahtuu yhä uudestaan ja uudestaan. (En silti väitä, etteivätkö tuoreemmatkin pelit olisi hyviä. Ne ovat sitä vain eri tavalla.)

En todellakaan pelannut Secret of Manaa 90-luvun alkupuolella, sillä tuolloin näppeihin saatavat pelit olivat tasan sitä, mitä vanhemmat päättivät hankkia eikä niitä osteltu useampaa samalle konsolille. En edes tiedä, olisiko Secret of Mana ollut tuolloin saatavilla Euroopassa / Suomessa. Itse nimittäin kuulin siitä vasta vuosia myöhemmin ja joskus 90-luvun ja 2000-luvun taitteen tienoilla sitä kokeilinkin. En kuitenkaan niin paljon, että voisin varsinaisesti sanoa pelanneeni peliä kunnolla. Muistikuvani siitä ovat vähintäänkin hataria. Mitään kunnollista vertailupohjaa minulla ei siis vanhaan versioon ole.

Mitä uutta on tarjolla?

Minullehan käytännössä kaikki on uutta, mutta listaan tähän nyt silti ne viralliset uudistukset.

• Uudelleen sovitettuja musiikkeja
• Ääninäyttely
• 3D-grafiikat
• Parannettu pelattavuus
• Lisättyjä dialogikohtauksia

Näiden lisäksi pelin ennakkovaraajat saavat moogle-puvut kaikille kolmelle päähahmolle ja kaksiosaisen tiikeripuvun Primmille sekä tiikeripuvun Randilleja Popoille.

Koska minulle tosiaan kaikki on uutta, suhtaudun näihin uudistuksiin hyvin avoimin mielin. Voin kuitenkin kuvitella, että vanhoille faneille esimerkiksi ääninäyttely voi olla myrkkyä. Olen ainakin itse joskus ärsyyntynyt, kun jonkin vanhan pelin hahmot ovat saaneet äänen esiintyessään jossain toisessa pelissä. Joskus äänet sopivat ihan kivasti, toisinaan nostavat niskavillat pystyyn. Jälkimmäistä tapahtuu useammin, koska äänettömille hahmoille on luonut äänen omassa mielessään eikä kukaan ääninäyttelijä yleensä pysty vastaamaan tätä mielikuvaa. Nyt kun minulla ei tällaista vanhaa mielikuvaa ole taustalla kummittelemassa, voin kuitenkin tykästyäkin ääninäyttelyyn... olettaen tietysti, että se on laadukasta. Ainahan näinkään ei valitettavasti ole.

Trailerin ja kuvien perusteella sanoisin pelin ilmeen olevan minua miellyttävä. Tykkään värimaailmasta, mutta myös hahmojen ulkonäöstä, joka on enemmän animemainen kuin realistinen. Jotenkin se vain sopii näihin vanhempiin peleihin, vaikka niistä uusioita tehtäisiinkin.

Pelattavuuden parannukset ovat yleensä vain plussaa ja dialogi on pääsääntöisesti niitä juttuja, joista olen peleissä ylipäätään tykännyt (en tosin Tales-sarjan ylipitkistä, turhista skitteistä).

Pelissä on kuulemma myös local multiplayer -mahdollisuus, mikä tarkoittaa, että päästään puolison kanssa pelailemaan sitä yhdessä. Aiemminhan olemme pelailleet lähinnä Tales-sarjan pelejä, joten on kivaa, että nyt voidaan kokeilla jotain uutta. Puoliso tosin on pelannut Secret of Manan jo villissä nuoruudessaankin, joten hänelle kokemus lienee erilainen kuin minulle.

Odotukset aktivoitu

Pakkohan se on myöntää, että peli meni ostoslistalle. Vasta vähän aikaa sitten harmittelin, etten tällä hetkellä odota mitään peliä kovin innokkaasti (esim. Life Is Strangen jatkoon, Lost Spheariin ja Dissidia Final Fantasy NT:hen suhtaudun todella varauksellisesti). Nyt on siis alkuvuoteen 2018 jotain oikeastikin kiinnostavaa odotettavaa.

Samalla tulee myös korjattua taas yksi aukko sivistyksessä, kun tosiaan alkuperäisen pelin pelailut jäivät syystä tai toisesta kokeilun asteelle.

Vähän jännittää, mitä tulen lopulta pelistä pitämään. Paljon olen siitä muilta kyllä hyvää kuullut, mutta totuushan on, etteivät maut aina osu yksiin edes parhaimpien kavereiden kesken. Joka tapauksessa haluan nyt päästä kokeilemaan, toimiiko Secret of Mana minulle, kun siihen kerran näin hyvää tilaisuutta tyrkytetään.

Sitä paitsi joskus on ihan kiva tutustua vanhojen pelien uusioversioihin ilman painolastia, joka alkuperäisen pelin pelaamisesta tulee. Kun alkuperäinen on taustalla, vertailua tulee väkisinkin tehtyä eivätkä uudistukset aina uppoa nostalgiahuurujen muodastaman muurin läpi, vaikka periaatteessa hyviä olisivatkin.

Oletko sinä pelannut alkuperäisen Secret of Manan? Innostaako ajatus remakesta sinua vai kauhistuttaako se?