Luen jonkin verran mangaa aina, kun suinkin ehdin. Tässä alkusyksystä tuli sitten ahmaistua Final Fantasy Type-0 Side Story: The Ice Reaper. Kyseinen mangasarja sisältää kaiken kaikkiaan 5 pokkaria ja keskittyy kertomaan komentaja Kurasame Susayan menneisyydestä.
Mangan sisältö lyhyesti
Manga alkaa kohtauksesta, jonka pelaajat tunnistavat Final Fantasy Type-0:n loppupuolelta. Kurasame on keskustelemassa Caterin ja Ninen kanssa. Sekä Cater että Nine vannovat, etteivät voi unohtaa Kurasamea, vaikka hän kuolisikin tulevassa taistelussa. Tässä kohtaa on tiedettävä, että Rubrumin kristalli pyyhkii eläviltä kaikki muistikuvat kuolleista, jotta heidän ei tarvitsisi kärsiä surua. Unohtamista ei siis käytännössä voi estää.
Tutun kohtauksen jälkeen manga heittää lukijansa Kurasamen nuoruusvuosiin, kun hän itse opiskeli Akademeiassa. Hän ei tullut erityisemmin juttuun oman luokkansa kanssa vaan piti porukkaa typerinä haihattelijoina, kun hän taas itse suhtautui opiskeluun vakavasti ja halusi päästä oikeisiin taisteluihin. Erinäisten tapahtumien seurauksena Kurasame menetti koko luokkansa kolmea luokkatoveria lukuun ottamatta. Vaikka muisto kuolleista pyyhkiytyi hänen mielestään, tapahtunut jätti kaikille selviytyneille trauman. Toisaalta se myös hitsasi heidät yhteen ja niinpä heistä tuli Rubrumin neljä sankaria.
Käytännössä manga käy läpi Kurasamen ja hänen kolmen ystävänsä koettelemukset. Tarina antaa pienen kurkistuksen myös nuorukaisen rakkauselämään, mutta pääpaino on kuitenkin Rubrumin ja Militesin alati kiristyvillä väleillä. Neljä sankaria joutuvat ovella kolkuttelevan sodan pyörteisiin ja lopulta myös sisäisten juonittelujen kohteeksi eikä näistä kokemuksista selvitä osumitta.
Sankarinelikon lisäksi mangassa pyörivät sivuhahmoina myös muutamat pelaajalle ennestään tutut tyypit. Kurasame on hyvissä väleissä Kazusan (hullu tiedemies, joka tekee kyseenalaisia kokeita 0-luokan oppilaille) ja Eminan (kaikkien kuumotteleva nuori nainen) kanssa. Tästä syystä heitä näytetään usein, ja fujoshien iloksi manga vihjaa hyvin vahvasti, että Kazusalla saattaa olla jonkinlaisia kuumotuksia Kurasamea kohtaan. Näiden kahden lisäksi mukana pyörii tonberry, joka pelissäkin tavataan Kurasamen seurassa, sekä cactuar, joka juoksentelee Akademeian ympäristössä. Nämä kaksi ovat varsin sympaattisia ja suloisia hahmoja ja ansaisisivat melkeinpä oman yonkoma-mangansa (neliruutuinen lyhyt sarjakuva).
Mangan ja pelin kokonaisuus
Piirrosjälki mangassa miellytti silmääni ja tuki mielestäni pelin tyyliä. Tarina itsessään on hyvin vakavahenkinen, mutta koomisia kevennyshetkiä mahtuu kuitenkin mukaan japanilaiseen tyyliin. Osa näistä voi töksähtää lukijalle, joka ei ole tottunut manga- ja animetyyliseen kerrontaan, mutta minua ne eivät haitanneet.
Kaiken kaikkiaan manga ei kuitenkaan ollut kovin iloinen, mutten toisaalta sellaista odottanutkaan. Pidin siitä, että se tarjosi mahdollisuuden kurkistaa pelin sivuhahmojen menneisyyteen ja teki heidän hahmoistaan syvempiä. Peli toimii erinomaisesti ilman mangaa eikä sitä siis ole pakko lukea pystyäkseen eläytymään pelin tarinaan, mutta manga täydentää kokonaisuutta kivasti.
Pelilliset elementit olivat myös jossain määrin osana tarinaa. Esimerkiksi Rubrumin sotilaat osasivat taikoa ja taikojen nimiä huudeltiinkin taistelutilanteissa toisinaan hyvin ahkerasti. En oikein tiedä, mitä tästä olisi pitänyt ajatella. Tarkoituksenahan on varmasti kertoa lukijalle, minkä sortin taika on seuraavaksi tulossa, mutta toisaalta näkeehän sen sarjakuvakerronnassa omilla silmilläänkin, isketäänkö vihollista tulella vai jäällä.
Manga paljasti myös, mitä hahmoille tapahtuu kuoleman jälkeen. Tämä oli minusta hyvin mielenkiintoista ja lohdullistakin, joskaan en valitettavasti usko, että 0-luokkaa koskevat samat säännöt kuin muita kuolevaisia. Ehkä tällä jutulla paikattiin hieman saamiani traumoja, koska Type-0:n tarina nyt on kaikkea muuta kuin iloinen ja onnellinen.
Viimeisenä herkkuna manga sisälsi välähdyksen siitä, miten asiat olisivat myös voineet olla. Se oli hyvin samantapainen kurkistus toiseen todellisuuteen kuin pelin vaihtoehtoinen loppu, jonka saa avattua pelaamalla pelin kahdesti läpi. Voisin kuvitella kaikkien Kurasamen fanien nauttivan siitä. Itse ainakin nautin. Sokerina pohjalla tässä luvussa vilahtivat myös 0-luokkalaiset lapsina, ja he olivat todella söpöjä. Pikku-spoilerina on pakko mainita, että Queen paljastui luvussa fujoshiksi.
Suosittelen
Mikäli nautit Final Fantasy Type-0:n pelaamisesta, The Ice Reaper saattaa iskeä sinuunkin. Erityisesti suosittelen sitä Kurasamen faneille, sillä hahmo saa todella lihaa luidensa ympärille tämän lisätarinan kautta.
Maailmaa tuntemattomille manga voi kuitenkin olla vaikeasti lähestyttävä. Se tuntuu olettavan, että lukijalle pelin maailma ja lainalaisuudet ovat tuttuja, mikä ei tietysti minua haitannut, mutta voi olla ongelma jollekulle toiselle. Toisaalta varsinaisen tarinan pystyy kyllä nauttimaan sellaisenaan, jos ei anna sen häiritä, ettei maailmaa selitetä yksityiskohtaisesti.
Oletko sinä lukenut kyseisen mangan? Mitä tykkäsit? Luetko muuten peleistä tehtyjä mangoja?
Lue myös
Type-0:n pelipäiväkirja osa 1
Kiinalaista mytologiaa pelissäni
Ristiriitaisten tunteiden Final Fantasy Type-0
Ei kommentteja